Seksuaalisesta ahdistelusta 20 vuoden kokemuksella – MeToo

Ajattelin alkuun, etten ottaisi osaa #metoo-kampanjaan. Syynä oli, etten yksinkertaisesti olisi jaksanut jälleen lukea niitä kaikkia kommentteja, joissa miesoletetut lukijat vähättelevät kokemuksiani, kertovat ne vääriksi tai kysyvät ”entäs miehet?!”. Luettuani tarpeeksi monesta päivityksestä kommentointia, että kokemuksiaan avanneen naisen tulkinta kohtaamastaan seksuaalisesta ahdistelusta on väärä, päätin sittenkin kantaa oman korteni kekoon. Joten MeToo.

Tässä kuvassa olen 18-vuotias taidekorkeakoululainen ja huora.

18-vuotias minä: taidekorkeakoululainen ja tietysti melkoinen huora.

Minua ahdisteltiin (ainakin siten että muistan) ensimmäisen kerran ollessani 9-10-vuotias.

Päästäkseen asuinalueeltamme keskustan karkkikauppaan tuli kulkea asematunnelin läpi, ja yleisessä tiedossa oli, että siellä vaani Vemppari. Siis keski-ikäinen mies, joka odotteli tunnelista raiteille nousevilla rappusilla tunneliin tulevia lapsia ja lähti sitten perään hieroen samalla jalkoväliään.

Koska lapset tuppaavat ottamaan asiat sellaisina kuin ne ovat, ei ainakaan itselleni tullut koskaan mieleenkään kertoa Vempparista kenellekään aikuiselle. Toimintamalli oli juosta tunnelin läpi niin nopeasti, ettei hän kerennyt saamaan meitä kiinni, jos sattui olemaan passissa.

Samaisina vuosina (kolmannesta ehkä viidenteen luokkaan) ala-asteemme rehtori tykkäsi taputella tyttöoppilaita pepuille ja hieroa hartioitamme. Ehkä hän oli vain mukava ja oli silkkaa sattumaa, että hieroskelun kohteeksi päätyivät useimmiten fyysisesti varhaiten kypsyneet yksilöt.

13-15-vuotiaina vietimme kaveriporukalla paljon aikaa kaupungilla, ja varsinkin huonoilla keleillä pesiydyimme usein asemahalliin. Sen tiesi myös toinen vanhempi herrahenkilö, joka yritti säännöllisesti houkutella meitä naispuoliseksi olettamiaan katsomaan masturbointiaan rahaa vastaan. Hän kantoi käsissään kansiota, jonka takaa näytti aikeitaan käsimerkeillä: kaksi pystyyn nostettua sormea tarkoitti, että katselusta saa 20 euroa. Mies myös jätti meille samansisältöisiä lappuja löydettäväksi. Valitettavasti moni kaveriporukastamme käytti myös helpon rahan tarjousta hyväkseen ja kävi miehen autolla katsomassa tämän suorituksia.

 

Teille, jotka olette sitä mieltä, että naiset eivät ymmärrä huumoria ja että emme tunnista seksuaalista ahdistelua sellaista kohdatessamme:

Minua on huoriteltu, puristeltu, lääpitty ja kohdeltu esineellistävästi läpi elämäni. Minua on vähätelty sukupuoleni johdosta, minuun on kohdistettu väkivaltaa ja minut on yritetty raahata kadulta porttikongiin. Minua on seurattu, perääni on vislailtu ja huudeltu ja minua on lähestytty kymmeniä kertoja asenteella, että minun pitäisi olla siitä jotenkin otettu.

20 vuoden kokemuksella minä tunnistan kyllä seksuaalisen ahdistelun. Sen kokemuksen vähättely on vastenmielistä, loukkaavaa ja kertoo karua faktaa siitä, etteivät sukupuolet todellakaan ole keskenään tasa-arvoisia.

 

Avoin yhteydenotto Sanna Ukkolan työnantajaan

Kuvankaappaus 2017-10-10 kello 17.42.05

Hyvä Yle

Ihmettelen työntekijänne käytöstä valtakunnallisessa mediassa. Hän käyttää televisiossa sortavaa kieltä sekä esiintyy toistuvasti julkisuudessa naisvihamielisesti ja näin rapauttaa sukupuolten välisen tasa-arvon eteen tehtyä työtä ja merkitystä. Työntekijänne avaukset ovat usein omiaan edesauttamaan esimerkiksi vääristyneitä käsityksiä feminismistä ja feministeistä.

Hän hyökkäilee toistuvasti yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien kimppuun asiattomalla tavalla. Esim. tässä:

Uusimmassa, 6.10. esitetyssä Pressiklubi-jaksossa työntekijänne hassutteli esiintymällä jonkin Amerikan alkuperäiskansan pyhää päähinettä imitoiva naamiaishattu päässään. Jakso myös alustettiin Pekka ja Pätkän blackface-kohtauksella, jonka esittäminen on jo aikaisemmin aiheuttanut organisaatiollenne aiheellista kritiikkiä. Työntekijänne kyseiseen elokuvapätkään yhdistämästä juonnosta ja yllä olevasta, hänen itsensä jakamasta kuvasta kuvateksteineen syntyy helposti vaikutelma, että työntekijänne pitää hauskana keskustelua kulttuurisesta omimisesta. Työntekijänne syyllistyy työajallaan sorretun alkuperäiskulttuurin stereotypisointiin ja väheksyy sitä, että hänelle itselleen vieraan kulttuurin kustannuksella vitsailu voi loukata ihmisiä.

Toivoisin, että tällainen loppuisi. Ihmetystä herättää erityisesti se, että kyseessä on toimittaja, jonka tehtäviin kuuluu mahdollisimman objektiivinen tiedonvälitys, ei eri tavoin sorrettujen ihmisryhmien kiusaaminen.

Eihän tuo nimittäin ihan normaalilta toimittajan työltä vaikuta ja siksi teitä lähestyinkin. Ei varmaan olisi haitaksi, jos vaihtaisitte asiasta sisäisesti sanan tai pari. Viikonloppuja!

 

Lähde: Yle.fi / Sanna Ukkola

Ettei nyt vaan kukaan hyötyisi mitään

Edellisessä postauksessani kritisoin kampaamopalveluiden sukupuoliperusteista hinnoittelua, binääristä sukupuolijaottelua sekä palveluntarjoajien harrastamaa sukupuoliolettamista. Kirjoitus johti kommenttikentässä käytyyn keskusteluun sukupuolen itsemäärittelyoikeudesta ja sen vaikutuksista esimerkiksi uimahallikäyttäytymiseen.

Nimimerkki amaootta kirjoitti: ”Et taida tajuta, miten ihmiset oikeasti, ei siis kuplassasi, toimivat. Ihmiset tekevät tekoja, joista on heille etua. En näe mitenkään mahdottomana, että kun maksiimisi siitä, että ihminen saa itse päättää, mitä sukupuolta hän on, tulee voimaan, niin jotkut ihmiset käyttävät tilannetta hyväkseen. Ei kai siinä ole mitään kiistanalaista, että kaikki eivät ole kivoja ja kilttejä? Jos maksiimi on voimassa, niin uskon joidenkin ns. miesten menevän naisten puolelle uimahallissa ja joidenkin ns. miesten menevän naisten rukouspuolelle juutalaisissa ja islamilaisissa rukoukselle altitetuissa paikoissa.”

Jätän nyt huomiotta kummallisen ajatuksen oman sukupuolen ”päättämisestä” jonkinlaisen hyödyn toivossa, sillä haluan nostaa esiin kommentin heteronormatiivisen ajattelun hassunkurisuuden.

Kommentoija kysyi minulta, kuinka ratkaisisin tilanteen olettamatta häiriökäyttäytyvän sukupuolta, mikäli edellä kuvailtu tilanne toteutuisi (eli mies menisi naistenosastolle hyöty mielessään). Vastaus on hyvin yksinkertainen. Tilanteeseen voi puuttua aivan samalla tavalla kuin jo nykyään tehdään, jos uimahallikävijä ahdistelee heille osoitetuissa pukutiloissa toista uimahallikävijää: puuttumalla ongelmalliseen käytökseen eikä kytkemällä sitä sukupuoleen. Omia ”etujaan” kun voi yhtä lailla tavoitella myös muu kuin hetero, eivätkä kaikki homotkaan ole kivoja ja kilttejä.

 

Somessa kiersi eilen Ylen video, jossa kansanedustaja Susanna Koski kohtaa ihan oikean köyhän. Se olisikin oma postauksen aiheensa, mutta kyseisen videon kommenttikentässä törmäsin seuraavaan kommenttiin:

Kuvankaappaus 2017-10-9 kello 13.32.20

Lukuisia kertoja ruoka-apua jonottaneena voin vakuuttaa, ettei jonon tunnelma ole rehvakas ”heh heh, täältä sitä vaan haetaan ilmaista ruokaa”-henkinen vaan ennemminkin hyvin nöyrä ja hiljainen.

Jaossa olevat elintarvikkeet ovat myös tavallisimmin niitä, jotka paremmin toimeentuleva väestö on jättänyt ostamatta – kuinka moni laatutietoinen kuluttaja sitten jonottaa parhaimmillaan tunteja pakkasessa saadakseen ilmaiseksi päiväysvanhaa leipää, kolhiintuneita vihanneksia tai esimerkiksi purkillisen viime joulun luumuhilloa?

 

Minun on hieman hankala uskoa näissä konteksteissa sanontaan ”tilaisuus tekee varkaan”. En elä harhassa, etteivät ihmiset tekisi toisilleen julmia, kuvottavia asioita, mutten myöskään usko, että ihminen esimerkiksi raiskaa tai ahdistelee toista vain tilaisuuden sattuessa, jos ei ole aiemminkaan kokenut tarvetta alistaa ja tehdä väkivaltaa. Ne yksilöt, joilla tällaisia fantasioita on, toivottavasti joko hankkivat apua tai sitten mahdollistavat tilaisuuden itselleen joka tapauksessa, vaikken tietenkään toivo jälkimmäisen tapahtuvan.

En missään tapauksessa tarkoita rinnastaa seksuaalista häirintää kokeneiden tuskaa ja ruoka-avun jakamista asioina toisiinsa, vaan nimenomaan kommentoida tähän nostamieni kommenttien yhtenevää ajatuskulkua ja argumentteja.

Molemmissa kommenteissa kun pidetään heikommilla olevan ihmisryhmän tukemista/tunnustamista ongelmallisena, koska joku voi käyttää tilaisuutta hyväkseen. On siis ok, että yhden ryhmän alaspäin painamista jatketaan, koska joku sen ulkopuolinen, etuoikeutetummassa asemassa oleva voi mahdollisesti perseillä.