Narkkarin ja juopon hätä ei Hätäkeskusta kiinnosta

”Tunti kuusitoista minuuttia. 76 todella pitkää minuuttia ja neljä puhelua hätäkeskukseen. Se vaadittiin, että poliisi tuli paikalle, kun pyyntö tuli Kalliosta ja apua tarvitseva ihminen oli sekaisin kuin seinäkello.”

Kallion Facebookryhmässä julkaistiin pitkä postaus, joka alkoi noilla sanoilla. Kirjoittajaa kohtaan puistossa aggressiivisesti käyttäytynyt nainen oli oman tempurointinsa seurauksena kaatunut ja lyönyt pahasti päänsä. Nainen oli tajuton ja vuosi verta, joten kirjoittaja soitti Hätäkeskukseen.

”Tantereella makasi nainen naama yltä päältä veressä, nainen, jonka tapansutsuomihuora-messu katkesi yhdellä iskulla. Kävin katsomassa naisen kyljelleen. Yritin töniä, ei reaktiota, näin että hengittää sentään. Soitin hätäkeskukseen, kerroin tilanteen, nimeni ja paikan, esitin arvioni, että ambulanssi ois ehkä hyvä idea.

Samassa nainen jostain tajunnan rajalta huusi taas, ja hätäkeskus ilmoitti laittavansa poliisit paikalle, koska ”ei toi nyt tajuttomalle kuulosta”. Minulle annettiin ohjeeksi, että voin lähteä kotiin, viranomainen hoitaa. Lähteä kotiin, kun joku todella rankassa sekavuustilassa on hädin tuskin tajuissaan, on lyönyt päänsä ja vuotaa verta?”

Hätäkeskukseen oli soitettu kirjoittajan ja toisen paikalle sattuneen toimesta yhteensä neljä kertaa. Hätäkeskuksen päivystäjä oli sanonut, että ensimmäisestä soitosta oli kirjattu vääristelevästi ilmoitus ”Humalainen on käyttäytynyt aggressiivisesti”, kun taas toiselle soittajalle oli keskuksesta kerrottu, ettei puistosta ole kirjattu yhtään ilmoitusta. Puolisen tuntia viimeisen puhelun jälkeen poliisi oli kuitenkin vihdoin saapunut paikalle: ”Me jatketaan tästä, kiitos teille. Pitää varmaan tilata hänelle ambulanssi”. Ihminen sai odottaa maassa reilusti yli tunnin.

 

Ikävä kyllä kyse ei ole yksittäistapauksesta, sillä olen itsekin törmännyt vastaavaan joka kerta Hätäkeskukseen soittaessani. Postauksen alle jatkuneesta keskustelusta päätellen niin on moni muukin.

Olen itse soittanut Kallion alueelta Hätäkeskukseen kolmesti, joista jokaisella päivystäjä on ensimmäisenä  kysynyt, onko avuntarvitsija humalassa. Kun olen myöntänyt näin todennäköisesti olevan, asenne puhelimen toisessa päässä on ollut jäätävä. Olen saanut jokaisella kerralla saman ohjeen, että voin poistua paikalta, koska kenenkään ei tarvitse jäädä mitään juoppoja kaduille vahtimaan.

Suorilta jaloilta kaatunut, päänsä asfalttiin täysillä lyönyt ja tajuttomaksi mennyt saattoi tosiaan olla humalassa, mutta miten se vaikuttaa avun tarpeeseen? Vaikeampaa humalatilan mahdollisuutta oli tulkita tuntikausia tihkusateessa talvisessa Karhupuistossa istuneesta sekavasta, kylmettyneestä vahuksesta, joka oli yltäpäältä omassa limassaan. Ehkä hänkin oli humalassa, mutta ei silti tiennyt missä asuu tai ylipäätään on. Tai talvipakkasella puistoon sammuneesta, joka ei reagoi nipistelyyn tai läpsintään, ja jonka omaisuus on levitelty hänen ympärilleen. Ensimmäisessä näistä kolmesta tapauksesta ambulanssi sentään tuli vänkäämiseni jälkeen paikalle, kahdessa jälkimmäisessä lopulta poliisi, joka varmaan vei kohteet putkaan.

Tällainen piittaamattomuus varsinkin ammattilaisten suunnalta on täysin käsittämätöntä. Hätäkeskus saisi ensinnäkin kertoa virallisen ohjeistuksensa tällaisissa tapauksissa ja ohjeistaa henkilökuntaansa uudelleen niin, ettei juopunuttakaan saa jättää heitteille. Vai onko tämä taas yksi keino karsia vaivihkaa niin sanottu heikompi aines yhteiskunnastamme?

Kommentit
  1. 1

    Kake sanoo

    Tätähän tämä on aina ollut kaikkialla. Eikä tosiaan ole pakko olla edes humalassa, sitä kun ei pysty aina tajuttomasta ihmisestä sanomaan. Riittää ihan sekin, että on aikuinen mies, eikä ehkä vaatteet ihan parhaimmasta päästä. Silloinhan sen on pakko olla juoppo tai narkkari, jota kukaan ei kaipaa.

    • 1.1

      Niilo N sanoo

      Miehet kyllä priorisoidaan yleensä naisten edelle. Juoppo vanha nainen on se alin pohjasakka. Teinihumalaisten joukosta huomaa asenne-eron vielä selvemmin : teinityttö humalassa = pissishuora, saa poliisilta melko kovakouraista kohtelua ja tylyä asennetta koska ei ole käyttäytynyt kuin konservatiivisen valkoisen heteromiehen mielestä kunnon naisen kuuluisi. Teinipoika samassa tilassa on enemmän hehheh, pojalla tainnut mennä hiukan överiksi tällä kertaa, mut ei se mitään, pojat on poikia, hehheh, no tulepa tänne miekkataksin kyytiin, varovasti nyt ettet satuta itseäsi.

      • 1.1.1

        Robin sanoo

        Onpa erikoinen kommentti. Olen joskus vapaaehtoistyössä kaupungin katuja päivystänyt, enkä ole ikinä edes yksittäistapauksena kokenut mitään kuvaamasi kaltaista. Viranomaisten linja oli aina ja ehdottomasti se, että humalainen, keski-ikäinen mies oli se alhaisin olento, joka saattoi olla olemassa. Vaikka semmoinen perusmies olisi loukkaantunutkin, poliisit ja pelastuslaitos haukkuivat, murjoivat ja laiminlöivät oikein olan takaa. Näitä sitten putkiin kuolee, kun ketään ei kiinnosta.

        Teinityttö humalassa on kyllä todellisessa vaarassa kaduilla ja siellä liikkuu monenlaista tyyppiä, joka on valmis vastenmielisiin asioihin tuossa tilanteessa, mutta viranomaiset kyllä eivät tässä ole se kaltoin kohteleva taho.

  2. 2

    Maria Tamminen sanoo

    Läheiseni sairastaa diabetestä. Sokerin heilahtelut saattavat näkyä ulospäin kuin olisi humalassa, vaikkei sitä todellakaan ole (vatsahaavan takia lähes absolutisti). Jokainen jolle ko. tauti on tuttu, tietää miten nopeasti apua tarvitsee – sokerisokkiin voi kuolla hyvinkin nopeasti… Eli hänen ei ainakaan kannata koskaan olla avuntarvitsijana Kalliossa. Todella häpeällistä toimintaa ”ammattilaisilta”!

  3. 3

    amaootta sanoo

    Kirjoittaja kun näyttää olevan ammatimainen hätäkeskukseen soittaja, niin kenties kannattaisi kokeilla seuraavaa: Kun Kalliossa on hätää tarvitseva, niin soita hätäkeskukseen ja kerro, että hän on Pietarinkadulla ja kun hommeli etenee, niin lopuksi kiljaise, että katsoinkin väärin Kaarlenkadulla se on.

  4. 4

    Leena Lampela sanoo

    Kun äitini oli saanut ensimmäisen aivoverenvuodon ja soitin hänen kotoaan hätäkeskuskeen, sanoi puhelimeen vastannut nainen tylyllä äänellä: ” jos noin pystyy huutamaan, ei ole isoa hätää”. Jouduin jättämään äitini yksin asuntoon ja menemään rappukäytävään soittamaan uudelleen hätäkeskukseen. Ambulanssi tuli muutamissa minuuteissa. Luojan kiitos, ettei se sama törkeä nainen vastannut toisella soitollani. Äitini pääsi hoitoon ja toipui, mutta kuinka olisi voinutkaan käydä

  5. 5

    Joanna Oja sanoo

    Älä vaaranna toisen ihmisen henkeä kertomalla hätäkeskukselle mahdollisesta humalatilasta. Toiset sairastilat, kuten psykoosit tai diabeetikon alhainen verensokeri voivat muistuttaa humalatilaa, ja harvalla meistä on lääketieteellistä osaamista. Anna ammattilaisen tehdä arvio.

    Tajuton ihminen on tajuton; tarkista hengittääkö tämä, herääkö hän ja sitten hälytä apua.

  6. 6

    Miehen alku sanoo

    Hei,
    haluaisin sanoa, että hyvä juttu. Sekä kertoa eilisen päivän tapahtumistani.
    Lyhykäisyydessään, Kaisanniemen puiston laitamilla, rautatielaitureille johtavan käytävän päässä. Hän oli ilmeisen päihtynyt/kiihtynyt. Kengät puuttui jalasta, yllä oli vaalenpunaiseksi kuluneet tai värjätyt puuvillakankaasta tehdyt housut, kai farkkut. Hänellä oli kassi mukana, jossa lieni koko omaisuus tai ainakin tekstiilejä vaihtovaatteiksi asti. Kieli oli englantia aluksi, sekavaa, katkonaista. Ihmiset yrittävät ottaa kontaktia, kysyä kunnosta. Kukaan ei saanut järkevää vastausta, kun nainen jatkoi eteenpäin. Häneltä tippui tavara ja näin tilaisuuteni, menin ojentamaan sen ja sain keskusteluyhteyden. Kieli vaihteli suomen ja englannin välillä. Tunnelin alepan edessä hän pysähtyi, selitti kaupasta. Menin ostamaan kaksi limua ja hälytin samalla vartijat tai poliisin kaupan kassan avulla. Kassa sanoi, että homma olisi lähtenyt poliisille. Kuuntelin, vastailin, ns. kirjasin ylös hänen asioitaan. Juoma meni kurkusta alas, mutta nesteet tuli housuista läpi. Nainen tuoksahti ja alkoi halailemaan. Jutut kiersi päihteiden hankkimisesta (subutex/morfiini), omaan lapseen, rakkauden jakamiseen, Jumalan lapsiin ja lopulta epäilyyn ystävällisyydestä. Näin meni noin 25 minuuttia. Ajanpeluuni meni pieleen, ihmiset tuijottelivat ja viitoin heille tilanteen olevan kunnossa. Yksi mies tuli jo kysymään apua ja pyysi ”vaivanpalkaksi” euroa. Annoin sen. Hän lähti tiehensä, kun ei ymmärtänyt että pyysin häneltä apua naisen pitämiseksi aloilaan. Lopulta oli kulunut noin 30 minuuttia koko tapauksen alusta. Nainen pälyili ympärilleen ja lähti etenemään kansalaistorin suuntaan. Totesin, että vapaantahdon vuoksi en saata häntä pidätellä. Lähdin kohti hakaniemeä, jonne minulla oli tapaamista varten mentävä, jatkaakseni mäkelänkadulle. Vastaan tuli poliisi auto, jolle vilkutin, kerroin havaintoni naisen lähdöstä. Olivat toisella virkatehtävällä, pistivät eteenpän asiaa. Tuttavani kertoi myöhemmin, että ei nainen olisi saanut edes hoitoa tai mitään. Selvinnyt putkassa, sakkojen kera. Kukakohan ne sakot olisi maksanut? Hän vai yhteiskunta? Olisiko nainen joutunut menettämään etuuksiaan, lapsen ehkä tai jotain muuta, jos olisin onnistunut? Ja teinkö oikein? En tiedä, mutta halusin vain miettiä tätä.

  7. 7

    Inga Ingman sanoo

    Minulla on lähes krooninen taipumus kaada 2-4 kertaa vuoidessa divertikuliitti, joka saattaa olla erittäin kipeä, että en pääse edes kävelemään. Kerran satuin tilaamaan ambulanssin, jotta olisin päässyt päivystykseen. Pienituloisena ei ollut enää siinä vaiheessa rahaa taksiin. No ambulanssi tuli : kaksi miestä ja yksi nainen, joka alkoi heti väykyttää minulle, kuinka paljon TURHA KYYTI TULEE MAKSAMAAN MINULLE eli n.800-1000 euroa, jos siellä mahassa ei olekaan mitään tulehdusta. Ei mulle divertikuliitti nosta heti serppiä tai kuumetta tai tee mua höpsähtäneeksi mummeliksi. Tunnen oman tautini, ja se siitä.
    Hämmästuin tämän naispuolisen lanssikuljettajan käytöstä niin, että jäin uhkailun takia kotiin. Yön sinnittelin särkylääkkeillä ja aamulla vahvojen särkylääkkeiden voimalla raahauduin omaan terveyskeskukseen, josta omalääkärini soitti välittömästä lanssin.
    Tuntui siltä, että minua pidettiin vain luulosairaana. Jo tuo kovalla maksulla uhkailu meni kyllä överiksi 🙁 Kaiken huipuksi toinen miespuolisista meni keittokomerooni soittamaan päivystävälle lääkärille ja ilmoitti, että kaikki arvot ovat hyvin. Syyksi lanssin tilaamiseeni, sanoi rahapulan. Voihan vee 🙁 🙁

    • 7.1

      TJ sanoo

      Pakko nyt kyllä kysyä että miten ihmeessä sinulla olisi ollut varaa mennä lanssilla, mutta ei taksilla? Käsittääkseni kelakorvauksen jälkeen niissä on hyvin pitkälti sama omavastuuosuus molemmissa.

      Ja itse asiassa jos olisi terveydentilasi kanssa kyennyt taksia käyttämään, niin se nimenomaan olisi ollut se oikea kuljetusvaihtoehto ambulanssin sijaan.

      • 7.1.1

        Pitkäaikaistyötön sanoo

        Itse olen miettinyt, että mitä jos minulle sattuisi jokin kohtaus tai onnettomuus kotona. Vaikka pystyisin taksilla matkustamaan, on siinä se ongelma, että taksi vaatii maksun heti. Ja minulla ei aina ole rahaa – ei käteisenä eikä tilillä — taksimaksun vertaa, joka olisi kotoani yli 50 € sairaalan päivystykseen.
        Tällöin olisi pakko soittaa ambulanssi, koska sen voi maksaa myöhemmin ja se myös huomioidaan toimeentulotuessa.

  8. 8

    Maijjaa sanoo

    Juopon/narkin onnettomuutta pidetään yleisesti heidän omana syynä, jolloin ehkä kohtelu on myös sen mukaista. Pakko myöntää, että omassa työssäni ei enää heru kauheasti myötätuntoa heitä kohtaan. Jos heitetään melkein joka ilta 2 vuoden ajan sama pulsu ulos, niin et hän palaa joka kerta yhtä kännissä. Eipä sitä voi enää kauheasti mitään tehdä. Ja poliisilla ei ole koskaan kiire, koska näitä tapauksia tulee yhdessä illassa paljon. Tietysti jos on uhkaava tilanne poliisit ovat heti paikalla. Mut jollain tavalla on pakko priorisoida. Vinkkinä sanon samaa, älä koskaan sano et toinen on humalassa. Se ei ole auttajan tehtävä. Ihmettelen kyllä sitä, että miten voidaan sanoa et lähde vaan pois jos joku on ollut tajuttomana… 🙁

    • 8.1

      Hanna sanoo

      Juuri näin, myös yksilöllä on joku vastuu eikä voi olettaa että voi joka toinen päivä tulla samassa sekavassa kunnossa ensiapuun, otsa/leika/ polvi auki ja saada ensiluokkaista hoitoa… Juu, päihderiippuvuus/alkoholismi on sairaus mutta silti.

  9. 9

    Krista sanoo

    aina ei vaan ole vapaata ambulanssia laittaa tehtävälle vaan kyytejä ajetaan kiireellisyys/ilmoitusjärjestyksessä. Ei niitä tahallaan odottamaan jätetä.

  10. 10

    Pekka sanoo

    Itse sairastan epilepsiaa ja minutkin on muutamaan kertaan kiikutettu suoraan ”juoppoputkaan”, koska on oletettu olevan vaan kännissä ja makaavan maassa.

  11. 11

    Palomiehen paskiainen sanoo

    Ammattilaisena ymmärrän, kiireellinen sairaankuljetus kuuluu työnkuvaan, molempia osapuolia. Hätäkeskuspäivystäjät vastaan ottavat tuhansia puheluita vuosittain ja aivan liian suuressa osassa alkoholi on valitettavasti vaikuttavana osana tapahtumaan, joko soittaja on ympäri päissään tai potilas, yleensä voi olla molemmat.

    Päihtymys ei ole tai ainakaan saisi olla hoitoon vaikuttava tekijä, mutta kun työtä on tehnyt tarpeeksi kauan ja alkaa tuntemaan oman piirin juoppojen tavat ja nimet, niin ei voi välttyä pieneltä ennakkoasenteelta päihtyneitä kohtaan. Usein on myös tilanne, että kun tukevassa humalassa oleva ihminen kaatuu, loukkaamatta sen enempää itseään, niin hän saattaa nukahtaa, sammua, joksikin aikaa.

    Ohikulkijalle tilanne on varmasti aina haastava tilanne, joutuu pois mukavuusalueeltaan ja iskee huoli lähimmäisestä, mikä on hyvä asia, mutta kun on työpuolesta käynyt katsomassa nurmikolla nukkuvia ihmisiä jotka ihmettelevät miksi häiritään tai kuuntelemassa juopon kiroamista kun ei saa penkilläkään olla rauhassa, koska ohikulkija ei ole edes uskaltanut koskea ihmiseen josta niin kovin huolissaan, tai on vilkaisulta nähnyt autolla ohi ajaessaan jonkun tilanteen, mutta koska on niin kiire jonnekin ettei pysty tarkistamaan tilannetta, vaan soittaa 112 ja näin sitoo muutenkin pieniä ensihoidon resursseja.

    Eikä ambulanssi kyyti ole koskaan ilmainen, ei sillä uhkailla saa, mutta kustannus on aina omavastuuosuus ~15e, eli ei juuri taksia halvempi. Kovin usein tulee vastaan juopuneita, juoppoja, narkkeja ja muita ambulanssien väärin käyttäjiä jotka kuvittelevat ambulanssin olevan automaattinen kuljetus sairaalaan tai jopa kotiin. Ensimmäisen tilannearvion tekee hätäkeskuspäivystäjä puhelun perusteella, arvioi millaista apua potilas tarvitsee vai riittääkö omin avuin hoitoon hakeutuminen. Mikäli ambulanssi lähetetään, tekee sen miehistö oman arvion tilanteen vakavuudesta ja hoidon tarpeesta, ambulanssi voi tehdä päätöksen ja jättää potilaan kuljettamatta mikäli hän ei kiireellistä ensiohoitoa tarvitse ja kykenee tarvitaessa hakeutamaan itse sairaalaan tai terveyskeskuspäivystykseen.

    Se mitä koetan sanoa on, että kun Helsingissä on noin 55000 kiireellistä ensihoito tehtävää ja Keravan hätäkeskus vastaa noin miljoonaan puheluun vuosittain, on ihan ymmärrettävää, ettei arviot aina mene ihan kohdilleen. Kokonaisuudessaan Helsinkiläiset saavat hyvää hoitoa ja potilaat tavoitetaan riittävän nopeasti tilanteen vakaavuudet huomioiden. Emme ole täydellisiä, mutta aika hyviä kuitenkin.

  12. 12

    siripiri sanoo

    Tähän on minunkin jo pakko kommentoida. Eräs tuttavani/kaverini jäi asunnolleni, kun olin itse pois, palasin ja sain kauhukseni huomata hänen olevan jonkinlaisessa erittäin psykoottisessa tilassa, hänellä ei ollut vaatteita päällä, verta oli joka puolella ja toisen jalan varvas miltei irti. en ole varma mitä oli tapahtunut, kaksi vuorokautta kuitenkin seurasin hänen tilaansa joka vain paheni ja haavoja oli ympäri kehoa ja ne näyttivät tulehtuneilta ja ihminen itse oli täysin sekaisin, en tänä päivänäkään ole varma mistä. Noh, soitin joka tapauksessa hätäkeskukseen, EIVÄT SUOSTUNEET LÄHETTÄMÄÄN AMBULANSSIA TAI POLIISIA useasta soitosta huolimatta. Lopulta soitin kaupungin paikalliseen sairaalaan ja kerroin tilanteen ja henkilön tiedot, ja pieni kaupunki, niin puhelimessa ollut hoitaja onneksi tunsi henkilön ja soitti itse heti hätäkeskukseen ja auto tuli noin vartissa. Soitin puheluita useamman tunnin vähän väliä. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin ja henkilö sai tarvitsemansa avun.

  13. 13

    Hanna sanoo

    Harmillisesti peräti 30% ambulanssin ajoista kohdistuu juoppihin ja sekakäyttäjiin. Niitä on Suomessa paljon ja samat tyypit tarvitsevat apua säännöllisesti. Tämä on hiton kallista meille. Tuttavani on Haartmannin ensiavussa töissä ja harmittelee miten suuren osan nämä samat tapaukset vievät resursseista. Samalla rehti ja koko elämänsä kunnolla elänyt vanhus ei saa hoitoa/ uusia vaippoja/ suihkua koska rahat ei kertakaikkiaan riitä kaikkeen. Pistää miettimään missä on myös yksilön vastuu ja kenet hoidetaan viimeiseksi kun kaikkia ei ehditä hoitaa samaan aikaan. Minä en ainakaan ole valmis maksamaan lisää veroja, jotta sekakäyttäjät saavat parempaa hoitoa (viidennen kerran samassa kuussa) mutta kylläkin jos varat kohdistetaan esim. vanhuksiin.

  14. 14

    ppp sanoo

    Harvemmin narkkeihin tai juoppoihin tulee aikaa tuhlattua, ensimmäisten kanssa voi hyväntahtoinenkin auttaminen mennä painiksi tai puukkoleikeiksi. Jos joku nyt ihan oikeasti rähisee tai häiriköi niin vartija tai poliisi paikalle ja kiikuttamaan putkaan. Ei juoppoa tai narkkaria voi vieroitukseenkaan pakottaa niin minkäs teet. Pari kertaa olen poliisin kutsunut kuskaamaan humalaisia tien poskesta ja riippuen illasta vasteaika on ollut vartin luokkaa.

  15. 15

    pumpuliini sanoo

    Isäni sairastaa ms-tautia ja on 70-vuotias. Pari vuotta sitten isäni sairastui pahaan flunssaan, joka vei jalat totaalisesti alta ja jouduttiin käyttämään pyörätuolia isäni ollessa niin ”veltto”. Ambulanssi jouduttiin soittamaan paikalle, mutta isälleni sanottiin ”emme voi ottaa sinua kyytiin koska olet pyörätuolissa, mene taksilla”. Pyörätuolin saa kasaan ja lanssissa on paarit millä hakea potilas. Tätä he perustelivat ettei pyörätuoli mahdu kyytiin. Hätäkeskus toimi tässä asiassa asiallisesti, mutta ambulanssi ei.

  16. 16

    Irma sanoo

    Pieni lakikurssi olisi näköjään tarpeen päivystäjille. Loukkaantuneen, sairaan tai muuten vaarallisessa tilanteessa olevan jättäminen ilman apua on heitteillejättö, melko vakava rikos. Humala ei vaikuta asiaan mitenkään. Esim. taksikuskin pitäisi periaatteessa jäädä katsomaan, että asiakas pääsee talvipakkasella ovesta sisään.

    Auttamisvelvollisuus on lain mukaan meillä kaikilla, päävastuu sillä joka henkilön löytää tai on viimeksi hänen kanssaan tekemisissä.

    Varmasti hätäkeskukseen soitellaan turhaankin, mutta silti em. käytös on minusta virkavirhe.

  17. 17

    IhmisiäHekin sanoo

    Armanin ohjelma päihderiippuvaisista oli silmiä avaava, olen pitkään kuvitellut etteivät juopot ja nistit ole ihmisiä, mutta yleensä heillä on jotain ns. henkistä painolastia jonka vuoksi he tuhoavat itseään. Päihteet pitäisi ehdottomasti dekriminalisoida ja tarjota näille yksilöille vertaistukea & esim kommuuni jossa elää samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.

  18. 18

    sanoo

    Soitin kerran kaverilleni ambulanssin Helsingin Oulunkylään lääkereaktion takia. Meni 45 minuuttia saada ambulanssi, ja he epäilivät useaan kertaan puhelimessa pilasoitoksi, koska eivät löytäneet paikalle tarkan katuosoitteen perusteella. Yritin inttää, että osoite on näissä ilmoitustaulun posteissa, en minä tänne osaa neuvoa kun en täällä asu. Kaveri ei kyennyt tilassaan neuvomaan. Alkoholia ei ollut kumpikaan nauttinut.

    Onneksi lääkereaktio ei lopulta ollut vaarallinen, koska tuossa ajassa sellaiseen olisi ehtinyt jo helposti menehtyä.

  19. 19

    Hannibal Heyes sanoo

    Pikkukaupungissa kun asuu niin tietää ja tuntee jollakin tavalla ihmiset.Muuan vuosi sitten keväällä aamupäivällä kuljin erään pankin ohi.Hyvin isokokoinen mies makasi selällään maassa ja huuteli apua.Ihmisiä kulki ohi mutta eivät pysähtyneet.Tottakai menin lähemmäksi ja tunnistin miehen,armeijakaveri samasta tuvasta.Tiesin että kaverini sairastaa monella lailla ja hän oli täysin selvin päin,liukastunut ja lyönyt päänsä ja massaa kun oli niin eipä päässyt kyljelleen,sanoi että keuhkot painuvat läjään eikä henki kohta kulje.Pyytelin ohikulkijoita apuun koska en saanut yksin kaveria kääntämään ja jonkun soittamaan lanssia mutta ohi menivät.Sitten kun karjaisin isolla äänellä kuka hän niin jopa oli auttajia.Kaveri näet toimi isohkossa liike-yrityksessä ja jopa mieli muuttui.Oli avuntarjoavaa mutta kaverini toivotteli liian porukan ties minne..oli näet maannut jalkakäytävällä loppuun tunnin.Häntä oli luultu känniläiseksi jota ei tarvitse autella. Lanssikin tuli ja loppu meni hyvin muutaman päivän sairaalassa ololla.Minä autan aina jos vaan voi jotakin tehdä,olkoon kaveri missä kunnossa tahansa.Ajattelen näin että mitäs jos itse olisin siinä,kyllä tuollainen havahduttaa.Uusimme tuttavuuden ja kaverini leipasi minulle 16 munan täytekakun..hieno oli tunne kun sai auttaa ja kaverini tuli kuntoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *