Orjatyön teettäjän vastuu

Olga Temosen TET-päiväläisistä ja työharjoittelijoista Maaseudun Tulevaisuuteen kirjoittama kolumni on puhuttanut sosiaalisessa mediassa viime päivinä. Avautumisessaan hän harmittelee, ettei nykynuoriso jaksa enää tehdä rankkaa ruumiillista työtä ja kehtaa vielä sanoa sen ääneen.

Kuvakaappaus Olga Temosen kolumnista

Kuvakaappaus Olga Temosen kolumnista

Kolumninsa lopussa Temonen pääsee suureen oivallukseensa, eli siihen, että on keksinyt ruveta kertomaan työkokeilijoille työn fyysisyydestä etukäteen. Siis… Eikö pitäisi olla itsestään selvää, että harjoittelun tavoitteet käydään läpi jo ennen harjoittelusta sopimista ja sen alkamista?! Kuinka harjoittelija muuten voisi tietää mitä häneltä odotetaan tai ohjaava taho arvioida sitä, onko tavoitteisiin päästy?

Temonen puhuu kolumnissaan sekaisin tettiläisistä, harjoittelijoista ja työkokeilijoista, joten pysyn omassa tekstissäni pääosin yhtä yleistävällä tasolla. Yläasteikäiseltä työelämääntutustujalta tai esimerkiksi ammatinvaihtoa suunnittelevalta aikuiselta ei kuitenkaan ehkä ole reilua odottaa ihan samoja asioita. Toinen on luultavasti ensimmäistä kertaa tekemisissä työelämän kanssa, toisella sitä ja sen kautta hankittua kokemusta voi olla taustalla runsaastikin. Kaikista eniten tässä kuviossa kuitenkin häiritsee se, millaiset odotukset työnantajilla minkä tahansa laisesta palkattomasta työstä on: harjoittelijasta pitäisi saada täysi hyöty, vaikka sitä ei tälle korvata mitenkään.

Tiedän, että työharjoittelun idea on kokeilla alan työtä käytännössä ja sitä kautta selvittää, sopiiko alalle. Tämä edellyttää sitä, että harjoittelussa pääsee tekemään työtä eikä katsomaan vain vierestä. Työharjoittelun ottajalla on kuitenkin myös vastuu ohjata, tukea ja opettaa harjoittelijaansa. Tämä puoli työnantajalta usein tuntuu unohtuvan, kun harjoittelijassa kiinnostaa lähinnä sen firmalle tuottaman hyödyn maksimointi (ilmaiseksi).

Olen tehnyt nyt aikuisiällä kolme työharjoittelua: tiedottajan assistenttina, markkinoinnin assistenttina ja toimittajaharjoittelijana. Ensimmäisessä harjoittelussani sain hyvää ohjausta, kunnes tiedottaja lähti työtehtävistään ja tilanne kääntyi siten, että harjoittelijana perehdytin uutta tiedottajaa työnkuvaansa. Markkinoinnin assistenttina minulla ei tittelistä huolimatta ollut ketään tiettyä assaroitavaa. Minulla teetettiin sekalaisia tuotannon ja viestinnän tehtäviä, ja heti harjoittelujaksoni virallisesti päätyttyä vastasin pienen tapahtumatuotannon viestinnän suunnittelemisesta sekä toteuttamisesta. Kolmannen korkeakouluharjoitteluni suoritin aikakauslehdessä. Tein kolme kuukautta toimittajan työtä, mihin minua ei juuri ohjattu ja mistä en saanut sen enempää palautetta kuin nyt kyseistä ammattia harjoittaessani.

Toki kaikki nämä kolme esimerkkiä valmensivat minua media- ja kulttuurialan realiteetteihin. Yhdessäkään niistä ei kuitenkaan toteutunut työharjoittelun idea alalle ohjaamisesta. Sain kyllä hyvät työtodistukset ja arvokkaita kontakteja, mutta minua käytettiin silti ilmaisena työntekijänä, jolla paikattiin organisaation henkilökuntavajetta.

Kun kyse on harjoittelijasta, ei pitäisi voida olettaa, että tällä korvataan täysipainoinen työntekijä. Ei pitäisi olettaa, että työkokeilija tietää etukäteen, mitä harjoiteltava työ pitää sisällään ja miten se toteutetaan. Vastuu harjoittelun etenemisestä ja onnistumisesta ei ole pelkällä harjoittelijalla. Se on ihan yhtä lailla myös työnantajalla.

Edit: Muokkasin keskimmäisen työharjoittelujaksoni kuvausta harjoitteluni ohjaajan palautteen pohjalta. Hänen näkemyksensä harjoitteluni sisällöstä poikkesi omastani, joten tarkensin kuvausta tarvittavilta osin. En vastannut viestinnästä kokonaan yksin, vaan silloinen esimieheni päivitti myös tapahtuman Facebookia.

Kommentit
  1. 2

    Eepi sanoo

    asiaa! Samaa hyödyn maksimointia noudatettiin edellisessä työpaikassani, kaikki ilmaiset harjottelijat otettiin vaikka vain osalle oli mitään järkevää tekemistä. Hyvin harva harjoittelija hyötyi mitään, TET:tiläisiä alkoi epäilyttää koko työn mielekkyys

  2. 3

    Erica sanoo

    Pahimpia kohtaamiani ryöväreitä ovat yksityisyrittäjät, jotka olettavat palkattoman työntekijän työmoraalin olevan verrattavissa heidän omaan työpanokseensa. Ei ole, kun toinen kerää voitot ja toinen jää ilman.

  3. 4

    Nelli sanoo

    Minusta tet-jaksoista lähtien kaikki harjoittelut olivat mielekkäitä. Pääsin jo nuorena selvittämään onko ala, joska olen kiinnostunut, myös käytännössä se oma juttu. Pidin ilmaista työtä ikään kuin hintana tästä mahdollisuudesta, sekä jo manitsemasi harjoitteluaikana syntyneet kontaktit ovat osoittautuneet arvokkaiksi. Koen että ilmaisesta työstä huolimatta jäin voitolle harjoittelujaksoista. Tämä on tottakai ihan tuurista kiinni, se millainen ohjaaja kohdalle sattuu, on ratkaiseva tekijä.

  4. 5

    Outi sanoo

    Itse tein tallilla 2 viikon TET-jakson 9 luokalla. Ja ihan oikeita töitä siellä tein (hevosten ruokinta, ulosvienti, sisäänotto, harjaus, tallin siivousta, vuohen hoito jne.), eikä ollut minusta kummoinenkaan juttu. Olin tutustumassa työelämään ja harkitsemassa haluanko hakea samalle alalle kevään yhteishaussa. Eli ihan hyvä 2 viikon kokeilu.

    Keväällä hain ja pääsin hevosopistolle opiskelemaan ja siellä sitten tehtiin ihan samoja asioita, mutta opeteltiin vielä lisää. Minusta tuo 2 viikon TET-jakso oli aivan loistava juttu! Hevosala ei ole mikään kevyt pikkutyttöjen ikuinen heppaleiri ja ihan hyvä, että ne pinkit lasit putoaa, ennen kuin nuori on tehnyt päätöksensä alasta. Minusta sellainen ”harjailin mä vähän heppoja ja ratsastelin”-TET antais todella väärän kuvan alasta.

    Ja vaikka TET:issä nuoret joutuivatkin töihin, ei se tarkoittanut lepolomaa tallinomistajalle, vaan hän teki meidän kanssa yhdessä hommia ja oli neuvomassa ja auttamassa. Eli varmasti teki ihan yhtä rankan päivän, kuin normaalistikin.

    On varmasti ihan eri asia olla TET:issä jonnekkin paperinpyörittelyyn, mutta eläin- ja maatalousalat nyt vaan on rankkoja ja ei se 2 viikkoa kauaa kestä ja siinä on vielä viikonloppu välissä! Ei ollut sellaista luksusta opiskellessa. Hevoset on hoidettava, oli mikä päivä tahansa ja kello mitä tahansa.

    Ja ei todellakaan TET:läisen tarvitse kaikkea tietää, Olga tuskin sitä tarkoittikaan. Mutta jos nuorisolle työnteko yleisesti on vierasta, eikä edes voida imuroida, niin jotain on kasvatuksessa mennyt pieleen ja pahasti.

  5. 6

    Sara sanoo

    Nimenomaan! Työnantajat unohtavat poikkeuksetta lähes aina, että heidän olisi oltava valmiita ottamaan omasta työajastaan aikaa joka pitäisi antaa harjoittelijalle hänen opastamiseensa. Olen itsekkin ollut useammassa palkattomassa harjoittelussa ja osaaminen on pitänyt todistaa ennen harjoittelun alkamista.. what? eikö sinne harjoitteluun nimenomaan mennä harjoittelemaan. Valtaosa harjoitteluista on puhdasta palkatonta työtä, annat saman panoksen mitä palkallinen antaa. Työnantaja hyötyy, mutta harjoittelijalle ei välttämättä jää käteen edes uutta osaamista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *