Mielipiteesi ei ole tarpeen

Näen kevyesti humalaisten silmien syttyvän vaunun perällä heti noustessani ratikkaan. Jään seisomaan ovien viereen ja tuijotan tiiviisti ulos, mutta mies hilaa jo itseään vaunun läpi luokseni. “Mitä noi sun tatuoinnit tarkoittaa”, hän avaa keskustelun käsivarsiani katseellaan skannaten.

Ei siinä mitään, vilpitön kiinnostus harvoin on loukkaavaa. Vastaukseni “ei mitään” ei usein kuitenkaan näille kyselijöille kelpaa. He pettyvät, kun eivät saakaan päälleliimattua symboliikkaa tai traagisia kertomuksia läheisteni kuolemista. He suuttuvat, koska en innostu ja ole kiitollinen heidän osoittamastaan mielenkiinnosta minua, tai lähinnä ihoani kohtaan.

Kaupan kassalla työskennellessäni sain tottua päivittäiseen kommentointiin ulkonäöstäni. “Ei nuorelle ihmiselle sovi harmaa tukka”, “Mitä sinä oikein oot mennyt tekemään itellesi”, “Kai tajuat, ettet pääse taivaaseen” ja “Miksi ihmeessä haluat näyttää tuolta” tulivat tutuiksi. Kun yhteneväisillä työvaatteilla oli riisuttu kaikki pukeutumisen tuoma yksilöllisyys, tuntuivat ihmiset provosoituvan poikkeuksellisen paljon siitä, mitä oli jäljellä.

Voin vain kuvitella, mitä olisi seurannut, jos olisin työaikana vastannut saamiini kommentteihin esimerkiksi ihmetteleväni, miten kommentoija on päästänyt itsensä lihomaan moisiin mittoihin tai että mitä hän ajatteli pukiessaan ylleen tarhallisen teurastettuja kettuja. En kokeillut, koska minulla on käytöstavat.

 

Tein eilisestä, ärsyttämään jääneestä ratikkakohtaamisesta päivityksen Facebookiin, ja selvisi, että vastaava on ihan perustilanne monelle muullekin. Moni tatuointeja ottanut kertoi vakiovastauksensa tatuointien tarkoitus -kyselyyn, yksi ystäväni kirjoitti erityisesti painoaan koskevien kommenttien ahdistavan.

Jaksan loputtomasti hämmästellä, millä tuntemattomien (tai toki tuttujenkaan) ulkonäköä kommentoivat oikeuttavat moisen moukkamaisuuden itselleen. Miksi he kuvittelevat, että heidän mielipiteensä kiinnostaisi kohteena olevaa tai että olisi jotenkin suotavaa tuoda se ilmi kysymättä, julkisella paikalla, vieläpä muiden ihmisten kuullen?

Mihin te oikein pyritte? Nöyryyttämään? Tekemään palveluksen? Osoittamaan kaapin paikan? Rupattelemaan niitä näitä? Kertokaa, sillä tämä vilpittömästi kiinnostaa.

 

Eilinen “keskustelu” muuten päättyi vasta siinä vaiheessa, kun jäin ratikasta. “Vittu sä olet vielä sairaampi kuin aattelinkaan” oli viimeinen, mitä kuulin perääni sadateltavan ennen kuin ovet sulkeutuivat.

Kommentit (4)
  1. Nuori ystäväni, ei pidä yrittää herättää huomiota, jos ei halua sitä.

    1. Mikä saa sinut kuvittelemaan, että yrittäisin herättää huomiota?

  2. On tietysti tökeröä kommentoida ihmisten ulkonäköä, enkä koskaan niin tee. Tatuoinnit on kuitenkin niin saatanan rumia, että on joskus joutuu todella hillitsemään itsensä, että ei ääneen päivittele. Ymmärrän, jos joku joskus niin tekee, vaikka ei tietysti pitäisi.

    1. Itsellä tekee mieli päivitellä miten lyhyt tukka miehillä (kyllä) tekee heistä epäkiinnostavan ja rumankin näköisiä. En kuitenkaan ymmärtäisi, jos joku niin heille tekisi, koska piruako se kellekään kuuluu?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *