Miksi kasvissyöjät jäljittelevät lihaa ja miksi se provosoi lihansyöjää?

Jokin aika taaksepäin olin eräänä sunnuntaina krapulassa ja mieleni teki tonnikalapizzaa. Koska kirottu moraalini kuitenkin estää tonnikalan käyttämisen, päädyin kyselemään kotikaupunginosani Facebook-ryhmästä, sattuisiko jollakin olemaan kaapissaan vegaanista tonnikalaa, jonka voisin ostaa (sitä myyvä kauppa oli kiinni). Kysymykseni aiheutti satoja kommentteja pitkän ketjun, jonka aiheena oli vanha tuttu: miksi vegaanit ja kasvissyöjät haluavat jäljitellä ruuassaan lihaa, josta ovat päättäneet kieltäytyä. Sama vääntö on tietysti ollut pinnassa myös esimerkiksi jouluruokien kanssa, kun sekä vegaaninen kylmäsavulohi että seitankinkku ovat provosoineet eläinperäisiä tuotteita harrastavia pitkin internettiä.

all-i-said-was-im-vegan

Käydään asia siis rautalangasta vääntäen läpi:

Moni päätyy kasvisruokavalioon eettisistä syistä eikä siksi, ettei tykkäisi lihasta. Itse esimerkiksi pidin kovasti varsinkin punaisesta lihasta, mutta alettuani tiedostaa lihatuotannon ongelmia ei omatuntoni enää sallinut sen ostamista. Miksen siis tavoittelisi mahdollisimman samaa makua ja purutuntumaa myös ravinnossa, jonka eteen ei ole rääkätty ja murhattu ketään?

Pihvit, nugetit ja nakit ovat tuttuja formaatteja, joita on mahdollista varioida ja käyttää moneen. Korvaamalla lihan jollain kasvisproteiinilla voin nauttia tutuista ruuista hyvällä omallatunnolla. Tätä monet lihansyöjät kutsuvat tekopyhäksi, vaikka asiahan on juuri päinvastoin: myönnän monen eläinperäisen tuotteen olevan hyvää, mutta en halua sulkea silmiäni sen tuottamiseksi tehdyiltä raakuuksilta.

Kasvisruokavaliota noudattava äänestää lompakollaan, ei ruokansa muodolla: kun ei osta lihaa, ei myöskään edesauta sen epäeettisen tuotannon jatkumista. Lihankorvikkeiden ideahan on nimenomaan korvata liha – kaikissa eri muodoissaan. Kun siis ruuassa pyritään korvaamaan liha jollakin muulla, on loogisin ratkaisu pyrkiä korvaamaan se mahdollisimman samankaltaisella tuotteella, jottei syödäkseen tarvitse keksiä koko ruokakulttuuria uudelleen.

Yksi syy kasvisproteiinituotteiden ”lihallistamiseen” löytyy varmasti myös markkinataloudesta – niiden myyminen on helpompaa, koska loppukäyttäjä näkee suoraan itse tuotteesta, mihin se rinnastuu eli mihin sitä voi käyttää. Tämä madaltaa kynnystä niiden kokeiluun ja lihan edes osittaiseen korvaamiseen eettisesti kestävämmillä vaihtoehdoilla.

Mielenkiintoista tässä on kuitenkin se, miksi lihansyöjät kokevat ongelmaksi, että nakkisuoleen (”suoli”-termiä käytetään yleisesti myös keinokuoresta) työnnetään muutakin kuin eläimestä tulleita asioita? Miksi paisti tai pihvi on pyhä?

Olen miettinyt tätä kysymystä paljon, enkä ole keksinyt muuta syytä kuin syyllisyys. Ehkä kasvissyöjien ruokavaliosta provosoituva ottaa eettisesti kestävämmän ruokavalion hyökkäyksenä, koska tajuaa itsekin oman ruokavalionsa ongelmallisuuden. Toisaalta provosoituvien ongelma tuntuu liittyvän lähinnä kotimaiseen ruokakulttuuriimme – en ole koskaan kuullut väitettä, että esimerkiksi falafel imitoisi lihapullaa. Onko lihankaltaista valmistetta sisältävä nakki siis jokin pyhän, aidon suomalaisuuden viimeinen saareke? Suo, kuokka ja Saarioisen jauhelihapihvi?

Kommentit
  1. 1

    Raisio sanoo

    Amen ja hyvä summaus, kiitos! Vegaanina hirttää kiinni jatkuva vääntö sekaanien kanssa. Mulla ei ole tarvetta kommentoida heidän ruokiaan mutta heillä tuntuu olevan tarve kertoa joka kerta jos ruokani näyttää ”liikaa lihalta”.

    Kaveri heitti parhaan vastauksen soijanakkiemme typeryyttä taivastelleelle urpolle: ”Se on kato niin että porkkanaa on helvetin vittumaista tunkea keppiin ja paistaa nuotiolla.” Jätkä hiljeni.

  2. 2

    Marja sanoo

    Olen jonkun verran miettinyt tätä asiaa, koska edelleen lihaa syövänä kamppailen tän moraaliongelman kanssa joka päivä. Sun facessa keskusteltiinkin taannoin aika runsaasti aiheesta vegaaninen kylmäsavulohi. Minuakin häiritsee nämä eläinmaailmatermit kasvisruoasta puhuttaessa mut ei siksi että kasvisten tunkeminen suoleen loukkaisi mun lihansyöjän tunteita.

    Mulle se ärsyttävyys nousee siitä henkisestä laiskuudesta ettei haluta opettaa ihmisiä kaipaamaan sitä ihanaa kylmäsavuporkkanaa tai omalla nimellään oleva tuotetta jonka jokainen tietäisi muistuttavan suutuntumaltaan ja maultaan jauhelihaa tai tonnikalaa. Luulisi kasvissyönnillekin olevan eduksi että tuotteista tehtäisiin omilla nimillään niin tuttuja että kaikki kaupunginosalaiset tietäisivät mitä Hanna haluaa, kun se kyselee että onko kellään purkillista Merinottia, jos nyt vaikka kuviteltaisiin että se olisi tämän vegaanisen tonnikalan nimi tai tuotemerkki.

    Nyhtökaurahan on hyvä esimerkki tästä. On tehty hyvä tuote, joka muistuttaa jotain jota on perinteisesti syöty eläinperäisenä muttei silti tarvitse sanoa että se on vegaanista nyhtöpossua. Vihis on myös aika hyvä nimi. Ihmiset on oppivaisia eläimiä ja melko helposti ne tajuaa että vihis on se rasvajauhopiirakka jota minäkin voin hyvällä omallatunnolla eläimiä kiduttamatta syödä. Tällä sanan teon logiikalla kasvisnakki olis tietenkin kakki. 🙂

    No nyt alko ärsyttää toi muovinen joulukuusikin joka seisoo tossa nurkassa. Onko minulla oikeutta kutsua sitä kuuseksi, koska kuusihan se on just yhtä vähän kuin vegaaninen kylmäsavulohi on lohta. 🙂

    Pitää lähtee töihin. Hyvää päivänjatkoo ja puss och kram.

    • 2.1

      hannaraty sanoo

      Ymmärrän ton logiikan, ja pidemmässä juoksussa se varmasti meneekin noin. Mä kuitenkin koen, että kun veganismi ja kasvissyönti ovat vielä yleistymisestään huolimatta marginaalissa, tarvitaan välivaihe, mikä tehdään sekaruokavaliota noudattaville mahdollisimman helpoksi. Nyhtökaurassa sana ”nyhtö” vihjaa nyhtöpossuun, jotta sen käyttömahdollisuudet tulevat esille, samoin ”vihis” on mahdollisimman lähellä lihistä, jotta tuotteen idea tulee selväksi jo nimessä. Ihan samalla tavalla ”soijanakki” tuo esille, ettei tuote ole eläinperäinen, mutta että se on nakin muodossa. ”Savustettu porkkana” taas ei kerro, mitä lopputulos imitoi (siitä kehitetty ”porkkala” pyrkii siihen, en ota kantaa, onnistuuko).

      Jos puhutaan henkisestä laiskuudesta, voidaan mielestäni mennä lihansyönnin tottumukseen kuin siitä luopuneiden laiskuuteen keksiä pyörää uudelleen. 🙂

      • 2.1.1

        Timo Jousimo sanoo

        Itsekin olen tätä nimeämisasiaa miettinyt ja tullut omissa pohdinnoissani siihen tulokseen, että ruokatuotteen muodon ja käyttötarkoituksen sekä mahdollisesti ja maun/suutuntuman pitäisi olla määräävänä tekijä sen nimeämisessä, eikä siis sen, millaisista raaka-aineista se on valmistettu. Näinpä siis kutsun esim. soijamaitoa soija_maidoksi_ vaikka laki kieltää ko. tuotetta myymästä maitona. Jos halutaan, että maidoksi saa sanoa vain nisäkkään utare-eritettä, hankaloittaa se aivan turhaan täysin vastaavien muista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden myyntiä, markkinointia ja käyttöä. Nykyään kaupan hyllyssä on hämmästyttävän paljon erilaisia ”soijavalmisteita” joista ei oikeastaan tiedä, että mihin niitä pitäisi käyttää kun ei saa kylkeen painaa tekstiä maito, jogurtti, kerma, tms.

        • 2.1.1.1

          Marja sanoo

          Mitä tulee tohon laiskuuteen niin se on totta ja ehdottomasti myös fyysistä henkisen lisäksi. Kynnys lihansyönnin lopettamiseen on olevinaan älyttömän korkea, koska ei millään jaksa alkaa ettiä tietoa ja lähtee ettimään eri kaupoista eri tuotteita millä näitä vegaanisia ruokia vois valmistaa. Mielluummin tuntee syyllisyyttä ku näkee vähän vaivaa sen syyllisyyden poistamiseen. Laiskuutta selkeesti ja varmaan monta muutakin ikävää nimeä sille voisi laittaa. 🙂

          Mut siis oikeesti kyllä ymmärrän ton sun pointtisi, että mikä ihme siinä ärsyttää ja miksi en saa käyttää syömisistäni just niitä termejä jotka sitä ruokaa parhaiten kuvaa.

          Keinonahka, tekoturkis, muovikuusi ja maitoliima täysin harhaanjohtavia nimityksiä nämäkin. Että ehkä perun puheeni ja luovun ärtymyksen tunteesta ja myönnän että vegaaninen tonnikala on oikeestaan just ihan hyvä termi. 🙂

  3. 3

    Timo Piiparinen sanoo

    Ööö,siis nyt menee hieman ohi meikäläiseltä.Mitä on ”vegaaninen tonnikala” tai ”vegaaninen lohi”?

  4. 4

    sanoo

    Hei. Vegaaniryhmässä oli mahtava vegaanitonnikalaohje, ja tätä voi tehdä vaikka pakastimeen, jos sellaisen sattuu omistamaan.

    Tarvitset soijahiutaleita, öljyä, etikkaa, sitruunapippuria ja tilliä, kuivatillikin käy. Tuoreen sitruunan mehu tuo myös hyvää tähän, mutta ei ole välttämätöntä.

    Lämmitä pannu kuumaksi, laita siihen öljyä. Paista soijahiutaleita hieman kuumassa öljyssä, ja lisää siihen tilkka etikkaa, sitruunapipuri, tilli ja muutama tilkka vettä; tehdessä oppii, paljonko vettä kannattaa laittaa. Tässä vaiheessa voit jo laittaa (ainakin mun liedellä) hellan pois päältä, ja antaa hiutaleiden imeä itseensä vettä ja makua keskenään. Viimeiseksi voit puristaa sitruunasta mehua ”tonnikalan” sekaan, ja sitten vaan joko ääntä kohti – tai sun tapauksessa pitsan päälle! 😉 Tai sinne pakkaseen, tosiaan. Eilen tein lapinrieskarullia näin.

  5. 5

    Arawn sanoo

    Itse olen aikoinaan suhtautunut jonkinasteisella pilkka-asenteella siihen, että on näitä kasvisperäisiä ”joulukinkkuja” jne. ”Heh heh, onpa ne daijuja, mixei ne niinq voi kehittää omaa, aika noloa apinoida lihajuttuja, vaikka ei muka syö lihaa.”

    Miksi? En osaa sanoa, oikeastaan. En ole vegaani enkä edes kasvissyöjä vaan syön kyllä lihaa enkä tunne itse asiassa syyllisyyttä. En ole koskaan tuntenut. Olen kasvanut osittain ympäristössä, missa esim. kasvatettiin omia kanoja ja sieltä sit napattiin joku ja pistettiin pöytään, jos tarve vaati. En ole todistanut teurastusta ihan suoraan, mutta nähnyt verisen pölkyn jälkikäteen ja kuullut äitini tarinoita (äiti asui vielä enemmän ”maaseutuoloissa” silloin – Neuvostoliitossa ihmiset usein kaupungeissakin kasvattivat ruokaa ja pitivät eläimiä), jotka ovat melko karujakin eli en nyt ala niitä tässä toistelemaan. Pointti on, että ne eivät järkyttäneet minua lapsena eivätkä järkytä vieläkään. Tarinat eivät siis koske eläinrääkkäystä vaan esim. miten homma käytännössä toimii, mitä tapahtuu jne.

    Mutta nykyään syön kyllä selvästi kasvispainotteisemmin. Aiemmin söin lihaa suunnilleen joka päivä, nykyään vain, kun haluan jotain sellaista liharuokaa, jota ei voi korvata kasvisjutuilla. Pääosin nämä ovat tiettyjä haudutettuja ruokia, esimerkiksi korealainen lihakeitto ja kalaruokia. Ei oikein ole mitään, missä olis sama suutuntuma, rakenne ja maku kuin pitkään haudutetussa lihassa… Joku päivä ehkä tulee se labrassa kasvatettu liha, se olis kyllä hyvä idea.

    En tee tätä moraalisista syistä, koska kuten todettua, en tunne syyllisyyttä. Kaksi syytä tähän on, oma terveys ja ympäristö. Lihan syöminen ei ole ekologista, tiedän sen eikä se tee terveydellekään hyvää, jos mussuttaa lihaa koko ajan. Tavoitteeni tosiaan on, että arki olisi lähes vegaanista ja sit joskus harvoin lihaa/kalaa. Ajattelen, että se olis noin laajassa mittakaavassa hyvä tavoite koko ihmiskunnalle. Tiedän, että ihminen pärjää kyllä pelkällä kasvisravinnolla (ehkä B12 on se kysymysmerkki, mutta siitäkin on ollut uutisointia, että sen voisi saada fermentoinnilla lisättyä, saa nähdä), mutta ei liene odotettavissa, että kaikki alkavat vegaaneiksi. Olis erinomaisen hyvä, jos lihansyöntiä ihan vaan saataisiin vähennettyä. Kannan tässä omaa korttani kekoon. Ja miehen kortta, koska se syö sitä, mitä mä laitan eikä oikeastaan välitä, onko siinä lihaa vai ei. 😀

  6. 6

    Arawn sanoo

    Äsh. Mun pointti jäi jotenkin pois! Siis se, että jengi pilkkaisi ja ilkeilisi syyllisyydentunnosta. En oikein ole tästä samaa mieltä. Vähän tuntuu, että ehkä oletat tässä ihmisille motiiviksi sen, mikä on oma motiivisi. Tää tuntuu olevan hyvin yleistä ihmisillä eli että sitä arvelee muiden tekevän asioita siitä syystä, miksi niitä itse tekisi – teen tätä tietenkin itsekin.

    Mutta kuten omasta täysin olemattomasta syyllisyydentunnostani kerroin niin arvelen, että ainakaan osalla perusteena ei ole syyllisyys. Syitä voi olla monia, esimerkiksi ihan vaan se, että ihmisiä ärsyttää erilaisuus tai se, että joku on olevinaan moraalisesti ylempänä (en väitä, että vegaanit läheskään aina ovat tai jos ovatkin, toisivat tätä ilmi, mutta selvästi moni sekaani kokee näin ja on ärtynyt).

    • 6.1

      hannaraty sanoo

      Se on mahdollista. Kuten kirjoitin, en ole keksinyt muuta syytä, joten tämä oli oma päätelmäni. Kuten sinunkin kommenttisi perustui omiin arvailuihisi.

      Jos vegaanin ”moraalinen ylemmyys” on nimenomaan sekaanin oletus, se menee samaan laariin tämän pohtimani kysymyksen kanssa – eikä siis välttämättä johdu siitä, että vegaani itse näin ajattelisi tai toisi esiin vaan siitä, että sekaani kokee olettamansa moraalisen ylemmyyden provokaationa.

      Joka tapauksessa myös ekologinen aspekti on tärkeä, vaikken sitä itse tekstissäni nyt esiin nostanutkaan. Toivottavasti mahdollisimman moni lihaa syövä omaksuu kuvailemasi tavan käyttää lihaa.

  7. 7

    Mielipide tämäkin sanoo

    Kirjoituksesi oli varsin hyvä, mutta vaikka itsekin syön lihaa -tosin juurikin moraalisista syitä yritän minimoida sen käytön ja käyttää silloinkin vain ja ainoastaan suomalaista lihaa, niin minunkin korvaani kuulostaa oudolle nämä ”lihamaiset” termit kasvistuotteille. Meillä kasvisruoka on kasvisruokaa, eikä siitä tehdä suurempaa haloota. Koska valitettavan usein kasvisasiakkaat tekevät tuotteistaan haloon. (omakohtaista kokemusta on kaupan alalta)
    Mutta suurempi ärsytys näissä kasviskikkaroissa on, että on todella vaikea löytää ympäristöystävällisesti tuotettuja kasvistuotteita. En halua ostaa Bangaleshistä tuotuja papuja enkä samaisesta syystä suostu käyttämään palmuöljyä yms yms esimerkkejä on paljon. Toki myös euroopassa tuotettua luomu seitania saa jo nykyään ihan hyvin, samoin kuin muitakin oikeasti ekologisia vaihtoehtoja.
    Joten itse näen tässä suurta ristiriitaisuutta, joo, liha on epäeettistä, mutta kuinka moni tietää millaisissa työoloissa ne toiselta puolen maapalloa roudatuut pavutkaan on kasvatettu? Kuinka monen ihmisen elinolosuhteita vaikeutetaan -saatikaan niiden eläimien- sillä, että haluamme jotain kasvistuotteita.
    Tästä syystä ainakin itse vaikka pyrinkin käyttämään mahdollisimman paljon kasviruokaa olen tarkka sen alkuperästä. Ja se tästä hommasta vasta vaikeaa tekeekin. Mutta -kuinka moni vegaani ajattelee tätä asiaa ollenkaan?!

    • 7.1

      Timo Jousimo sanoo

      Kannattaa muistaa, että esim. Suomeen tuodusta soijasta tiettävästi n. 93% käytetään eläinten rehuna. Jos siis on huolissaan ruuantuotannon ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista, kannattaa kuitenkin siirtyä pois lihansyönnistä, sillä katseli asiaa miten päin vain, on kasvien kierrättäminen eläinten kautta ihmisen ruuaksi hyvin paljon tehottomampaa kuin niiden kasvien tuominen suoraan ihmisten ruokapöytään.

      Noin muuten luulen, että vegaanit keskimäärin ovat myös sekaaneja tiedostavampia ruuan alkuperän ja tuotanto-olosuhteiden vaikutusten suhteen, sillä heiltä vaaditaan joka tapauksessa paljon syvällisempää yleistä perehtymistä ruokaan ja ruuantuotantoon yleensäkin, jotta vegaaniruokavaltio olisi ylipäänsä mahdollista.

    • 7.2

      Miu sanoo

      Miksi suomalaisen vegaanin pitäisi syödä Bangladeshista tuotuja papuja? Esimerkiksi härkäpapua ja hernettä voi kasvattaa Suomen olosuhteissa aivan mainiosti. Kaupasta saa myös Ruotsissa kasvatettuja papuja.

      Tiedätkö millaiset ympäristövaikutukset lihan- (ja maidon)tuotannolla on? Epäilen myös, että lihansyöjät syövät muutakin kuin lihaa, ja ostavat yhtä lailla maapallon toisella puolen epäeettisesti tuotettuja hyödykkeitä – kahvia, suklaata, lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita, räikeimpinä esimerkkeinä. Tuntuu että tosi usein törmää lihansyöjien hyökkäykseen siitä kuinka epäekologisesti vegaanit elävät kun ostavat vaan toiselta puolelta maailmaa rahdattuja elintarvikkeita, mutta olen mä nähnyt aika monen lihansyöjätuttunikin kotona ties mitä trooppisia hedelmiä. Ei tunnuta myöskään tajuavan, että vaikkapa näin talviaikaan ne Espanjasta tuodut tomaatit voi hyvinkin olla ekologisempi valinta kuin kotimaan kasvihuoneessa viljellyt.

    • 7.3

      Ilippu sanoo

      Parahin nimimerkki Mielipide tämäkin,

      Oletko selvittänyt, millainen on Bangladeshissa tuotettujen papujen hiilijalanjälki verrattuna kotimaassa tuotettuihin? Harva hahmottaa, kuinka häviävän pieni osuus laivarahdilla koko jalanjäljestä loppujen lopuksi on. Se, että jotain lajiketta on mahdollista kasvattaa Suomessa, ei tarkoita, että se olisi täällä kasvatettuna ekologisempaa. Entä kuinka paljon Suomessa tuotettuun lihakiloon on käytetty ulkomailta tuotua soijaa?

      Myöskin väite siitä, että luomu olisi automaattisesti ekologisempaa, on sekä harhaanjohtava että väärä. Myös ei-luomua voi tuottaa ekologisesti, ja esim. sato per pinta-ala on luomussa usein merkittävästi pienempi. Luomu on keinotekoisten rajoitteidensa takia väistämättä osittaisessa ristiriidassa muiden tavoitteiden – kuten ekologisuus – kanssa.

  8. 8

    Paula sanoo

    Itsekin olen ihmetellyt tuota miksi kasvissyöjillä on kova halu jäljitellä liharuokia, vaikka ovat itse niistä päättäneet luopua ja nimetä liharuokien kasvisperäisiä versioita liharuokien nimillä. Miksi ei voi vaan nimetä ruokalajeja niiden raaka-aineen mukaan tai keksiä jotain muuta kuvaavaa nimeä? Nyhtökaura on esimerkiksi hyvä nimi, se kertoo mistä on kyse. Eikö kasvisruoka voi olla rehellisesti sitä mitä on, eli kasvisruokaa, ilman että sitä pitää kutsua joksikin muuksi tai että sen pitää jäljitellä jotain mitä se ei ole? Itse olen sekasyöjä ja jos joskus haluan syödä tofua niin silloin syön sen tofuna enkä ajattele että oikeasti haluaisin syödä lihaa, mutta koska haluan olla eettinen ja ekologinen valitsenpa lihan sijasta tofua tai jotain muuta kasvisperäistä proteiininlähdettä.

    Ei minulle ole ongelma se missä muodossa joku haluaa kasviksensa syödä, oli se sitten makkaran tai pihvin muodossa. Kasvispihvi on kuitenkin ihan normaali ruoka, se kertoo mistä se on tehty, samoin kuin jauhelihapihvi. Soijanakki tai kasvismakkara kertoo myös mitä sinne kuoreen on sullottu. Sen sijaan jos aletaan puhua vegaanisesta pihvistä tai kylmäsavulohesta, se ei kerro raaka-aineista mitään. Mitä on vegaaninen kala tai liha? Jotain joka ei ole koskaan nähnytkään sitä mitä se väittää olevansa, mutta mitä..?

    Minulle nousee karvat pystyyn aina siinä kohtaa kun jonkun asian eteen liitetään sana vegaaninen, koska se kertoo vain sen mitä siinä ei ole, mutta ei mitään siitä että mitä siinä sen sijaan on. Tässä kohtaa tullaan myös siihen tekopyhyyteen. Mitä on esimerkiksi vegaaninen nahka? Onko se kenties vegaanin nahkaa vai kuitenkin vaan ihan tavallista keinonahkaa, jonka pääraaka-aineena on öljy, tosi ekologista muuten… mutta kuulostaahan se paljon paremmalta kun voi sanoa ”tää mun uusi laukku on vegaanista nahkaa…” kun sanoa että ostin uuden keinonahkalaukun.

    Nyt kun kaikki -ton päätteiset ruokavaliot ovat muodissa, niin pitäisikö lihansyöjienkin alkaa hehkuttaa kaikille että mun ruokavalio on ihan vegaaniton, voi että mä olen nyt hyvä ihminen. Näin ei taida kuitenkaan olla ja se kuulostaisikin aika naurettavalta. Eikä nyt kuitenkaan tarvitse alkaa saarnata siitä miten lihansyönti tuhoaa maapallon jne. Ei se soijantuotantokaan taida ihan ekologista ja ongelmatonta olla, mutta eihän siitä saa puhua koska se on vegaanien pyhä lehmä.

    • 8.1

      hannaraty sanoo

      Vastaus ensimmäisten kappaleidesi kysymyksiin löytyy tekstistä ja aikaisemmista kommenteista. ”Vegaanisella nahalla” ja ”vegaanin nahalla” on se ero, että jälkimmäinen tarkoittaa vegaanista ruokavaliota noudattavan ihmisen ihoa. Vegaanisesta nahasta en ole koskaan kuullutkaan, mikä johtunee siitä, että ”keinonahka” on jo vakiintunut termi. Termistön vakiinnuttamisesta lisää aiemmissa kommenteissa.

      Kuten myös tuosta soijantuotannosta, joka jaksetaan aina nostaa esiin. Suuri osa meillekin tänne tuotavasta soijasta menee tosiaan tuotantoeläinten rehuksi. Eli vaikka soijantuotannossa on ongelmia (niitä ei kukaan kai yritäkään kiistää), lihatuotanto moninkertaistaa ne siihen nähden, että soija menisi suoraan ihmisravinnoksi.

    • 8.2

      Arawn sanoo

      En näe mitään ongelmaa ”vegaanisessa pihvissä” – tai tietysti sen voisi tarkemmin sanoa esimerkiksi porkkanapihvi tai härkäpapupihvi tai mikävaanpihvi (jack fruit -pihvi on muuten herkkua Indonesiassa). Pihvi viittaa mun mielestä enemmän siihen, miten homma on valmistettu, aivan, kuten nakki ja makkarakin*. Porkkala on mun mielestä kanssa ihan hauska ilmaus lämminsavulohen korvanneelle porkkanalle, vaikka osa kyllä sanoo, että huomaahan sen heti, että se on porkkanaa – mikä sopis mulle kyllä, koska inhoan raakaa kalaa, kun taas etikkamarinoitu porkkana kuulostaa herkulta. 😀

      Vegaanisia nahkoja on kyllä olemassa. Keinonahka viittaa yleensä tuotteeseen, joka on käytännössä muovia ja valmistettu siis öljystä – ei kovin ekologista, vaikka eläintä ei sen vuoksi olekaan tarvinnut tappaa. Mutta esimerkiksi on olemassa ananaksen lehdistä valmistettu nahka ja sienistä on myös valmistettu nahkaa, joskaan en tiedä, onko se vielä myynnissä. Mikä hyvänsä noista on loistava idea, jos/kun niistä saadaa yhtä kestäviä ja hyvältä tuntuvia, kuin aidosta nahasta.

      * Oon kokeillut joitain kasvisnakkeja ja -makkaroita, mutta jostain syystä ne eivät yhtään uppoa. Makkarat muistuttava rakenteeltaan jotenkin liikaa maksamakkaraa tai lauantaimakkaraa, joita olen aina syvästi vihannut. Nakit taas – en tiedä, mikä niissä ällöttää, mutta jotenkin ne ovat epämiellyttäviä. En kyllä juuri syö lihanakkejakaan ja grillimakkaroista huolin vain satunnaisesti niitä hyvin vähän lihaa sisältäviä ”jauhomakkaroita”. Harmi. Ehkä tää on totuttelukysymys ja pitäisi vaan yrittää.

  9. 9

    Tipi sanoo

    En muista kauanko olen ollut ”kasvissyöjä”, ehkä 10 vuotta. Syön luomuversioita kananmunista, juustoista, maidosta. Mutta en mitään lihaa, myöskään kalaa. On muuten kumma, miten jossain ravintoloissa tarjotaan monesti kanaa, kun pyydän lihatonta versiota! Juuei.
    Syyni lihattomuuteen on eettinen, minun ruokani takia ei tarvitse kenenkään kuolla.
    Olen kovin iloinen härkiksistä, tofunakeista ja vegelihiksistä. Muistan lihaversioiden hyvän maun, on loistavaa, että on keksitty näistäkin kasvisversioita. Kannatan!
    Mutta mutta, miten edelleenkin jotkut lihaasyövät vähättelevät ja kuittailevat kasvissyöjille?

    • 9.1

      Tiu sanoo

      Noin minäkin kuvittelin vielä lakto-ovona ollessani, ettei minun ruokani vuoksi ole ketään tarvinnut tappaa. Tiedätkö mitä kukkotipuille tapahtuu? Niistähän ei kasva uusia kananmunien munijoita. Ja liha on vain maidontuotannon sivutuote, joten maitotuotteita kuluttamalla tuet lihantuotantoa.

  10. 10

    Katariina sanoo

    Kiitos, todella hyvä kirjoitus myös tällaisen 20+ vuotta lakto-ovovegetarismia harjoittaneen näkökulmasta! Välillä väsyttää se marina, että ”miksi kasvisruoan täytyy matkia liharuokia?” No ei täydy, mutta saa, juuri noista mainitsemistasi syistä. Lisäksi on onneksi myös kahmalokaupalla ihania, puritaanimmankin silmään selkeitä kasvis-kasvisruokia, ja niistäkin voivat kaikki vapaasti nauttia – vegaanit, lihaanit ja kaikki siltä väliltä. 🙂

  11. 11

    Kristoffer sanoo

    Minua hieman surettaa tuo kirjoituksesi lopussa paistava asenne, että vaikka kuinka olet pohtinut kysymystä miksi ärtymys herää, niin olet löytänyt syyksi pelkästään negatiivisen näkökulman, syyllisyys. Epäilen hyvin vahvasti sitä käsitystä, ja itse näkisinkin sen sijalle ennemminkin ylpeyden. Se, ettei vegaaneilla ole riittävää ylpeyttä kutsua ruokaansa juuri kakiksi ja se, että lihansyöjät ovat niin ylpeitä kulinarismistaan että haluavat puolustaa sitä.

    Joka tapauksessa moinen ylpeydentunne on yhdentekevä ellei tarkoituksena ole tosiaan loihtia jotain ällistyttäviä makunautintoja mielellään suuremmalle yleisölle esiteltynä.

    Nyt henkisesti asettumista sinne toisen saappaisiin, eikä lueta kuin piru raamattua.

    Mitä tulee ravinnon eettisyyteen niin itse odotan hyönteisiä popsittavaksi. Mikä ihme siinäkin tarjonnassa kestää.

    • 11.1

      hannaraty sanoo

      Positiivisia syitä hyökkäävälle asenteelle on kieltämättä ollut hieman hankala löytää, sillä ylpeyskin, mikäli se näyttäytyy negatiivissävytteisenä kommentointina ja provosoitumisena, on käsittääkseni negatiivinen asia.

  12. 12

    Tuukka sanoo

    Itse vastaisin siihen, miksi esim. pihvi on terminä pyhä, ottamalla vertauksen juomista. Miksi puhumme champanjasta, cavasta, spumantista tai sektistä? Miksi puhumme konjakista tai brandystä? Sanathan tarkoittavat ”samaa” tuotetta, joka tulee vain eri alueeta.
    Ranskalaisen viinin ystävälle saksalaisen sektin nimittäminen champanjaksi on loukkaus, tai kahvin ystävälle korvikkeen nimittäminen kahviksi. Sama loukkaus on siis lihan ystävälle kasvispaistoksen nimittäminen pihviksi.
    Itse ymmärrän kyllä porkkanapihvin tai papupihvi nimityksen siinä missä jauhelihapihvin. Kaikki ovat pihvin muotoon tehtyjä eineksiä. Se mitä en enää ymmärrä on esim. vegaaninen kylmäsavulohi, joka ei kerro mitään itse tuotteesta. Onko kyse vegaaniruokaa syötetyn lohen kylmäsavustetusta lihasta?
    Tulee nimittäin muistaa, että kaikki nämä ovat teollisia eineksiä. Riippumatta siitä ovatko vegaanille sopivaa vai eivät. Tietenkin eineksiä voi rakentaa myös itse, jos intoa riittää ja teollinen sana hirvittää. Itseäni se hirvittää hieman, enkä muutoinkaan pidä einesten makua ”oikean ruoan” vertaisena. Raaka-aineista riippumatta. – Mutta en ole puristi tässäkään asiassa, sillä aika (eli lompakko) ei anna myöten.

  13. 13

    JaakkoKoo sanoo

    Joidenkin lihansyöjien närkästys tuntuu kohdistuneen myös kasvisruokavalmisteiden MUOTOON. Ihmetellään, että miksi siitä soija-, kikherne- tai muusta materiaalista pitää muotoilla juuri pyöryköitä, nakkimaisia pötkylöitä, pihvejä tai jauhelihaa muistuttavaa rouhetta josta niin kovasti tulee liha mieleen. Yksi olennainen syy tähän lienee funktionaalisuus. Jos jauheliha on kätevää muotoilla pihviksi tai pyöryköiksi, niin on falafelmassakin. Ei kai lihatuotteilla ole moraalista yksinoikeutta tiettyihin muotoihin. Jos olisi, missä formaatissa kasvisruokia pitäisi myydä? Hattarana tai geelinä?

    Kaikki tuntemamme kätevät tavat muotoilla se tuote helposti syötäväksi ovat jo lihateollisuuden käytössä, joten assosiaatio tulee väkisinkin, jos ei joku oikein varta vasten keksi jotain ravitsevaa vegekaasua tai pieniä poksahtelevia pyramidinmallisia muodostelmia ihan vain erottuakseen mistään olemassa olevasta lihatuotteesta.

    Minusta on ok nimittää sitä soijapihviä nimenomaan pihviksi, koska minusta sana viittaa muotoon, ei niinkään raaka-aineeseen. Jos pihvi voi olla kanaa, nautaa, kalaa tai muuta, niin miksei sitten jotain vegaanista? Sama pätee vaikkapa nakkiin, pyörykkään tai nugettiin – kunnes joku keksii jonkun mahtavan korvaavan nimityksen tutulle muodolle.

  14. 14

    mika satta sanoo

    Moni perustelee ruokavaliotaan eettisin perustein ja samalla innolla kannattaa aborttia, en ole aborttia vastaan, mutta minusta haiskahtaa hieman kaksoisstandardilta. Mika on blogistin ja palstalaisten nakemys?

    • 14.1

      hannaraty sanoo

      Olisi mielenkiintoista, jos joskus kommentoisit itse aihetta etkä vetäisi mukaan Hitleriä tai aborttia tai mitä tahansa muuta täysin aiheeseen liittymätöntä. 🙂 Kyllä, kannatan naisen oikeutta aborttiin, vaikken tietenkään toivo että sellaista tehdään kevyin perustein. Miten se mielestäsi liittyy kasvisproteiinien muotoon?

  15. 15

    mika satta sanoo

    Sorry, but Suvi ei ota kantaa, vaikka kasittelee blogissaan vegaanin etiikkaa, kuten elainten karsimys ja halu elaa, niin minusta vaan on helvetin omituista olla kiihkea vegaani ja kannattaa aborttia.

    • 15.1

      hannaraty sanoo

      Minä en ole Suvi, niin en voi hänen puolestaan vastata. Minusta kuitenkin aika kaukaahaettu ajatus rinnastaa vahinkoraskaus tehotuotantoon.

  16. 16

    Ihmettelijä sanoo

    Kun pohditaan, että mikä veganismissa ärsyttää lihansyöjiä, niin uskoisin, että ehdottomuus. Oli aihe mikä tahansa, niin jos joku sanoo, että minä en ikinä voi hyväksyä sitä tai tätä, niin jotakuta varmasti ärsyttää. Suomalaisen luonteenpiirteen tuntien, niin ajatukset voivat hyvin olla tyyliin ”Kuka tuokin kuvittelee olevansa…”. Asiaa ei tietenkään helpota jos homma menee vegaanin puolelta saarnaamiseksi. Aikoinaan eräs vegaani kysyi minulta, että miten voi olla, että en näe syömisessäni mitään vääryyttä? Siis hän periaatteessa kysyi, että enkö ymmärrä, että hänen mielipiteensä on oikea ja minun väärä. Aika provosoivaksi meni. Ja tämä sen jälkeen, kun ryhmän vegaanit olivat keskenään pohtineet, että onko se murha, kun karhu tappaa peuran?

    Itse kysymykseen koskien ruoan sisältöä, niin aika harva ajattelee asiaa samalla innolla ja paatoksellisuudella kuin vegaani. Itselläkin on omassa elämässä niin paljon murheita ja ongelmia, että sellaisen luksukseen ruoan alkuperän tutkimiseen ei vaan ole aikaa. Miksi muuten harvempi vegaanikaan jaksaa pohtia juomien alkuperiä? Löytyy esimerkiksi vegaaniviiniä, mutta kummasti vaan kaikkea muutakin kitataan, kunhan on halpaa…

    • 16.1

      hannaraty sanoo

      Näistä saarnaavista vegaaneista kuulee kyllä aina kauhutarinoita. Niihin on vaikea samaistua, kun itse en ole sellaiseen koskaan törmännyt, mutta epäilemättä tällaista tapahtuu, kun niin monella näitä traumoja ilmenee.

      Oma kokemukseni taas on tosi päinvastainen: useasti, kun olen syömässä jonkun lihansyöjän kanssa, hän itse joko kokee tarpeelliseksi selitellä ruokavalintaansa tai ihmetellä minun. Ja itse haluaisin vain syödä.

      Siihen nähden, että harva ajattelee ruokaa yhtä paatoksellisesti kuin vegaani, tuntuu yllättävän monella olevan tarve kommentoida näitä liikaa lihaa muistuttavia ruokatuotteita. 🙂

      Tuo ”kuka tuokin kuvittelee olevansa”-ajatus kuulostaa realistiselta ja on ehkä myös aika lähellä sitä mitä itse mietin tekstissäni – koska vegaanista ruokavaliota noudattava koetaan ylemmyydentuntoiseksi ajattelisin siellä taustalla olevan jonkun alitajuisen pelon siitä, ovatko omat valinnat sittenkään eettisesti tai ekologisesti kovin kestäviä tai perusteltavissa.

  17. 17

    Ralf Nyman sanoo

    Alkuperäisen jutun kirjoittaja sanoo pitäneensä punaisesta lihasta ja on päätynyt vegaaniksi eettisistä syistä. Tyhmänä kysyisin tämän ketjun vegaaneilta, mitä eettisesti paheksuttavaa on syödä riistaa tai jollain saarella iloisesti elänyttä lammasta.

    Kalasta puheenollen lienee itsestään selvää, että kalastamalla vähennämme vesistöjen rasittamista biomassalla.

    • 17.1

      hannaraty sanoo

      Kuten toistuvasti jutussani kerron, puhun lihatuotannosta ja sen ongelmista.

    • 17.2

      sanoo

      En paheksu, mutta kun kysyt ”riistan” ja ”saarella iloisesti eläneen lampaan syömisestä”, niin minulla niihin liittyy muutama seikka:

      Ensinnäkin, kaikki elävät olennot haluavat elää, eivät kuolla (joo, myös puut ja porkkanat). Ihminen voi valita, mitä syö. Ihminen voi tehdä valinnan, jossa hänen syömisensä ei suoraan aiheuta eläimen eli kasvia kehittyneemmän eliön kuolemaa. En siis paheksu, mutta eläimen tappaminen minun ravinnokseni on minusta eettisesti väärin.

      Minulle tämä on käytännöllinen valinta ja nämä tavallaan konkretisoivat skenaariot johtavat loputtomiin spekulaatioihin (jotka siis ohitan sillä, että en syö lihaa): Eikö ole enemmän väärin viedä elämää metsässä juoksevalta hirveltä kuin maitolehmältä, joka on ollut maidontuotantokoneena parressa neljä vuotta? Entä jos lampaita ei kasvatettaisi ja vietäisi saareen, eikö silloin riistettäisi niiltä laiduntamisen ilo? jne. jne.

      Sitten on se käytännön juttu: Jos joku sanoo syövänsä vain riistaa tai onnellisten saarilampaiden lihaa (tai ”kotimaista lihaa”), niin hän ei sitten syö einesruokaa eikä ravintoloissa tai työmaaruokaloissa. Toisaalta, sitä helpompi lopettaa sekin lihansyönti.

      Kalat eivät ole biomassaa, joka rasittaa vesistöjä. Ne elävät siellä vedessä eikä kai tiedetä järveä, joka on huonossa tilassa sen vuoksi, että sinne on kasvanut liikaa kaloja? Luonto löytää tasapainonsa, tuo ”roskakalojen kalastus” ym. on ihan höpöhöpöä.

  18. 18

    evn sanoo

    Jep, olen myös ihmetellyt, mistä tuo ihmettely kumpuaa.

    Mitä ihmeen väliä sillä on jos soijanakkia sanoo soijanakiksi? Jätä syömättä jos ärsyttää. Eikai nakkimuotoa oo patentoitu? Hakemusta vetämään EU:lle jos se on noin tärkeää.

    Toinen mitä pitää usein selittää on se, että kasvissyöjä tai vegaani voi olla ylipainoinen. Koska ruokavalio ei ole sama asia kuin dieetti, tai laihduttaminen, ja on täysin mahdollista syödä epäterveellisesti tai liika myös jos jättää lihat pois, samalla tavalla kuin on mahdollista syödä epäterveellisesti tai liikaa jos lihaa löytyy ruokavaliosta.

    Luulen, että molempien asioiden ihmettelijät löytyvät jostakin vanhemmasta tai perinteisemmästä sukupolvesta, jossa nakki oli aina lihanakki ja kasviksia syötiin vaan laihdutusmielessä tai perunamuussina jauhelihakastikkeen kanssa.

  19. 19

    secondstagevegan sanoo

    Kasvisruoasta voi tehdä hyvää, mutta kovin usein kun tehdään lihan jäljitelmää, niin se on pari kolme dekadia pahempaa kuin aito tavara. Tähän päälle joku tuputtaja vegaani ”ei tästä huomaa mitään eroa” kun koittaa itse olla oksentamatta.

    ps. Moni liha on eettisempää, kuin kasvikset. Näitä vaan ei välttämäti jaella kuin kavereille ja naapureille pienten volyymien vuoksi. Esimerkkinä kesän pihanurmikkoa syönneet lampaat.

  20. 20

    sanoo

    30 vuoden lihattomuuden kokemuksella voin vahvistaa, että nuo alkuperäiset kysymykset miksi jäljitellä lihaa ja miksi se ärsyttää ovat ihan todellisia.

    En itse pidä ”lihan” jäljittelystä, olen hienossa jäljittelyyn erikoistuneessa, kiinalaisessa vegeravintolassa kieltäytynyt kalalautasista ja ankanpaloista ja saanut tarjoilijan tulemaan huolestuneena kertomaan, että tilaamassamme tomaattiriisissä seassa on pieniä kuutioita jotain soijajuttua. Ei haitannut. 🙂

    En myöskään koskaan kaivannut ”lihan makua”, joka mielestäni on aika mitätön ja tympeä. Jos joku tuli mieleeni, niin metvursti tai paistettu maksa ja jo 10 vuoden kuluessa tajusin, että liharuuissa on tiettyjä makuja, joista pidän, mutta voin ihan yhtä hyvin harrastaa niitä vegeruuissa.

    Ensinnäkin savun maku. Pidän siitä. Syönkin yleensä vain Suomessa tehtyä savuaromilla maustettua tofua (on myös oikeasti savustettua, mutta se on ”liian kiinteää” moneen ruokaan). Myös tämän ”porkkanakylmäsavulohen”, jonka virallinen nimi syntyi muodin harjalla eli porkkala yksi salaisuus on savuaromi.

    Toiseksi se rakenne. Yhä edelleenkin vege saattaa saada ravintolassa todella hienonkin aineksen, joka on käytännössä keitettyjä kasviksia (vaikka olisi kuinka tornia ja asetteluja ja balsamikoraitoja päällä) eli tasaista massaa. Esimerkiksi nyhtökaura on osin vastaus tähän.

    Kolmanneksi mausteet: Tutustuttuani vegeruokiin ja mausteisiin tajusin, että monissa makkaroissa maistuu esim. neilikka ja sarviapila, mutta sitä vaan ei kerrota, koska ne ovat ”tuotesalaisuuksia”. Sinappi on hyvää muutenkin kuin hernekeiton kanssa.

    Sitten päästään sinne psykologian puolelle ja kohti ärsyyntymistä: Monet pitämistämme mauista ja ruuista ovat opittuja makuja. Ehkä muistan sen metvurstin niistä kouluaamuista, kun tein leipiä itselleni. Ruoka on erittäin tunnepitoinen asia. Eri tavalla syövät haastavat sanattomia perusarvojamme samalla tavalla kuin vaikka homoseksuaalinen näkeminen on haasteellista monille: Ikään kuin erilaisuus aiheuttaisi sitä, että meidän valintamme tai mieltymyksemme on väärin.

    Lihaa syövät ihmiset valittavat ”lihaa jäljittelevistä vegeruuista” usein vain lisähöysteenä, kun he jo muutenkin ovat tuohtuneet heidän elämäntapansa haastamisesta. Voin sanoa, etten ole 30 vuoden aikana koskaan alkanut haastaa jonkun lautasella olevan liharuuan oikeutusta, mutta olen kymmeniä ellen satoja kertoja ollut tilanteessa, missä minua haastetaan sen vuoksi mitä syön tai en syö.

    Kaikista suurin tunne, johon olen vegeilyn yhteydessä törmännyt on kuolemanpelko. Oikeasti. Kun ihmiset sanovat ”mä en eläis pelkällä kasvisruoalla” he usein oikeasti tarkoittavat sitä, kirjaimellisesti. Käsitys on tietenkin perusteeton, mutta tosi heille.

  21. 21

    ihminen sanoo

    Kirjoitin tänne pari kommenttia, ihan asiaa, mielestäni… mutta en niitä näe. Toki on taas voinut käydä joku tekninen kämmi tai sitten näiden blogien kirjoittajat ajattelevat jotain vaikeasti.

    • 21.1

      hannaraty sanoo

      Moi! Ainakaan saman sähköpostiosoitteen takaa, mikä tämän kommentin yhteydessä on, ei näy hyväksymättömiä kommentteja. Tsekkaan, josko ovat menneet suoraan jonnekin spämmikansioon.

  22. 22

    minä sanoo

    Liha on vain luonnonmukaisin keinoin jalostettua ruohoa. Eli esim. lehmä tai lammas syö ruohoa ja muuttaa sen lihaksi.

    Ja miksi vihannesten syöminen olisi sen eettisempää kuin eläinten? Ovat vihanneksetkin eläviä olentoja, joilla nykytietämyksen mukaan on jopa jonkunlainen kipuaistikin. Ne ei vain pysty juoksemaan karkuun, kuten eläimet.

    • 22.1

      Tiu sanoo

      Kasveilla ei ole keskushermostoa… Mutta jos kasveja eläimiin vertaamalla saat itsellesi hyvän omatunnon, niin enempää asiasta on turha ruveta vänkäämäänkään.

  23. 23

    Tuija sanoo

    Tässä keskustelussa on monta hyvää aihetta tullut esiin ja toivottavasti en nyt poikkea liikaa alkuperäisestä. Olen 43 vuotias ja lopetin lihan syömisen 16 vuotiaana eettisistä syistä. Sittemmin olen käynyt läpi vegaaniuden ruokavalion osalta, en koskaan ole hylännyt villasukkia, ja ottanut ruokavalioon takaisin munat ja kalan, mutta jättänyt maidon pois. Eli tarkastellut syömistäni eri lähtökohdista elämäntilanteesta ja terveydentilasta riippuen. Tunnistan itsessäni teini-ikäisen ehdottomuuden ja tarpeen julistaa omaa valintaa parhaana ratkaisuna ikinä. Muistan tilanteita, joissa jouduin selittelemään miksi syön näin ja kuuntelemaan vitsejä siitä että eihän makkarassa lihaa ole, jauhoja vain ehehe. Ja erityisen hyvin muistan kaikki haastamiset. Miten voit käyttää hiivaa? Tai villaa? Tällä on varmasti tekemistä niin syyllisyyden, epävarmuuden kuin ylpeydenkin kanssa. Myös tietämättömyyden. Aikana, jolloin aloin miettiä syömisiäni, käytiin tietyssä eläinten oikeuksia puolustavassa foorumissa kesksutelua siitä, voiko vegaani syödä luomuviljaa. Syynä, että niiltä leppäkertuilta jotka vietiin pelllolle syömään kirvoja, ei kysytty haluavatko juuri sinne. Eli eläimiä käytettiin hyväksi. Aika hc:ta mielestäni, mutta keskustelijat olivat tosissaan. Vedettiin linjaa ja rajoja. Kuulutko meihin vai muihin. Tästä on 20 vuotta aikaa. Silloin alettiin Suomessa vasta kuulla Alpron tuotteista.
    Helposti niputetaan ihmisiä milloin milläkin perusteella ja oletetaan että olet sitten myöskin tätä mieltä ja miksi et muka sitten toimi myös näin tai jätä tekemättä noin. Ruoasta on tullut iso asia, koska meillä on varaa valita mitä syödä. Sen oletetaan määrittävän sinut, se ei ole vain nälän poistamista. Minä esim en syö eineksiä juuri ollenkaan. Ihan sama ovatko tehty kasviksista tai eivät. Kuulemma pitäisi, on niin hienoa kun saadaan lihankaltaisia tuotteita. Eines on eines, prosessoitua jotain. Se on minun valintani, ei kaikkien kasvispainotteisesti syövien.
    Ehkä ruokakysymys on niin arvolatautunut, että monella on tarve ottaa siihen kantaa edelleen. Itse olen niin vatsavaivainen, että helpompaa olisi esim ravintolassa ilmoittaa olevansa vegaani, kuin selittää miksi en voi syödä viljoja/maitotuotteita/papuja/sipulia/ja sataa muuta ainesta.
    Summa summarum. On valtavasti eri syitä syödä jotain tai jättää syömättä. Eettiset, terveydelliset ja jopa niidenkin ulkopuoliset syyt. Ihmisellä vain on tarve lokeroida, laittaa pakettiin ja rusetti päälle. Asia käsitelty. Älkää vain poiketko siitä, se hämmentää. Teidät on nyt arvioitu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *