Aktivistit eivät saaneet mitä kerjäsivät

Särkänniemen delfinaarion lopetus ja siellä olleiden neljän delfiinin tulevaisuus on puhuttanut ja herättänyt tunteita jo pitkään. Ei liene tarpeen kerrata tapahtumien uusimpia käänteitä, sillä delfiinien salamyhkäinen siirto-operaatio Suomesta Kreikkaan on ollut laajasti esillä eri medioissa. Ei varmaan pitäisi olla näin yllättynyt siitä, että suuri osa siirron aiheuttamista negatiivisista reaktioista ei kohdistukaan Särkänniemeen ja sen onnettomaan tiedotukseen, vaan eläinoikeusaktivisteihin.

Kun delfiinien salaa toteutettavasta siirrosta alkoi tihkua vinkkejä nettiin, luin sosiaalisesta mediasta todella monia “aktivistit saitte mitä tilasitte”-kommentteja. Moni esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestön Facebook-sivulla kommentoinut uskoi delfinaarion lopettamisen olevan eläinaktivistien ansiota, ja nyt kun delfiinit kerran vietiin pois Tampereelta, pitäisi aktivistien heidän mielestään lakata valittamasta.

On toki mairittelevaa, että ihmiset todella uskovat eläinoikeusjärjestöjen olleen lopetuspäätöksen takana, mutta ikävä kyllä näin tuskin on. Delfinaariot ovat epäeettisiä ja ne tietysti kuuluukin lopettaa, mutta Särkänniemen delfinaarion sulkemisen syynä oli mitä todennäköisimmin toiminnan kannattamattomuus eikä suinkaan Animalian tai Oikeutta eläimille -järjestön vaatimukset. Yhtä kaikki, onneksi delfinaario lopetettiin. Muilta osin järjestöjen vaatimukset eivät kuitenkaan toteutuneet. Oikeutta Eläimille kommentoi saamaansa kritiikkiä mm. näin: “Särkänniemeä nimenomaan vaadittiin sitoutumaan Euroopassa suunnitteilla oleviin turvakotiprojekteihin ja delfiinit olisi voitu siirtää sitten muutaman vuoden kuluttua. Mutta Särkänniemeä ilmeisesti kiinnosti enemmän päästä delfiineistä vain nopeasti eroon, kuin hoitaa asia delfiinien kannalta parhain päin.”

Eläinoikeusjärjestöjen ideana on peräänkuuluttaa, vaatia, haluta ja huutaa eläimille arvokasta, lajityypillistä elämää ja kritisoida paikkoja sekä toimijoita, jotka eivät näitä periaatteita kunnioita. Delfinaarion lakkauttamispäätös oli siinä mielessä erävoitto, että se varmisti, ettei uusia delfiineitä enää hankita Särkänniemeen. Samalla se kuitenkin näytti antavan Särkänniemelle (sen omasta mielestä) vastuuvapautuksen siellä vielä olevien delfiinien hyvinvoinnista. Moni nettikeskusteluun osallistunut oli sitä mieltä, että delfiineille parempaa vanhuutta toivoneiden aktivistien olisi pitänyt itse rahoittaa tai järjestää delfiineille parempi tulevaisuus.

Huvipuisto on siis ottanut tiloihinsa merestä pyydystettyjä delfiinejä, vanginnut ne pieniin altaisiinsa vuosikymmeniksi, tahkonnut rahaa näiden delfiinien tekemillä tempuilla ja altistanut eläimet stressille pitämällä niitä pienissä tiloissaan suurien ihmismassojen huvituksena. Kun toiminta sitten käy tappiolliseksi, koska onneksi iso osa yleisöstä alkaa ymmärtää delfinaariotoiminnan epäeettisyyden, Särkänniemi ei olekaan missään vastuussa näiden riistämiensä eläinten jatkosta. Tuskin enää nykyään kovin monen mielestä on ok ottaa kesäkissaa ja hylätä sitä sitten talven armoille. Miksi sama ymmärrys ei ulotu delfiineihin?

Mikäli tämä Twitterissä vastaan tullut Särkänniemen hallituksen jäsenen Facebook-kommentista otettu kuvakaappaus on aito, se kiteyttää hyvin Särkänniemen piittaamattoman linjan. Sama “sitä saa mitä tilaa”-asenne on siis vallallaan sielläkin ja pyrkii suoraan vierittämään vastuun muiden harteille. Niin kauan kuin maailmassa on eläinten hyväksikäyttöä, on syytä kohkata. Neljästä eläimestä, tai vaikka vain yhdestäkin. Niin kauan kuin ihmisten empatiakyky on tätä tasoa, meuhkattavaa ikävä kyllä riittää.

Särkänniemen toimintaa puolustaville minulla on kaksi kysymystä: millä te oikein oikeutatte itsellenne täydellisen piittaamattomuuden eläinten hyvinvointia kohtaan ja miksi he, jotka tätä piittaamattomuutta nostavat esiin, niin teitä ärsyttävät? Ai niin, jälkimmäinen kysymys taisikin vastata ensimmäiseen.

Kommentit (30)
  1. Marcus Petäjä
    29.8.2016, 19:02

    Eihän sitä tiedä, kuinka stressaantuneita eläimet olivat. Stressaantuvat ne luonnossakin. Eikä niitä pidä antropomorfisoida. Ei niiden tietoisuuden tasosta tai tunnetasosta ole muuta referenssiä kuin ihmisen omat tunteet ja reaktiot. Millainen on delfiinin muisti? Se tuntee kouluttajat ja lajitoverinsa sekä ympäristön mutta mitä muuta se muistaa tai muistaa?
    Onko animaliassa tai oikeutta eläimille järjestössä montakin väitellyttä ja pitkän tutkijan uran tehnyttä biologia tai eläinlääkäriä?
    Ihminen on osa luontoa. Luonto loi ihmisen. Ihmisen teot ovat osa luontoa, olivat syyt niihin mitä tahansa. Mitään ulkopuolista, riippumatonta moraalikompasia meillä ei ole, vaikka muutamat uskonnot niin väittävätkin.
    Wittgensteiniä lainatakseni: jos leijona puhuisi englantia, emme ymmärtäisi sitä.

    1. Pinja Tuomala
      29.8.2016, 20:39

      “Minkälaisilta olioilta Särkänniemi poisti mahdollisuuden hyvään elämään? Delfiineitä pidetään inhimillisellä mittapuulla yhtenä eläinkunnan älykkäimmistä lajeista. Niillä uskotaan olevan erittäin hienostunut kommunikaatiojärjestelmä, jota tiede pyrkii edelleen kartoittamaan. Kullakin delfiinillä on oma ”nimi”, uniikki vihellys, jolla ne identifioivat toisensa, ja jonka varaan muu, monitahoisia algoritmeja sisältävä kommunikaatio perustuu. Delfiinit myös ymmärtävät ihmisen niille opettamaa kieltä, ja tällä hetkellä tutkijat kehittävät järjestelmää, jolla ihmiset voisivat suoraan kommunikoida delfiinien kanssa näiden omilla merkkiäänillä. Delfiinit ovat taitavia ratkaisemaan ongelmia, omaavat mittavan muistikapasiteetin, siirtävät tietoa jälkikasvulle ja pystyvät tuottamaan suunnitelmia tulevaa varten. Delfiinit myös läpäisevat itsetietoisuutta koskevat testit: delfiini tietää olevansa ”minä”.

      Kun Särkänniemi kaappasi delfiinit mereltä, se siten pakotti itsetietoisia, hämmentävän älykkäitä, oppivaisia, liikkuvaisia, uteliaita, sosiaalisia, kielellisesti kyvykkäitä olentoja klaustrofobiseen altaiden ja palloleikkien kurimukseen, jossa näiden olentojen hyvinvointi korvattiin kuolemaa ja pahoinvointia tuottavilla puitteilla.

      Miten Särkänniemi palkitsi delfiinit? Sen sijaan, että se olisi odottanut lähivuosina merialueelle tulevan, delfiinien luontaisia tarpeita palvelevan turvapaikan valmistumista, Särkänniemi päätti antaa eläimet itseäänkin kurjempaan paikkaan. Särkänniemen delfiinit joutuivat kreikkalaiseen Attican eläinpuistoon, jossa viimeisen kuuden vuoden aikana on kuollut viisi delfiiniä, ja joka jo pitkään on ollut eläinten hyvinvointia puoltavien tahojen kritiikin kohteena. Samalla, kun Särkänniemi suunnittelee yli 20 miljoonan euron suuruisia uudistuksia, se ei ollut halukas kuluttamaan rahaa niiden eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi, jotka se oli väkisin sekä äärimmäisellä hinnalla ajanut tuottamaan itselleen ansioita 32 vuoden ajan.

      Mitä Särkänniemi ei oppinut delfiineiltä? Delfiinien tunne-elämä on laajaa sekä hienovaraista, ja sosiaaliset, vastuuta mahdollistavat siteet ovat niille erityisen tärkeitä – ne muistavat ystävänsä jopa vuosikymmenien takaa ja ovat valmiita käymään läpi merkittäviä uhrauksia voidakseen tukea lajitovereitaan. Delfiinit pitävät omistaan huolta. Niiden on myös dokumentoitu auttavan merillä hätään joutuneita ihmisiä, mitä on pidetty osoituksena lajien välisestä altruismista. Särkänniemen johto sen sijaan tuntui unohtavan asukkinsa heti, kun ne eivät enää olleet mainoslogoihin sopiva rahalähde. Särkänniemi ei ollut halukas pitämään omistaan huolta tai ulottamaan vastuuta vangitsemiinsa, saatikka tukemaan hätään joutuneita toisen lajin edustajia.

      Kun tulevina kesinä ihmiset syövät hattaraa huvipuiston penkeillä, lojuvat Delfi, Veera, Leevi ja Eevertti uudessa ihmiskutoisessa helvetissä. Kenties edes sitä voi toivoa, että mahdolliset asiakkaat omaavat delfiinien muistikyvyn sekä kyvyn kantaa vastuuta, eivätkä osta lippuja taholta, jonka toiminta perustuu talouteen, ei inhimillisyyteen.” Siinä vähän faktaa ja ehkä myöskin rautalangasta väännettynä, MINKÄLAISIA ihmisiä nämä luonnon luomat Särkänniemen päättäjät ovat. Eivät ainakaan inhimillisiä.

  2. Mitä sinä, arvon blogaaja, aijot tehdä näiden itsellesi niin kovin tärkeiden luontokappaleiden hyväksi? Blogissasi ulisemalla hyödyt itsekin rahallisesti näiden eläinten kärsimyksestä. Vain siihenkö asti myötätuntosi ylettyy?

    1. Teen sen, minkä helposti voin, eli vaikutan kuluttamisellani ja pitämällä näitä asioita esillä. Kuten kaiken muunkin eläinten riiston kanssa. En käy eläintarhoissa enkä vesieläimiä tai muitakaan eläimiä esittelevissä puistoissa. En syö eläimiä, osta nahka- tai villatuotteita (paitsi joskus ehkä käytettynä), vangitse eläimiä pieniin tiloihin ja niin edelleen. Eläinoikeuksien esilläpitäminen ei siis itselläni liity pelkästään delfiineihin.

      Tämä tekstini tosin käsitteli ihmisten reaktioita eläinoikeusaktivistien toimintaa kohtaan. Aiheen puolesta “uliseminen” ei varsinaisesti ole mikään iso lisä palkkapussiini. 😀

      1. Mikäs villassa? Lampailtahan villaa nimenomaan joudutaan ajamaan sen takia että vuosikymmenien saatossa jalostuneet lampaat tuottavat sitä niin paljon että ilman ajamista lampaille tulee aika tukalat olot. Esimerkkinä karannut Shrek lammas: http://modernfarmer.com/2013/07/will-sheep/ Luonnon oloissa aina eläneillä lammaslajeilla on eri asia, mutta minkäs teet enää tässä vaiheessa? Ei noita Merinolampaita viitsisi sukupuuttoonkaan tappaa. Mulesing on sitten tietysti ihan oma lukunsa, jolle vaihtoehtoja tuleekin löytää.

    2. On sinulla myötätunto kohdallaan.mene vaikka vuorokaudeksi vaatekaappiisi ja joku lukitsee sinut sinne.sinullakin on lupa ajatella.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *