Ahdistelluksi ja raiskatuksi tulemisen julkisuushyödyt

Kävin eilen miespuolisen kaverini kanssa keskustelun, joka lähti liikkeelle Lauri Törhösen nimen nostamisesta julkisuuteen lukuisten ahdistelusyytösten yhteydessä. Keskusteluun otti lopulta osaa myös toinen miespuolinen kaverini, ja he molemmat toivat esille puheidensa mukaan yleisen huolen: että naiset saattavat syyttää julkisessa asemassa olevia miehiä seksuaalisesta ahdistelusta, väkivallasta ja hyväksikäytöstä saadakseen itselleen julkisuutta.

#memyös-kampanjaa tehdessäni olen käynyt läpi satoja anonyymisti kerrottuja kokemuksia erilaisista ahdistelu-, häirintä-, hyväksikäyttö- ja raiskaustilanteista. Kokemukset ovat erilaisia mutta niitä kaikkia yhdistää yksi asia: rajojaan loukatun häpeä.

Sadat naiset ja naisoletetut ovat kertoneet, kuinka eivät ole kertoneet kokemuksistaan ääneen tai tehneet rikosilmoituksia, koska heitä on hävettänyt. Se, että juuri itselle kävi niin. Se, ettei osannut reagoida vaan jäätyi. Se, että hänen sanottiin itse kerjänneen sitä. Me mietimme, annoimmeko sittenkin vahingossa jonkun väärän signaalin, olisiko meidän pitänyt kieltää vielä ponnekkaammin, miksemme jaksaneet tapella vastaan vielä vähän lujemmin.

Seksuaalinen ahdistelu ei ole flirttiä. Se on julmaa vallankäyttöä, joka osoittaa kohteelle paikkansa ahdistelijaa alempaa. Se on helvetin loukkaavaa ja nöyryyttävää. Ja kuten kaikki varmasti tiedämme, nöyryytetyksi joutumisen kokemukset eivät ole niitä, joista mieluiten muille ihmisille kerromme.

Sitten jos kuitenkin kerromme, viesti on pelottavan usein sama: mieti tarkkaan, haluatko nyt tehdä tästä numeroa, sillä hankaloitat sillä vain omaa asemaasi.

Tästä antoi erinomaisen esimerkin näyttelijä ja tuottaja Heli Sirviö, jonka Teatterikorkeakoulun opettaja oli kehottanut häntä vaikenemaan koulun juhlissa tapahtuneesta raiskauksesta suunnilleen näillä sanoilla:

”Toki oikeutesi on mennä (puhumaan poliisille), mutta hienoa, jos et tuhoa uramahdollisuuksiasi karsimalla ihmisiä, joiden kanssa kieltäydyt tekemästä töitä. On valitettavaa, mutta todennäköisesti opiskelutoverisi tulisivat sulkemaan sinut joukon ulkopuolelle, jos teet tästä julkisen asian.

Se tulee näyttämään siltä, että mustamaalaat ihmistä, joka on todella mukava poika.”

Tämä kommentti kertoo kaiken siitä, kuinka hyödyllistä naiselle on tulla julkisuuteen kertomaan, että häntä on ahdisteltu tai että hänet on raiskattu.

Siksi moni uskaltaa kertoa kokemuksistaan vasta nyt, kun asiasta puhutaan julkisesti. Moni on tajunnut ensimmäistä kertaa elämässään, ettei kanna yksin näitä kokemuksia ja niistä johtuvaa epäonnistumisen ja häpeän tunnetta.

Raiskattu nainen on nimittäin edelleen liian usein muiden silmissä epäonnistunut, leimattu tai vähintään rikkinäinen, ja siksi epävakaa. Raiskattua syyllistetään edelleen siitä, että hän on tullut raiskatuksi.

Raiskatuksi tai ahdistelluksi joutuminen eivät ole asioita, joista puhumalla saa juontokeikkoja ja mallin töitä. Ne ovat asioita, joista ei ole uskallettu puhua muun muassa siksi, että töiden menettämistä on pelätty ja sillä on jopa peloteltu.

Punainen oikeistopresidentti 2018

Presidentinvaaleissa nähtiin jättiluokan koossa monelle naisoletetulle tuttu tilanne: kun nainen heittää vaikkapa työpaikan palaverissa hyvän idean, se ohitetaan. Kun miesoletettu kollega sitten kertoo saman idean hieman eri sanoin, häntä ylistetään nerokkaasta ajatuksesta ja homma laitetaan pikimmiten käytäntöön.

Juuri ratkenneiden presidentinvaalien kampanjoinnissa ja vaalitenteissä tämä asetelma nähtiin isommassa mittakaavassa oikeisto-vasemmisto-asetelmassa, jossa vasemmistoehdokkaan ajamana ilmastonmuutoksen torjuminen ja tasa-arvo ovat naiiveja ajatuksia, mutta kokoomustaustaisen istuvan presidentin suusta upeita tulevaisuuden maaleja.

niinisto

Toki väittämä on kärjistetty, mutta koska Niinistöä on jo vuoden 2012 vaaleista saakka tituleerattu Koko Kansan Presidentiksi, ei se myöskään ole tuulesta temmattu. Vai arvaisitko, että esimerkiksi tämä sitaatti on kokoomustaustaisen poliitikon vaaliteemoista aikana, jolloin porvarihallitus kurittaa köyhiä jatkuvalla syötöllä:

”Jokainen on pidettävä osallisena.

Suomi on maailman vähiten hauras maa, niin on tutkittu. Toisinkin sitä voi kuvata: on ehjä, ei helposti haavoittuva eikä joka tuulessa taivu.

Tämä vahvuus lähtee kansasta, ihmisistä, ja siitä, miten olemme keskenämme toimineet. Olemme sanoneet ”yhdessä”, ”kaikki mukana” tai ”ketään ei jätetä”.

Uusi aika on vaativaa, ja olla osallinen, tuntea niin, on ihmiselle vaikeampaa. Köyhälle, kun yleinen hyvinvointi muutoin lisääntyy. Tai taitamattomalle, kun digielämä sykkii. Sille nuorelle, joka jo varhain saa huonoja vaikutteita saamatta mistään hyvästä otetta. Entä maahanmuuttajalle, joka tuntee vain muuttaneensa.

Suomi on edelleen vähiten hauras maa, jos pidämme kaikki osallisina.”

Tiedän, ettei presidentin sana juurikaan paina esimerkiksi aktiivimallin kaltaisissa kepposissa. Silti tuntuu hassulta, että meistä pienituloisistakin selkeästi iso osa äänestäisi oikeistolaista Suomen arvojohtajaksi.

Vaaliteemoissaan Niinistö puhuu myös kehitysmaiden (ja erityisesti naisten aseman) tukemisen ja ilmastonmuutoksen vastaisen työn puolesta:

”Luonnon ja ihmisen keskinäinen tasapaino on jo nyt kovalla koetuksella. Maapallon väestön määrän on ennustettu nykytahdilla nousevan kahdella miljardilla vuoteen 2050 mennessä. Se merkitsee yhä useammalle ihmiselle hätää ja puutetta ja pakottaa yhä useamman vaellukselle.

Ratkaisevaa on, miten naisten asemaa kehitysmaissa kyetään parantamaan. Siihen tarvitaan kansainvälistä painostusta ja panostusta. Alaikäisten tyttöjen suojelu sekä yleinen koulutustason nosto ovat välttämättömiä ja vaikuttavia toimia.”

Hienoja arvoja, sitä en kiistä. Se vain hämmentää, miksi nämä Kyllösen vaaliteemoissa olivat olankohautuksella ohitettavaa punavihreää maailmanhalailua, ituhippeilyä ja äärisuvakismia, kun taas Niinistön suusta kuultuna selkeästi purevat ihmisiin?

Jokainen toki äänestää oman harkintakykynsä mukaan, mutta kannattaa muistaa, ketkä Suomessa näiden arvojen mukaista politiikkaa oikeasti tekevät ja ketkä puheista huolimatta toimivat juuri päinvastoin.

Kysymys sinulle, tasa-arvon vastustaja

Olen kotoisin pienemmästä kaupungista, jossa näkyvästi massasta poikkeavia oli vähänlaisesti. Nuoruuteni Kouvolassa ei puhuttu sateenkaariperheistä, eikä kaupungissa ollut montaakaan ainakaan tummaihoista maahanmuuttajaa. Tämä mahdollisti sen, ettei näistä asioista tullut juuri puhuttua kavereidenkaan kesken, ja näin ollen onnistuin pysyttelemään autuaan tietämättömänä siitä, kuinka rasistisia useat omistakin kavereistani olivatkaan. Täysin tietämätön en siis tietenkään ollut, mutta tuolloin oli vielä helppoa sulkea silmät ja olla miettimättä koko asiaa.

Sittemmin olen käynyt entisten kavereideni kanssa lukemattomia nettivääntöjä turvapaikanhakijoiden oikeuksista ja esimerkiksi siitä, voiko presidentti olla homoseksuaali (jep, tämä ei ole huono vitsi). Vastaavaa sontaa luen toki jatkuvasti myös blogini kommenttiosiosta sekä eri alustoilla käytävistä somekeskusteluista. Tämä kaikki saa minut kysymään toistuvasti, millä tasa-arvon toteutumista vastustava ihminen oikein perustelee agendansa itselleen. Yhtäkään kunnollista vastausta en ole vielä saanut.

Ymmärrän toki, että erilaisuus pelottaa ja että uuden omaksuminen voi olla toisille hitaampaa kuin toisille. Kun näin digi-aikakaudella on kuitenkin melko mahdotonta olla törmäämättä myös tietoon, ja vastausten hankkiminen ahdistusta aiheuttaviin kysymyksiin (mm. miksi Suomeen saapuneet turvapaikanhakijat ovat lähinnä nuoria miehiä, miksi homot haluavat naimisiin, miksei tytöt saisi olla tyttöjä ja pojat poikia jne.) on todella helppoa, tasa-arvon vastustaminen vaatii väkisinkin jonkinlaisen aktiivisen tahtotilan.

Olen siis kiinnostunut kuulemaan, millaisia ajatuskulkuja itseään heikommassa asemassa olevien sortamisen taustalta löytyy. En niitä jo usein kuultuja, ulkoa opittuja hokemia turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvasta tai porttiteoriaa homoseksuaalisuudesta eläinten panemiseen, vaan näiden väitteiden takaa löytyviä motiiveja.

Jos siis mielestäsi olet esimerkiksi valkoisen rodun edustajana muihin nähden ylivertainen, mistä ylivertaisuutesi johtuu? Millä perustelet itsellesi, että muiden kansalaisuuksien tai eri ihonvärin omaavien ihmisarvo on mielestäsi vähäisempi kuin omasi? Mitä juuri sinä olet tehnyt, että olet omasta mielestäsi muita parempi tai oikeutetumpi parempaan elämään? Miksi juuri sinun perheesi on oikeanlainen ja sen sukupuolijakauma sopiva? Miksi sinun seksuaalinen suuntutumisesi on normi ja siitä poikkeavat suuntaukset väärin? Miksi sinun pitäisi saada sortaa, ahdistella ja loukata toisia, ja miksi heillä ei ole oikeutta olla rauhassa sinunlaisiltasi?

Homofoobikot, rasistit ja muut tasa-arvoa vastustavat, voisitteko siis vastata: millä perustelet itsellesi sen, ettei jollekin toiselle kuuluisi samat oikeudet kuin sinulle automaattisesti kuuluu?

Avaavin vastaus palkitaan!