Urbaanin kulttuurin olohuone aukeaa helsinkiläisille huomenna

Sen piti olla ihan tavallinen juttukeikka. Kävin pari viikkoa sitten haastattelemassa Konepajan Brunon tuotantotiimiä tuloillaan olevasta kaupunkikulttuurikeskittymästä. Asia johti toiseen, ja yhtäkkiä huomasin olevani hommassa mukana kaulaani myöten. Se ehkä kertoo, kuinka kiinnostavasta projektista on kysymys!

Konepajan Bruno lupaa olla olohuone urbaanin kulttuurin rakastajille. Vallilalaisen tehdasmiljöön sisältämä taide-, kulttuuri- ja hengailukeskittymä on kuin maukas palanen Berliiniä Helsingissä. Olkoon kuinka klisee tahansa, sitä on todella odotettu ja kaivattu.

Konepajalta löytyy koko kesän ajan taidetta, katuruokaa, juomaa, terassi, klubeja, kirppiksiä, keikkoja, joogaa sekä kaikille avoinna oleva Ceative Space, jonka ideana on tarjota luovan alan toimijoille matala kynnys järjestää näyttelyitä, performansseja tai työpajoja. Avajaisissa Brunossa nähdään Mikko Rekosen (Sydän, Sydän), Ilta-Marian, Jyrki Riekin & Marko Lukkosen sekä Lauri Levolan taidetta. Konepajan tiloissa tulee toimimaan myös barber shop, tatuoija ja MEIKÄLÄISEN SECOND HAND -LIIKE!

Oh The Irony Second Hand on auki perjantaisin ja lauantaisin koko kesän.

Oh The Irony Second Hand on auki perjantaisin ja lauantaisin koko kesän.

Street Gastro vastaa Konepajan ruokatarjonnasta

Street Gastro vastaa Konepajan ruokatarjonnasta

Brunon avajaisia juhlitaan huomenna lauantaina 28.6. Päivällä tiloihin on vapaa pääsy, joten tulkaa tutustumaan, pyörimään, nauttimaan, hengailemaan, moikkaamaan tai tekemään mitä tykkäätte! Iltabileissä esiintyvät Hisser sekä Detalji. Nähdään!

Pyhäjoella kiinni otettuja aktivisteja edelleen vangittuna – Dallapéssa solidaarisuuskeikka heidän tuekseen

Poliisi otti reilu viikko sitten Pyhäjoella kiinni ydinvoimaa vastustaneita aktivisteja, joista ilmeisesti kuusi on edelleen vangittuna. Harjun Dallapé-puistossa järjestettiin eilen solidaarisuuskeikka, jolla haluttiin ilmaista tukea vangituille ja informoida ihmisiä Pyhäjoen hajotetun protestileirin tilanteesta. Aktivistien heittelemistä kivistä ja sotkuisena jälkeen jätetystä leiristä on uutisoitu mittavasti, mutta poliisin harjoittama tarpeeton väkivalta on jälleen jätetty huomiotta.

Unohdettu Tulevaisuus

Unohdettu Tulevaisuus solidaarisuuskeikalla Dallapéssa

Pyhäjoella järjestettiin 22.4.-1.5. Reclaim the Cape -toimintaviikko, jonka ideana oli kokoontua vastustamaan ydinvoimaa ja mahdollisesti tunkeutua Hanhikiven niemen voimalatyömaa-alueelle. Järjestäjätahon mukaan toimintaviikko oli kokeilu tuoda Suomeen Euroopasta tutumpaa joukkovoimaista kansalaistottelemattomuutta. Reclaim the Cape toteutettiin yhteistyössä jo vuoden ensin voimala-alueella ja häädön jälkeen sen lähituntumassa olleen protestileirin kanssa. Poliisi hajotti toimintaviikolla pidetyn mielenilmauksen yhteydessä molemmat pysyvät leirit muun muassa ampumalla aktivisteja tauotta vain vähän tappavilla kumiluodeilla. Paikalla olleen henkilön mukaan poliisi tähtäsi leirissä olleita ylävartaloon ja päähän, mutta he ehtivät onneksi suojata päänsä muun muassa mielenosoituskylteillä. Moni sai kuitenkin osumia ylävartaloonsa.

Sen verran poliisi on minuakin kumiluotiaseella uhkaillut, että pidän kuulemaani tapahtumankuvausta uskottavana ja jopa todennäköisenä. Juuri viikonlopun työseminaarissa puhuimme siitä, että poliisin harjoittamasta systemattisesta väkivallasta varsinkin aktivisteja, anarkisteja ja vasemmistoa kohtaan pitäisi ihan oikeasi alkaa jo puhua – ja kovaa.

"Fuck Fennovoima, smash Fennovoima!" WMU ja Hanhikiven haamu

”Fuck Fennovoima, smash Fennovoima!” WMU ja Hanhikiven haamu

Dallapén solidaarisuustapahtumassa oli yllättävän paljon ihmisiä, vaikka tapahtumapaikka pidettiin salaisena melko myöhään. Vanhan krematorion portailla esiintyi pari bändiä sekä useampi rap-artisti. Yleisöltä toivottiin rahalahjoituksia, jotka on tarkoitus käyttää vangittujen aktivistien todennäköisiin sakkoihin.

 

Kouvolan tatterin Robin Hood opettaa lapsille kelpo kapinaa

Kouvolan tatterin Robin Hood tarjoaa lapsille hömelöä hassuttelua, komeita miekkailukohtauksia sekä tarinan oikeudenmukaisuuden voitosta. Aikuista kutkuttavat viittaukset tämän päivän hallituspolitiikkaan.

Robin Hood (Panu Poutanen) ja Marian-neito (Tytti Vänskä) Sherwoodin metsässä.

Kouvolan teatteri on minulle yksi rakkaimmista paikoista maailmassa. Menin sinne töihin 15-vuotiaana ja lähdin lopullisesti vasta vuonna 2011 muuttaessani Helsinkiin. Minun on varmasti mahdotonta suhtautua sen tuotantoihin täysin objektiivisesti, mutta ainahan sitä on yhtä aikaa hellin ja julmin rakkaimmilleen. Tiedän tuijottavani jokaista näyttämövaihtoa ja valotilannetta erityisen tarkalla silmällä, mutta kyllä Kouvolan teatteri sen kestää. Kesti eilen ensi-iltansa saanut Robin Hoodkin.

Korruptoitunutta ja mielivaltaista vallanpitäjää vastaan taisteleva Robin Hood on varmaan tuttu hahmo lähes kaikille. Otaksunen oikein, ettemme olleet ysärillä ystäväni Mimmun kanssa ainoat Disneyn piirros-Robiniin ihastuneet. Kouvolan teatterin Panu Poutanen oli Robiniksi ehkä hieman liian pöhkön ja kiltin oloinen – lainsuojattomalle köyhien sankarille olisi sopinut hieman karheampikin karisma. Vanhan tarinan mukaan Robin Hood varasti rikkailta ja antoi köyhille. Sellaista luokkataistoa olisin mielelläni nähnyt näyttämöllä enemmänkin, nyt Robinin rosvousharrastukseen tyydyttiin lähinnä viittaamaan.

Näytelmä on silti erinomaisen ajankohtainen valinta juuri tähän päivään ja tähän yhteiskuntaan. Klassikkosatuun pohjautuvan näytelmän käsikirjoittaneet ohjaaja Mari Kahri ja kapellimestari Iikka Kahri ovat ripotelleet tekstiin mukavasti tunnistettavia täkyjä ja viittauksia nykyhetkeen. Iikka Kahri on myös säveltänyt ja sovittanut näytelmään useita kappaleita, jotka rytmittivät lastennäytelmäksi pitkää Robin Hoodia hyvin. Kouvolan teatteri on laajalti tunnettu musikaaliosaamisestaan, ja hyvä että sitä oli tässäkin tapauksessa hyödynnetty tehokkaasti. Raimo Rädyn tulkitsema Mahtava mies -kappale nousi täysin puolueettomasti suosikikseni!

Mitastaan (n. 2 h) huolimatta Robin Hood ei saanut edes pienimpiä katsojia kiemurtelemaan penkissä – mikä on loistava onnistumisen mittari. Itse tosin huomasin varsinkin näytelmän ensimmäisellä puoliskolla kaipaavani vielä nopeampaa rytmistystä; jotkin joukkokohtauksista tuntuivat hieman laahaavilta. Lapsikatsojille tahti saattoi toisaalta olla optimaalinen, sillä näyttämöllä tapahtui koko ajan paljon havainnoitavaa. Käsikirjoitus myös tuntui luottavan monessa kohtaa siihen, että katsoja tuntee jo perinteisen tarinan käänteet.

Sherwoodin sheriffi, rakas isäni Raimo Räty sekä Kalervo Kukkaniitty, Veli-Matti Karén

Nottinghamin sheriffi, rakas isäni Raimo Räty sekä Kalervo Kukkaniitty, Veli-Matti Karén

Sen verran hyvin kirjoitettu ja toteutettu Kouvolan teatterin Robin Hood oli, että minun täytyi jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, että näytelmän ensisijainen kohderyhmä ovat tarha- ja ala-asteikäiset. Vihdoinkin rohkeutensa löytäneen Kalervo Kukkaniityn loppupuolen hengennostatuspuhe kansanvallasta oli niin innostava, että melkein odotin mustien tai punaisten lippujen rävähtävän katosta. No, demokratiaan päädyttiin, mutta onneksi perinteisemmän hääkohtauksen jälkeen saatiin sentään loppuhuipennukseksi sukupuolineutraali avioliitto.

Aiheeltaan, visuaalisuudeltaan, taidokkuudeltaan ja toteutustavaltaan voin suositella Kouvolan teatterin Robin Hoodia kaikille: viekää lapsenne tai itsenne katsomaan sitä. Alas liikaverot ja korruptio, sen sijaan ihmisarvoinen elämä ja rakkautta jokaiselle!

 

Kuvat: Marja Seppälä / Kouvolan teatteri