”Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä” – tukeni Keltaiselle Manifestille

Kansalaisaktivisti, taiteilija ja muusiko Maria Mattila eli Mara Balls toimittaa näillä hetkillä laatimansa Keltaisen Manifestin Tampereen Morkun aukion ja Ratapihankadun asemakaavoituksesta järjestettävään avoimeen yleisötilaisuuteen. Manifesti vaatii kaupungilta uusia tiloja Tampereen Tammelasta puretulle Keltaiselle Talolle.

keltaane

Mattila ja Keltaisen Talon yhteisö ovat esimerkillään innoittaneet minua ja muuta Alakulttuurikeskus Loukon perustamiseksi työskentelevää porukkaa suuresti. Tampereella toteutunut vapaan kulttuurin tila on antanut motivaatiota ja uskoa siihen, että epäkaupallista kulttuuritoimintaa ja ennen kaikkea sen ympärille muodostuvaa hierarkioista vapaata yhteisöllisyyttä todella tarvitaan ja kaivataan.

Keltaisen Manifestin julkaisemalla haluan ilmaista tukeni pyrkimyksille saada Tampereelle uusi tila kansankulttuurille. Samalla toivon myös Helsingin Kaupungin edustajien huomioivan tämän ja vastaavan yhteydenottopyyntöihini liittyen tilan saamiseksi vastaavanlaiseen toimintaan.

Tsemppiä Tampereelle, ja perästä tullaan!

Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä. Rohkeutta on kohdata toinen ihminen lihassa ja hengessä tässä digitalisoituvassa ajassa, jossa muukalaisviha, näkymätön kastijako ja tuntematon pelko nakertavat ihmisen yhteyttä toiseen.

KELTAINEN MANIFESTI

Keltainen Talo on tapa luoda yhdessä kansankulttuuria. Se on mielentila, muutosvoima ja oodi keskeneräisyydelle. Keltainen Talo on rohkeutta kohdata ihminen.

Vuonna 2014 käynnistin Tampereella sijaitsevassa vanhassa rintamamiestalossa ihmiskokeen nimeltä Keltainen Talo. Kyseessä oli kaikille avoin, epäkaupallinen ja musiikkipainotteinen vapaa kulttuurin tila ilman hierarkiaa, valvontaa tai organisaatiota. Toimin kahden vuoden ajan talon talkkarina ja eräänlaisena primus moottorina, mutta apunani oli alusta alkaen kymmeniä vapaaehtoisia joita ilman Keltaista Taloa ei olisi koskaan syntynyt. Kahden vuoden aikana talossa järjestettiin satoja konsertteja, kymmeniä näyttelyitä, työpajoja, keskustelupaneeleita ja ”kyläjuhlia”. Kaikki talon tapahtumat ja toiminta oli ilmaista ja toteutettiin talkootyönä. Artisteille kerättiin kolehti kattamaan matkakuluja, tölkkirahoilla ostettiin kahvia, saimme lähileipomosta pullalahjoituksia jne. Ennen kaikkea Keltainen Talo oli kohtaamispaikka. Ihmiset kohtasivat toisensa neutraalilla maaperällä, jossa statuksella tai yhteiskunnallisella asemalla ei ollut merkitystä. Tämän mahdollisti se, että tilassa rahalla ei ollut valtaa. Keltainen Talo oli yhteisö, johon sai vapaasti tulla ja mennä. Se tarjosi ihmisille sosiaalista tukea, vertaistukea ja myös työllisti ja kuntoutti ihmisiä. Keltainen Talo oli monelle turvapaikka. Vuonna 2016 kaupunki päätti purkaa huonokuntoisen talon. Kun talo purettiin, vahvat juuret kahden vuoden aikana kasvattanut yhteisö jäi kodittomaksi.

Keltainen Talo ei ole vain seiniä, katto ja keltaista maalia. Keltainen Talo on tapa ajatella, toimia, luoda kulttuuria ja kohdata ihminen. Yhteisöllisyys, talkootyö ja yhdessä ponnistelu, sekä musiikin parantava voima hoitavat rahan, vihan, pelon ja valtataistelun runtelemaa maailmaa. Yhdessä tekeminen ja kokeminen lisäävät ihmisten luottamusta toisiinsa ja elämään yleensä. Rohkeutta on kohdata toinen ihminen lihassa ja hengessä tässä digitalisoituvassa ajassa, jossa muukalaisviha, näkymätön kastijako ja tuntematon pelko nakertavat ihmisen yhteyttä toiseen.

Maria Mattila
Muusikko, taiteilija, yrittäjä ja kansalaisaktivisti
11.9.2017 Tampereella

Helsinkiin syrjinnästä vapaa kulttuurikeskus

Blogini on ollut hiljaa hyvästä syystä. Olemme perustamassa Helsinkiin esteetöntä ja turvallisen tilan periaatteita noudattavaa kulttuurikeskus Loukkoa. Tiloissa tulee toimimaan myös tekijöilleen esteetön huoneteatteri Heimo, alakulttuuripainotteinen keikkatila, matalan kynnyksen galleria sekä muun muassa säännöllistä klubi- ja työpajatoimintaa. Ajatuksenamme on osallistaa ja työllistää varsinkin nuoria ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat jääneet kulttuuri- ja harrastustoiminnan tai avoimen työnhaun ulkopuolelle.

Neuvottelemme parhaillaan täydellisestä tilasta kantakaupungin alueella, julkisten kulkuyhteyksien varrella. Nyt tarvitsemme apuasi.

Kuvankaappaus 2017-9-6 kello 13.03.56

Vaikka moni asia on Suomessa kansainvälisesti vertailtuna hyvin, ei kaikilla ole täälläkään tasavertaiset mahdollisuudet. Esimerkiksi vamma, sukupuoli, syntyperä, seksuaalisuus tai vain massasta poikkeava ulkonäkö voivat jättää meille monille muille itsestäänselvien mahdollisuuksien ulkopuolelle. Syrjintä ja sen pelko estävät monia osallistumasta esimerkiksi julkisiin tapahtumiin.

Marginaali- ja vähemmistöryhmiin kuuluvat työnnetään usein omiin porukoihinsa; vammaiset harrastakoot keskenään ja seksuaalivähemmistöt osallistukoot omaan järjestötoimintaansa. Me haluamme luoda tilan, jonne jokainen voi tulla – ei ”poikkeavuutensa” johdosta vaan siitä huolimatta. Yhteisön merkitystä elämässä ei voi vähätellä.

Työryhmässämme on niin teatteri-, media- kuin hoiva-alankin ammattilaisia, kuvataiteilijoita, tapahtumatuottajia ja tutkijoita sekä tietysti kokemusasiantuntijuutta. Olemme hankkeella yli 40 säätiön järjestämässä Vuosisadan rakentajat -rahoituskilpailun finaalissa. Lisäksi aloitimme juuri mesenaattikampanjan, jonka kautta toivomme saavamme kasaan osan hankkeen alkukustannuksista. Voisitko sinä, yrityksesi tai mahdollisesti joku tuntemasi auttaa meitä?

Mesenointi onnistuu 12 eurosta ylöspäin, ja listasta voi valita itselleen tai yritykselleen sopivan summan ja vastikkeen. Joukkorahoituksen etu on siinä, että jos hankkeemme ei toteudu, saat rahasi takaisin. Jos et voi auttaa rahallisesti, myös kampanjasivun tai tämän postauksen jakaminen eteenpäin auttaa.

Aloitamme Helsingistä, mutta pidemmän aikavälin tavoitteenamme on luoda esteettömämpi ja syrjimättömämpi Suomi ulottamalla toiminta valtakunnalliseksi. Lue lisää mesenaattikampanjamme sivulta ja Vuosisadan rakentajat -kilpailun esittelystä.

Kiitos <3 Tehdään tämä yhdessä!

Pysykää housuissanne – imettävä rinta tuskin on viettely-yritys

Turkulainen ravintola Aune sai aikaan kiivasta keskustelua ohjatessaan imettävät äidit ruokkimaan vauvaansa wc-tilojen yhteyteen tehtyyn imetystilaan. Toki aihe on paljon yhden ravintolan noloa linjausta laajempi, sen todisti case Teri Niittikin, jonka yhteydessä julkisilla paikoilla tapahtuvasta rintaruokinnasta viimeksi oli laajempaa keskustelua.

20258137_10155689956447342_6427339938003616145_n

Ravintola Aune kirjoitti Facebookiin tekemässään päivityksessä seuraavasti:

”Vuosien saatossa olemme saaneet lukea ja kuulla lukuisia palautteita koskien imettämistä ravintolassa. Vaikka kyseessä on maailman luonnollisin asia, palautteissa on yleensä kerrottu, etteivät ihmiset haluaisi nähdä imettämistä ruokaillessaan. Iso osa kanssaruokailijoista tuntee olonsa tällöin kiusaantuneeksi.”

Ravintola on siis päätynyt sulkemaan imettävät äidit lapsineen vessaan, koska osa kanssaruokailijoista ei halua nähdä imettämistä syödessään ja tuntee olonsa kiusaantuneeksi. Vaikka mielikuva valtoimenaan imettelevistä äiti-ihmisistä valloittamassa pientä bistro-parkaa hieman huvittaakin minua, yritän pysyä asiallisena.

Mitä absurdeimpia selityksiä imetysinholle on tullut esiin; naiset muun muassa kuulemma läväyttävät rintansa pöydälle (?!) ja yrittävät vietellä rintoja vilauttamalla muiden pöytäseurueiden miehiä. Eniten pielessä koko kuviossa onkin nimenomaan rintojen jatkuva seksualisoiminen.

Kun nainen imettää, hänen rinnoistaan tulee ravintoa vauvalle. Moni meistä, joskaan eivät tietenkään kaikki, on kasvanut ensimmäiset kuukautensa sillä tavoin ruokittuna. Kuten Aunen ravintoloitsijatkin kirjoittivat, kyseessä on maailman luonnollisin asia. Silti naisten nännien mahdollisesta vilahtamisesta ja vauvan pään takana tapahtuvasta imemisliikkeestä onnistutaan saamaan jotenkin irstasta. Minusta ainakin lapsen ruokkimisen seksualisoiminen on huomattavasti kiusallisempi ja oudompi ajatus kuin vauvaikäisen syöttäminen. Silti vauvaansa ruokkivan äidin pitäisi jättää oma ruokansa kylmenemään ja mennä vessaan piiloon muiden katseilta, ettei kenenkään munaskuissa vaan ala kihelmöidä.

Jos ravintola ei halua lapsiperheitä asiakkaakseen, sen on täysin mahdollista rajata palvelunsa täysi-ikäisille. Itsekin mieluiten käyn aikuisille suunnatuissa paikoissa, koska hermoni eivät kestä riekkuvia lapsia. Tiedostan kuitenkin, että se on minun päänsärkyni, ja pyrin valitsemaan ravintolan omien mieltymysteni mukaan sen sijaan, että olettaisin lapsiperheiden ruokailevan vessassa tai pysyvän kotonaan minun ärsyyntymiseni takia. Niin kauan, kun pienen lapsen äidin rahat kuitenkin kelpaavat ravintoloitsijalle, tulisi jokaisella asiakkaalla olla lupa nauttia ruokansa lämpimänä ja tasavertaisella palvelulla tarjoiltuna.

Minuakin muuten etoo ruokaillessani katsella muun muassa maiskuttavia ihmisiä. En silti odota, että ravintola siellä asioidessani käskee maiskuttajat wc-tiloihin syömään, vaan katson muualle ja keskityn omaan ruokaani.

Lainaan lopuksi – APUA – julkisesti imettävän Fanni Kevätniemen Facebook-päivityksen aiheesta.

Fanni

”Imettää saa missä haluaa, milloin haluaa, miten haluaa. Tai saa olla imettämättäkin. Rinta on muutakin kuin ruokaa.

Imettävän henkilön ei pitäisi joutua miettimään sitä, missä paikoissa hän voi liikkua tai asioida, jos vaikka lapsi tarvitseekin ruokaa tai läheisyyttä. Silmät voi sulkea, pään kääntää pois, jos imetyksen näkeminen häiritsee.

Liian paljon pienten lasten vanhemmat eristäytyvät koteihinsa siinä pelossa, että lapsi ei osaa käyttäytyä, itkee, saa kilarit, on äänekäs, on jotenkin epäsopivasti muuten. Ja vielä jos pitäisi kaivaa rinta esille. Ja jos sattuu, että samassa tilassa on joku, kenelle se ei ole ok.

Imetän ylpeänä puhuvaa ja kävelevää taaperoani, ja en tiedä melkein mitään parempaa kuin ne hetket, jolloin hän sihisee ”tissssi”, ja alan raottaa paidankaulusta, ja näen sen ilon, jonka voin tarjota lapselleni.

Viittaan tällä tekstillä Turussa sijaitsevan ravintolan täysin kohtuuttomaan vaatimukseen, jossa imetyksen pitäisi tapahtua saniteettitiloissa, ja ravintolan puolella ei lapsi saisi ruokailla. Laitan siitä linkin kommentteihin.

Minusta on täysin ok, jos joku kaipaa yksityistä tilaa toimilleen, ymmärrän sen täysin. On imetyssuojaa, imetyshuonetta, joka on erillään vessasta. Minusta kaikissa julkisissa tiloissa tulisi olla myös imetyshuone, jossa voi rauhassa imettää. Ongelma on, jos verukkeella ”häiritsee muita asiakkaita” pyritään eristämään kaikki imettäjät (mitä todennäköisimmin) epähygienisiin saniteettitiloihin hoitamaan lapsensa ruokailua.

Vanhemmat, tukekaa toisianne, söi lapsi mitä tahansa, mistä tahansa, missä tahansa.”