Näpit irti, naiset!

Karaokea vetävä miespuolinen ystäväni kertoi kokevansa seksuaalista ahdistelua humalaisten naisten taholta jokaisessa työvuorossaan. Hän teki asiasta Facebook-päivityksen, ja voitte varmaankin arvata, millaista kommentointia aihe kirvoitti. Sullahan on unelmahomma. Mikä ongelma toi nyt muka on… Hyvä että jollain käy flaksi. Meikä olis iloinen. Toki avaukseen tuli myös paljon asiallisia kommentteja, mutta häirinnän vähättely tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.

Naisiin kohdistuvaa ahdistelua ja seksuaalista häirintää pidetään yleisemmin tuomittavana, mutta kun ahdistelija on nainen, se onkin hauskaa. Naisen ei ehkä koeta voivan aiheuttaa miehelle fyysistä uhkaa, tai sitten taustalla on iänkaikkinen pinttymä siitä, että nainen antaa ja mies saa. Ahdistelu ei ole kuitenkaan mikään armolahja, seksikäs huomionosoitus tai kevyttä flirttiä vaan alistamista. Ensimmäisessä kappaleessa kuvailtu ”olisit tyytyväinen”-asenne on ahdistelua kokenutta kohtaan todella loukkaavaa ja edesauttaa sitä, että ahdistelija saa rauhassa kouria ihmisiä jatkossakin.

Kynnys kertoa seksuaalisesta häirinnästä tuntuu olevan miehillä paljon korkeampi kuin naisilla, mikä varmasti johtuu pitkälti juurikin vähättelevästä asenteesta. Siinä missä järkevä mies on ritarina puolustamassa ahdistelluksi tulevaa naista, asetelman ollessa toisin päin hän hekottelee vieressä ja näin mahdollisesti jopa kannustaa ahdistelijaa jatkamaan.

Kyselin tuttavapiiriini kuuluvilta miehiltä kokemuksia aiheesta, ja sain kuulla todella puistattavia tarinoita – takapuolesta puristelua, genitaalien kourimista, väkisin suutelemista, käden paidan alle ujuttamista… Vuosien varrella olen saanut kuulla myös lukuisilta eri miehiltä tilanteista, joissa hän on herännyt bändimajoituksesta tai jatkoilta kähmintään tai jopa siihen, että joku nainen on ollut hänen peniksensä kimpussa. Näistä tilanteista moni on kertonut saaneensa kommentiksi lähinnä naureskelua, jos nyt ylipäätään on kehdannut tapahtuneesta kenellekään kertoa. Naureskelua, vaikka kyseessä on pahimmillaan raiskaus!

Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on aina väärin. Jos tykkää alistaa tai tulla alistetuksi, on tietysti asia erikseen toteuttaa fantasioitaan sovitusti jonkun kanssa. Ilman lupaa ei kenelläkään kuitenkaan ole mitään oikeutta rikkoa toisen koskemattomuutta. Koska itse ahdistelutilanteessa menee helposti puihin, kannattaa miettiä jo etukäteen, kuinka siihen voi reagoida.

Vaikka kirjoituksessa puhutaan vain kahdesta enemmistösukupuolesta, se ei tarkoita, etteikö jokaisen kokema ahdistelu ja häirintä olisi aivan yhtä lailla väärin. Toivon, että aiheesta ruvettaisiin keskustelemaan enemmän, jotta kynnys sanoa ei ja puuttua ahdisteluun laskisi mahdollisimman matalaksi ihan jokaisen kohdalla.

 

 

Kommentit (18)
  1. Hämmentynyt
    19.12.2016, 13:22

    Olen mies ja monta kertaa on baarissa ja sen ulkopuolellakin kahmaistu perseestä. Pari kertaa jopa etupuolelta. Hämmentävää. Itse en ole koskaan naiselle moista tehnyt eikä tulisi mieleenkään tuntematonta naista kouraista, joten kyseiset tapahtumat jättivät minut aika hämilleni. En oikein edes tiennyt pitäisikö tälle nauraa, olla vihainen, hävetä vai olla surullinen. Tunsin oikeastaan about näitä kaikkia vuorotellen. Parille kaverillekin sanoin asiasta ja vastaukseksi sain lähinnä naurua ja jopa kunnioitusta. Ikään kuin se olisi ollut siistiä, että nainen tekee minulle noin. Hämmennyin vielä enemmän.

  2. Minua on puristeltu perseestä 17-vuotiaasta asti kun olen alkanut käydä baarissa, niin miesten kuin naistenkin toimesta. Sivarissa vanhainkodissa puristelu oli hyvin yleistä. En ole koskaan osannut ottaa asiaa kovinkaan vakavasti. Vanhainkodissa ehdotukset ja kourimiset olivatkin lähinnä hauskoja, enkä ole kokenut että minua olisi alistettu tai loukattu.
    Viimeksi pari viikkoa sitten minuun tarttui baarissa mies mutta reagoin vain kuittailemalla rauhallisesti. Seuraavaksi humalainen herra tarttuikin naisystäväni perseeseen mutta sai kuulla tiukemman vastauksen.
    En koe moista käyttäytymistä millään tavalla hyvänä, mutta minua se ei kovinkaan paljon myöskään haittaa, pulssini ei tilanteissa nouse. En ota sitä yksinkertaisesti vakavasti enkä ymmärrä miksi minun pitäisi. Ymmärrän toki, että monelle tämä aiheuttaa ongelmia, minulle ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *