“Kun ei mitään enää uskalla sanoa” – #memyös-kampanja fokusoi keskustelun seksuaalisesta häirinnästä takaisin oikeaan ongelmaan, eikä se ole edeltävän sitaatin sisältö

Pari viikkoa sitten kuulin heti baaripöytään istuessani kaikki klassikot: “Eihän tässä uskalla enää katsoa naisiin päinkään, kun samantien tulee syyte ahdistelusta”, “Miksi ne muuten laittaisi niin avonaisen paidan, haluaahan ne että niitä katsotaan”, “Eihän tässä voi enää puhua naisille ollenkaan, kun sekin voidaan tulkita ahdisteluksi”. Edes esittäytymättä ensin nämä väitteet jatkokysymyksineen kohdistettiin suoraan minulle, joka siis saavuin pöytään tervehtiäkseni siinä istuvaa kaveriani.

“Mitä tässä muka voi enää tehdä, kun koko ajan joutuu varomaan?”, kysyi keski-ikäinen mies minulta. “Mitä jos vaikka puhuisitte välillä jostain muustakin, auttaisiko se?”, ehdotin. Se ei tietenkään käynyt, vaan inttäminen jatkui, kunnes miehet vaihtoivat baaria.

Muun muassa siksi, että edellä kuvailemani “keskustelu” ei ollut stereotypioilla leikittelyä vaan totta, #metoo-kampanja ja siitä syntynyt keskustelu ovat edelleen tarpeellisia. Siksi perustimme Facebookiin Suomen oman #memyös-ryhmän, jossa naiset ja muunsukupuoliset voivat kertoa kokemuksistaan ja antaa sekä saada vertaistukea. Siksi aloitamme myös nimien keräämisen adressiin, jossa vaadimme loppua seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle ja väkivallalle.

Suomenruotsalaiset naiset ottivat ensimmäisenä rohkean askeleen tehdäkseen seksuaalisen häirinnän ja väkivallan näkyväksi #dammenbrister-kampanjallaan. #memyös jatkaa tätä työtä ja haluaa rikkoa hiljaisuuden, tarjota väkivaltaa kohdanneille turvallisen paikan jakaa kokemuksensa ja vaatia toimia seksuaalisen häirinnän ja väkivallan lopettamiseksi Suomessa. Lainsäädäntö ei riitä – uhrien häpeän ja tapakulttuurin taakse piiloutuneet rikolliset on tuotava esiin ja yhteiskunnastamme on tehtävä todellisesti turvallinen kaikille.

metoo_banneri

Urallaan etenevät naiset saavat kuunnella hassunhauskoja heittoja reittä pitkin etenemisestä.

Paitsi baareissa, myös työelämässä naiset sietävät jatkuvia vitsiksi naamioituja ehdotuksia ja lähestymisyrityksiä, jotka pitäisi muka osata ottaa kohteliaisuutena tai huumorilla.

Esimerkiksi urallaan ylenemään tähtäävät naiset saavat kuunnella hassunhauskoja heittoja reittä pitkin etenemisestä ja oppivat – ainakin minä opin – heittämään sellaista itsekin. Siten kun välttää hankalan hiekkapillun ja mielensäpahoittajan maineen. Ja tietysti ennen kaikkea sen, ettei alentuvasti vitsailevalle tule paha mieli.

Yksittäiset heitot onkin ehkä helppo kuitata mitääntarkoittamattomana läppänä, mutta oikeastihan niiden takaa löytyy selkeä syrjivä rakenne: ajatus siitä, ettei nainen voisi edetä koulutuksella, kunnianhimolla, taidoilla ja uteliaisuudella. Tällöin väittämä myös on, että nainen etenee korkeintaan miehen armosta – ja silloinhan onkin velvollinen kestämään ”lempeämielistä” kuittailua ja ”viatonta” kourintaa tyhypäivillä.

Jos siis pyörittelet vastaavia kysymyksiä, joita alussa kuvailin, lopeta uhriutuminen. Kun vaietusta asiasta viimeinkin aletaan puhua, älä käännä keskustelua itseesi valittamalla, kuinka se hankaloittaa elämääsi.

Tietenkään asiat eivät ole mustavalkoisia. Sekä minä että muut #memyös-kampanjan aktiivit tiedostamme, että suuri osa miehistä vastustaa häirintää ja väkivaltaa. Tiedostamme myös, että monet miehetkin joutuvat kohtaamaan häirintää, ja se on aivan yhtä väärin.

Silti ainakin toistaiseksi on linjattu, että #memyös-ryhmään otetaan jäseniksi vain naisia ja muunsukupuolisia. Se ei tarkoita, että pitäisimme kaikkia miehiä ahdistelijoina. Ongelma on kuitenkin vahvasti sukupuolittunut, ja häirintää ja väkivaltaa kokeneille on tärkeää voida keskustella kokemuksistaan turvallisessa ympäristössä. Se ei estä kaikille sukupuolille avoimen tukiryhmän perustamista, kuten #dammenbrister-kampanjan yhteydessäkin tapahtui.

Tärkeintä on, että nämä ongelmat nostetaan vihdoin näkyvästi esiin ja osoitetaan selkeästi, ettei minkäänlaista ahdistelua hyväksytä. Siinä on kysymys paljon suuremmasta asiasta kuin itse annetusta oikeudesta laukoa ajattelemattomia kommentteja yhtään kenellekään.

Jos siis pyörittelet vastaavia kysymyksiä, joita alussa kuvailin, lopeta uhriutuminen. Kun vaietusta asiasta viimeinkin puhutaan, älä käännä keskustelua itseesi valittamalla, kuinka se hankaloittaa elämääsi. Jos et ole ahdistelija, se ei hankaloita elämääsi mitenkään. Jos taas olet, opi keskustelusta. Kaikessa ei ole kyse sinun mukavuudestasi. Hyväksy se.

#memyös haluaa antaa tärkeän viestin, ettei minkäänlainen ahdistelu ole oikein. Mikään ahdistusta herättävä kokemus ei ole liian pieni ääneen sanottavaksi eikä ahdistelu ole koskaan kohteen syytä.

Juuri perustettuun ryhmään on tullut kahdessa päivässä yli 4500 jäsentä, joiden kokemukset vaihtelevat joukkoraiskauksista jokapäiväisiin arkisiin tapahtumiin, kun joku on taas esittänyt seksistisen kommentin tai tuikannut kätensä hameen alle. Useat näistä tarinoista on kerrottu nyt ensimmäistä kertaa. #memyös haluaa tehdä ne näkyviksi.

#memyös vaadimme loppua seksuaaliselle häirinnälle, ahdistelulle ja väkivallalle.

 

 

Kommentit (14)
  1. Mikko (nimi muutettu)
    4.12.2017, 00:13

    Valitettavasti ryhmälle näkyy olevan tarvetta, ja toivottavasti siellä saadaan aikaan toimintapoja, jotka lopettavat häirinnän. Yksi kysymys jäi askarruttamaan:

    Miten ryhmässä toteutuu häirinnästä syytettyjen oikeusturva, jos kertomuksessa nimetään tekijä tai se on helposti selvitettävissä? Jos syytetty ei voi esittää omaa näkemystään asiasta, syytös ja syyllisyys voivat mennä sekaisin.

    1. Ryhmässä ei ole nimetty tekijöitä ja suurin osa julkaisuista ovat täysin nimettömiä, eli ylläpitäjien julkaisemia uhrien puolesta (uhri lähettänyt sähköpostilla tai facebookin kautta).

  2. Kun suhteutetaan toisiinsa

    -vuosikymmenien (ja -satojen, mutta jos nyt pysytään edes modernissa ajassa) ajan naisiin kohdistunut seksuaalinen väkivalta, ahdistelu, alistaminen ja hyväksikäyttö, johon hyvin harva sai ikinä mitään apua tai tukea ennen kuin ihan viime vuosina, eikä aina edes silloin (esim. Kallion lukion tapaus, Weinstein &co) ja

    -tämä joidenkin miesten valitus siitä, että metoo-kampanjan myötä HE EIVÄT ENÄÄ USKALLA PUHUA NAISILLE,

    niin saadaan melko selkeä kuva siitä, miltä etuoikeutettu asema tuntuu. Jo pienen pieni vihjaus siihen suuntaan, että etuoikeutetun pitäisi hieman miettiä puheitaan ja käyttäytymistään muita kohtaan, herättää ahdistusta.

    1. Jotkut vaan arvostaa oikeusvaltiota.

      1. Oikeuksien myötä tulee myös vastuuta omasta käytöksestä.

      2. Mä puhuin nyt tästä ”emme uskalla enää flirttailla” -valituksesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *