Seksuaalisesta ahdistelusta 20 vuoden kokemuksella – MeToo

Ajattelin alkuun, etten ottaisi osaa #metoo-kampanjaan. Syynä oli, etten yksinkertaisesti olisi jaksanut jälleen lukea niitä kaikkia kommentteja, joissa miesoletetut lukijat vähättelevät kokemuksiani, kertovat ne vääriksi tai kysyvät ”entäs miehet?!”. Luettuani tarpeeksi monesta päivityksestä kommentointia, että kokemuksiaan avanneen naisen tulkinta kohtaamastaan seksuaalisesta ahdistelusta on väärä, päätin sittenkin kantaa oman korteni kekoon. Joten MeToo.

Tässä kuvassa olen 18-vuotias taidekorkeakoululainen ja huora.

18-vuotias minä: taidekorkeakoululainen ja tietysti melkoinen huora.

Minua ahdisteltiin (ainakin siten että muistan) ensimmäisen kerran ollessani 9-10-vuotias.

Päästäkseen asuinalueeltamme keskustan karkkikauppaan tuli kulkea asematunnelin läpi, ja yleisessä tiedossa oli, että siellä vaani Vemppari. Siis keski-ikäinen mies, joka odotteli tunnelista raiteille nousevilla rappusilla tunneliin tulevia lapsia ja lähti sitten perään hieroen samalla jalkoväliään.

Koska lapset tuppaavat ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat, ei ainakaan itselleni tullut koskaan mieleenkään kertoa Vempparista kenellekään aikuiselle. Toimintamalli oli juosta tunnelin läpi niin nopeasti, ettei hän kerennyt saamaan meitä kiinni, jos sattui olemaan passissa.

Samaisina vuosina (kolmannesta ehkä viidenteen luokkaan) ala-asteemme rehtori tykkäsi taputella tyttöoppilaita pepuille ja hieroa hartioitamme. Ehkä hän oli vain mukava ja oli silkkaa sattumaa, että hieroskelun kohteeksi päätyivät useimmiten fyysisesti varhaiten kypsyneet yksilöt.

13-15-vuotiaina vietimme kaveriporukalla paljon aikaa kaupungilla, ja varsinkin huonoilla keleillä pesiydyimme usein asemahalliin. Sen tiesi myös toinen vanhempi herrahenkilö, joka yritti säännöllisesti houkutella meitä naispuoliseksi olettamiaan katsomaan masturbointiaan rahaa vastaan. Hän kantoi käsissään kansiota, jonka takaa näytti aikeitaan käsimerkeillä: kaksi pystyyn nostettua sormea tarkoitti, että katselusta saa 20 euroa. Mies myös jätti meille samansisältöisiä lappuja löydettäväksi. Valitettavasti moni kaveriporukastamme käytti myös helpon rahan tarjousta hyväkseen ja kävi miehen autolla katsomassa tämän suorituksia.

 

Teille, jotka olette sitä mieltä, että naiset eivät ymmärrä huumoria ja että emme tunnista seksuaalista ahdistelua sellaista kohdatessamme:

Minua on huoriteltu, puristeltu, lääpitty ja kohdeltu esineellistävästi läpi elämäni. Minua on vähätelty sukupuoleni johdosta, minuun on kohdistettu väkivaltaa ja minut on yritetty raahata kadulta porttikongiin. Minua on seurattu, perääni on vislailtu ja huudeltu ja minua on lähestytty kymmeniä kertoja asenteella, että minun pitäisi olla siitä jotenkin otettu.

20 vuoden kokemuksella minä tunnistan kyllä seksuaalisen ahdistelun. Sen kokemuksen vähättely on vastenmielistä, loukkaavaa ja kertoo karua faktaa siitä, etteivät sukupuolet todellakaan ole keskenään tasa-arvoisia.

 

Kommentit
  1. 1

    Olli sanoo

    Meidän miesten puolustukseksi voi ehkä sanoa sen, että nämä asiat yllättävät koska niistä ei olla puhuttu. Tiesin kyllä seksuaalisen väkivallan uhreja, mutta en koskaan ole ajatellut että kaveri- ja tuttavapiirini olisi jotenkin normaali. Enkä ajattele edelleenkään.

    Näiden rikosten tekijät eivät tietääkseni myöskään kersku juurikaan teoillaan. Jos heidän olisi helppo hyväksyä se että sopivaa vapaaehtoista ja tasa-vertaista kumppania ei löydy, he voisivat ihan yhtä hyvin jäädä kotiin katsomaan pornoa ja masturboimaan.

    Itse aion kohta masturboida ja vasta sen jälkeen lähden pimeälle lenkkipolulle. En näe tässä mitään ongelmaa.

  2. 4

    Peltsi sanoo

    tai kysyvät ”entäs miehet?!”
    Näkisin että tässä on enemmänkin kysymys siittä, että miehille ei koskaan järjestetä mitään tämmöisiä kampanjoita, tai jos järjestetään niin ne eivät ota tuulta alleen. Kuka muistaa movemberin tai kuka sitä enää harrastaa? Ei kukaan, viime vuonna oli tissiviikko samaa aikaaan. Kivessyöpä koskee yhtä isoa prosenttia miehistä mitä rintasyöpä naisia, mutta ei ole mitään mikä olisi lähelläkään roosanauhakampanjoiden tasoa. Minusta tämän lähinnä surullista.
    Mutta siihen seksuaaliseen häirintään, näissä yleensä vaan kuulee, että olkaa hiljaa tässä on kyse naisista. Seksuaalinen häirintä on väärin ihan ilman poikkeuksia kehen se kohdistuu ja me kaikki ahdistelun uhrit tarvitsemme tukea.

    • 4.1

      JJ sanoo

      Se on totta ja se on myös tärkeä asia. Mutta ei ole reilua, kun naiset haluavat kertoa kipeistä kokemuksistaan, että miehet kääntävätkin huomion itseensä. Jos ystäväsi purkaa sinulle sydäntään, niin et toivottavasti käännä keskustelua silloinkaan suoraan itseesi, tai muuhun aiheeseen tai Afrikan nälänhätään siitä huolimatta, että nekin ovat erittäin tärkeitä asioita.
      Kyse ei ole ainoastaan väkivallasta vaan myös valta-asemasta. Minä muistan movememberin! Lisää vaan kamppiksia myös miehille!

  3. 5

    Rauli sanoo

    Hyvä kirjoitus Hanna Rädyltä! Itseä ihmetyttää kyllä nämä palstoilla kitisevät ”miehet”. Naisten seksuaalinen häirintä ja sukupuolinen syrjintä on jotain mitä näkee jatkuvasti kun on ihmisten kanssa tekemisissä. Kasvoin normaalissa työläisperheessä ja kävin kaupungin lähiökoulua ja amiksen. Koko sen ajan tyttöjä ja naishenkilöitä kourittiin, painostettiin, syrjittiin ja solvattiin. Tein sitä ikävä kyllä itsekin kakarana ja siihen ei todellakaan puututtu useasti kenenkään auktoriteetin taholta ja silloin harvoin kun puututtiin, oli se vain ylimalkaista torumista, joka ei juuri mihinkään johtanut. Ylä-asteella varsinkin meno oli kärjistäen, että me pojat kourittiin likkojen takamuksia välitunneilla ja sitten, juuri tuo Rädynkin mainitsema karikatyyri kopeloivasta opettajastakin löytyi oikein kahtena kappaleena vielä muistuttamaan tyttöjä siitä miten heillä ei ole oikeutta koskemattomuuteen edes oppitunneilla. Kuvottavaa menoa ja tämän kieltäjät ja vähättelijät herättää ihmetystä! Mitkä on sen porukan motiivit? Miksi ketään lähtee kiistämään tuollaista räikeää ja silmille hyppivää epäkohtaa yhteiskunnassamme? Niin ja tuo kuvaukseni kouluajalta oli 90-lukua yhdessä suomen isoimmista kaupungeista eikä mitään 60-luvun perähikiää. Huh, toivon että asiat on radikaalisti muuttuneet edes kouluissa. Sillä se ympäristö mitä näen muuten, työpaikat ja kapakat, niissä se ei juurikaan ole paremmaksi mennyt, muuta kuin omalta osaltani. Ja sitä henkilökohtaista muutosta ei muuten aiheuttanut mikään taho jolta olisi tuollaista opetusta odottanut, vaan kiljupunkkarien päähäni istuttamat ajatukset feminismistä ja anarkismista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *