Onko narkkarin hengellä arvoa

Suomen Vastarintaliikkeen (SVL) reilun viikon takaisen tapahtuman yhteydessä pahoinpidelty nuori mies menehtyi viime lauantaina oletettavasti pahoinpitelystä saamaansa kallovammaan. Hänet hakattiin, koska hän oli ilmeisesti huutelemalla ja maahan sylkemällä tehnyt selväksi kantansa Vastarintaliikkeen edustamaan arvomaailmaan. Ihminen on siis mahdollisesti tapettu, koska hän ilmaisi vastustavansa rasismia. Jos olisin sattunut paikalle, olisin aivan varmasti itsekin sanononut SVL:n lippuja kantaville uusnatseille pari valittua sanaa. Se olisin voinut olla minä, jonka hautajaisia nyt suunnitellaan.

Muun muassa Rajat kiinni -porukan Facebook-ryhmässä suorastaan ilakoidaan kuolemantapauksella ja haetaan sille oikeutusta esimerkiksi sillä, että menehtynyt henkilö oli SVL:n ja nimettömän nettilähteen mukaan narkomaani. Ennen kun mediat alkoivat kirjoittaa kuolemantapauksesta SVL vielä rehenteli nettisivuillaan yhden heidän jäsenistään antaneen uhrille pikaisen kurinpalautuksen. He kertoivat myös pahoinpidellyn miehen kavereiden taluttaneen kurinpalautuksessa rähjääntyneen ystävänsä pois ennen poliisien saapumista.

Vastarintaliikettä nyt ei varsinaisesti voi pitää kovin uskottavana lähteenä, mutta tämä oli heidän tiedotuslinjansa ennen kun selvisi, että hakattu on myöhemmin menehtynyt:

Kuvakaappaus SVL:n nettisivuilta

Sittemmin SVL:n nettisivut on suljettu tai ulkopuolisten pääsy niille on estetty.Vastarintaliikkeen oma tarina on jo muuttunut siten, että huumepäinen mies olikin kaatunut ja kävellyt sitten itse paikalta.

En ota kantaa siihen, oliko menehtynyt mies narkomaani vai ei. Sillä ei yksinkertaisesti ole mitään väliä. Ihmisten pahoinpiteleminen ja tappaminen on aina väärin ja tuomittavaa, oli pahoinpitelyn kohde kuka tahansa. Sairasta, että tästä pitää ihmisiä erikseen muistuttaa.

Ystäväni tiivisti asian erinomaisesti Facebook-kommentoinnissaan, joten lopetan näihin sanoihin:

 

Ensimmäistä kappaletta on päivitetty HS:n uusien tietojen pohjalta uhrin toimien osalta.

Miksi kasvissyönti hiertää lihansyöjän hanuria?

Törmäsin pari päivää sitten Maaseudun Tulevaisuuden nettisivuilla julkaistuun kolumniin, jossa Matti Mäkelä hekumoi lihansyönnin ylivoipaisuudella kasvissyöntiin nähden. Ajattelin ensin olla kommentoimatta aihetta, koska teksti oli selkeästi tarkoituksellisen provokatiivinen, mutta otsikossa esittämäni kysymys vilpittömästi kiinnostaa minua; minkä takia jonkun toisen kasvisruokavalio tuntuu olevan monelle lihansyöjälle henkilökohtainen loukkaus?

Jos Mäkelän kolumni olisi kategorisoitu pakinaksi, se olisi ollut irrationaalisuudessaan hauska. Mäkelä vertaa esimerkiksi yksittäisen sorsan omaksi ravinnokseen metsästävää henkilöä kasvissyöjään, joka ”varustaa sata metriä pitkän tankkilaivan tai kerosiinilla ilmassa pysyvän raskaan rahtikoneen, kuljetuttaa ”terveelliseen” ruokapöytäänsä neljääkymmentä sorttia hedelmiä, keväänvihreitä parsantaimia Välimeren ensisadosta, salaa geenimanipuloitua soijaa, ja ah! luomuviiniä Australiasta, Chilestä, ja poliittisesti nykyään niin korrektista Etelä-Afrikasta.” Tässä toki onkin hyvä pointti – kasvisruokavaliossakin olisi aina ekologisinta suosia mahdollisimman lähellä kasvatettuja raaka-aineita. Rinnastus on kuitenkin kaukana todellisesta maailmasta, missä suurin osa ihmisistä syö marketeista haettua, tehotuotettua lihaa eikä suinkaan ammu sitä itse taivaalta.

Suurimmalle osalle kasvissyöjistä ruokavaliovalinta on ennen kaikkea eettinen. Tehotuotannossa eläin hankitaan ja sitä ylläpidetään ajatuksella, että siitä saatu hyöty maksimoidaan ja siihen käytetty aika ja raha minimoidaan. Tämä johtaa eläinten kaltoinkohteluun ja ennenaikaiseen kuolemaan. Suuri osa siitä Mäkelän mainitsemasta soijasta syötetään näille tuotantoeläimille, ei suinkaan meille kasvissyöjille.

Kolumninsa loppupuolella Mäkelä kertoo joskus seuranneensa kasvisruokatoimittajaa haastattelemassa vihreää filosofia ihmiskunnan tulevaisuudesta. ”Siitä ei meinannut tulla mitään, koska suurin osa heidän ajastaan kului syömiseen. Kasvisruokaa pitää tunnetusti syödä hitaasti ja nykyihmisen maailmassa myös joka korren välissä kehua pitkään.” 

Olen minä lihateollisuutta puolustavien suusta kuullut jos minkälaista väitettä, mutta tämä vetää hiljaiseksi. Toki on kiva ajatus, että etelä-eurooppalainen pitkän kaavan mukaan syöminen rantautuisi meillekin, mutta ikuisena hotkijana en vain pääse sisälle tähän ajatuskulkuun. Olettaako Mäkelä kasvissyöjien olevan myös märehtijöitä, vai miksi kasvisruuan syömiseen kuluisi enemmän aikaa kuin eläinperäisen? Kaiken kaikkiaan minua jaksaa hämmentää tämä loputon negaatio, minkä lihansyöjät tykkäävät kasvissyöjiin kohdistaa. Itse en koskaan ota puheeksi pöytäseuralaisteni annosvalintoja, mutta lihaa lautaselleen valinneet kokevat jäestään jonkunlaista tarvetta selitellä sitä minulle.

Miksi siis jonkun toisen kasvisruokavalio on lihansyöjälle ongelma? Ehkäpä tämä itsekin tietää perustelunsa tyhjiksi. Tehotuotettu liha ei koskaan ole ekologinen eikä eettinen valinta, mutta tätähän lihansyöjä yrittää kynsin ja hampain olla miettimättä. Sen sijaan hän miettii sitä nopean armokuoleman kohdannutta onnekasta sorsaa, jolla on vatsa täynnä luonnon parhaita kasviksia.

Translaki tulee jatkossakin loukkaamaan ihmisarvoa

Eduskunta käsitteli torstain täysistunnossaan kansalaisaloitetta sukupuolineutraalin avioliittolain kumoamisesta. Avioliittolakiin kytkeytyy myös useita liitännäislakeja, joiden päivitykset eduskunta on jo hyväksynyt. Kun sukupuolineutraali avioliittolaki joudutaan nyt käymään joka tapaúksessa uudelleen läpi, olisi otollinen hetki päivittää aidosti tasa-arvoiseksi myös translaki, joka on yksi näistä edellä mainituista liitännäislaeista. Nykyisellään translaki nimittäin sisältää useita ihmisarvoa loukkaavia kohtia.

”Länsimaisen demokratian kunnioitettavan yhteiskunnan tunnusmerkkejä ovat muun muassa ihmisoikeuksien, ihmisarvon, tasa-arvon ja yksilönvapauden, sanan- ja uskonnonvapauden kunnioittaminen.” – Sari Tanus (KD)

”Länsimaisen demokratian kunnioitettavan yhteiskunnan tunnusmerkkejä ovat muun muassa ihmisoikeuksien, ihmisarvon, tasa-arvon ja yksilönvapauden, sanan- ja uskonnonvapauden kunnioittaminen.” – Sari Tanus 8.9.2016 (KD)

 

Lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta tullaan avioliittolain yhteydessä muuttamaan näillä näkymin siten, että siihen nykyisellään sisältyvä naimattomuusvaatimus poistetaan. Suomen nykyinen laki edellyttää, että sukupuolensa juridisesti korjaavan on muutettava avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi tai erottava.

Tämän inhimillisen parannuksen takia kristillisdemokraattien edustaja Sari Tanus sai transsukupuoliset kuulostamaan täysistunnossa pitämässään puheenvuorossa suorastaan etuoikeutetulta ryhmältä. Tanus kuvaili tulevaisuusskenaariotaan, jossa avioliiton solmimiseen liittyvät rituaalit kävisi läpi vain osa kansasta, kun osa taas pääsisi avioliittoon suoraan ilmoitusmenettelyllä. ”Osan ei tarvitsisi tehdä tätäkään, on myös väylä vain luisua avioliittoon muiden muutosten yhteydessä”, Tanus viittasi oletettavasti translain vahvistettuun muutokseen. Hän on siis ilmeisesti sitä mieltä, että transsukupuoliset menisivät ohituskaistaa pitkin avioliittoon ja pääsisivät siksi jotenkin muita helpommalla. Tämä siitäkin huolimatta, etteivät sukupuolineutraalia avioliittolakia vastustavat omien sanojensa mukaan näe tasa-arvonäkökulmasta eroa avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä, jolloin jo rekisteröidyssä parisuhteessa olevat kaiken järjen mukaan ovat valmiiksi avioliittoa vastaavassa tilassa.

On tietysti ainoastaan kohtuullista, ettei osalta kansaa kielletä sitoutumista ennen yhteiskunnassa itsenään tunnustetuksi tulemista. Yksistään se ei kuitenkaan riitä korjaamaan lakia, joka on jo pelkästään nimeltään loukkaava ja epämääräinen; ”transseksuaali” on vanhentunut termi, joka antaa harhaanjohtavasti kuvan, että seksuaalisuus ja sukupuoli olisivat synonyymeja tai jotenkin oletusarvoisesti yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi laki sukupuolen vahvistamisesta olisi sopivampi nimi. Aikaisemmin translakia tutkimaan asetettu työryhmä esitti käsittääkseni lain nimen muuttamista, mutta viimeisimmän saamani tiedon mukaan siihen ei olla tällä erää puuttumassa.

”Minusta ei ole hyväksyttävää luoda keinotekoisesti transihmisiä.” – Vesa-Matti Saarakkala (PS) 8.9.2016

 

Tämänhetkisen translain suurin ongelma on, ettei se erota sukupuolen juridista vahvistamista ja lääketieteellistä korjaamista toisistaan. Nykyisellään laki pakottaa sukupuoltaan korjaavan käymään läpi paitsi pitkän ja mahdollisesti raskaan ja nöyryyttävän tutkimusjakson, myös useasti elämään stereotyyppisessä sukupuoliroolissa. Amnestyn vaatimuksen mukaisesti hoidon tulee perustua sukupuoliristiriitaa kokevan tarpeeseen saada hoitoa. Mikäli yksilö ei siis koe hormoonihoitoja tarpeelliseksi, ei niitä myöskään hänelle pitäisi väkisin antaa.

Laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta

Laki
transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta

 

Nykyiseen lakiin sukupuolen korjaamisesta on kirjattu myös vaatimukset täysi-ikäisyydestä sekä sterilisaatiosta tai lisääntymiskyvyttömyydestä. Täysi-ikäisyysvaatimuksen poistamista toivovien ja ikärajaa puoltavien vaakakupeissa painavat toisaalta hoidon aloittamisen viivästymisen aiheuttamat kärsimykset ja toisaalta suuri katumusriski. Ihmisoikeusjärjestöt katsovat, että ehdoton ikäraja tulisi poistaa ja tarvittavia toimenpiteitä katsoa aina tapauskohtaisesti.

Lisääntymiskyvyttömyysvaatimus tarkoittaa, että transihminen pakkosterilisoidaan, mikäli hän haluaa esimerkiksi päivittää henkilötunnuksensa vastaamaan oikeaa sukupuoltaan. Moni transihminen on pykälästä johtuen totutellut ajatukseen, että väärään kehoon syntyminen tulee todennäköisesti vaikuttamaan perheellistymiseen. Tämän tilanteen luominen lailla on julmaa ja eriarvoistavaa.

Kun kansalaisaloite kerää tarpeeksi kannatusta, se on toki asianmukaisesti käsiteltävä. Siispä, kun avioliittolaki pyöräytetään jälleen läpi jo käydyn ruljanssin, olisi nyt hyvä sauma korjata myös translaki aidosti tasa-arvoistavaksi.