Diskoa kotimaankin köyhille

Yle julkaisi uutisen lukiolaispojasta, joka järjestää turvapaikanhakijoille diskoja. Facebookissa kiertänyt, jutustakin löytyvä video on hyväntuulinen ja sai hyvän tuulen aikaan katsojassaankin. Tai no, joissakin meistä. Positiivisten kommenttien joukossa toistuu nimittäin päivänpolttava kysymys: missä on suomalaisten köyhien diskot?!

Ensimmäinen reaktioni oli turhautuminen joidenkin kommentoijien pahansuopuudesta. Sitten vedin keuhkot täyteen suurta suvaitsevaisuutta ja päätin suuttumuksen sijaan auttaa. Pelkästään Helsingissä järjestetään nimittäin valtavasti ilmaistapahtumia, joihin myös kantasuomalaiset voivat osallistua.

Tanssiohjelmaa kaikille

Ainakin Minnenyt-sivustolla voi valita toivotun tapahtumapäivän ja kategoriaksi ”Ilmaiset tapahtumat”. Valikoimaa näyttäisi löytyvän jokaiselle päivälle. Lämpimästi voin suositella ainakin huomenna torstaina Henry’s Pubissa järjestettävää (aina ilmaista) Helatorstai-klubia, jossa tällä viikolla esiintyvät Hätä-Miikka sekä J. Kiesi.

Jos ikä ei riitä Henkkaan tai baareissa notkuminen ei kiinnosta, ei hätää. Perjantaina nimittäin juhlitaan kansainvälistä Tanssin päivää, jolloin ilmaista tanssia löytyy ympäri Suomen. Vantaan kauppakeskus Jumbossa on esimerkiksi tarjolla kaikenlaista tanssiin liittyvää ohjelmaa koko perheelle. Perjantaina voi myös vaikkapa opetella Hakasalmen huvilalla eri vuosikymmenten diskotanssiliikkeitä Dj Mikko Mattlarin soittaman musiikin tahdissa ja esitanssija Kimmo Luukkosen johdolla.

Tässä nyt oli vain muutama vinkki nopeasti googlailtuna. Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa piruilla suomalaisille köyhille (olen sellainen itsekin). Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei ole automaattisesti itseltä pois, jos joku toinenkin saa jotain. Ja kokeilla hakukoneita ennen kuin esittää typeriä kysymyksiä.

 

Suvakkiuden uusi etymologia

”Suvakki” on ihan kuvaava sana, mutta ei sille, mihin sitä käytetään.

urbaanisanakirja.com

urbaanisanakirja.com

Määrittelijästä riippumatta suvakki-sanan selityksissä on yksi ongelma: ne kaikki juontuvat sanasta suvaitsevaisuus, eli niissä puhutaan suvaitsemisesta ja suvaitsevaisista. En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta olen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni James Hirvisaaren kanssa löyhästi samaa mieltä. Wikisanakirjassa suvakki nimittäin selitetään seuraavasti:

  1. (nettislangia, halventavasuvaitsevaisuuden kannattaja tai edistäjä.
    Suomen ongelma ei ole somalit vaan suvakit. Itseään muita ylempänä ja parempana pitävä ”suvaitsevaisto” haluaa ”jalomielisesti” suvaita vain niitä, joita se tosiasiallisesti pitää itseään alempiarvoisina. (James Hirvisaari, Somalit ja suvakit)

Ennen kuin saatte slaagin, yritän selittää mitä tarkoitan:

Minä vastustan rasismia ja syrjintää kaikissa muodoissaan sekä kannatan kaikille yhtäläisiä ihmisoikeuksia. Juuri siksi en halua, että minusta puhutaan suvaitsevaisena. Sanalla ”suvaita” on nimittäin ikävä kaiku. Mielleyhtymä siitä on juuri kuten Hirvisaaren sitaatissa: ”joita se tosiasiallisesti pitää itseään alempiarvoisina”. ”Suvaitseminen” kun kuulostaa pahasti joltakin ylhäältä alaspäin harjoitettavalta toiminnalta, ikään kuin että minä nyt suuressa paremmuudessani suvaitsen sinunkin olla olemassa. Siinä Hirvisaari on tietysti väärässä, että me, joista nyt suvakkeina puhutaan, oikeasti pitäisimme itseämme muita ylempiarvoisina.

Meidän nykysuvakkien kohdalla olisi perustellumpaa puhua hyväksymisestä kuin suvaitsemisesta. Kun ajatus on antaa kaikkien olla rauhassa ja juuri sitä mitä he ovatkin, kuulostaa suvaitseminen liikaa vain sietämiseltä. Sitähän suvakeilla kuitenkin tällä hetkellä tarkoitetaan – meitä jokaisen oikeuksien kannattajia ja edistäjiä.

Sen sijaan ehdotan sanalle ”suvakki” uutta käyttöä. Mielestäni se kuvaa erinomaisesti NIMBY-asenteisia ihmisiä – niitä, jotka sanovat ”En ole rasisti, mutta…”. Ihmisiä, jotka kuvittelevat, että heillä ylipäätään on jonkinlainen asema tai oikeus suvaita muiden olemassaoloa. Että he kyllä suvaitsevat ilmiön x, kunhan se ei pidä itsestään liikaa ääntä tai tule liian silmille.

NIMBY-ajattelu on laajentunut nykykielessä tarkoittamaan muutakin kuin oman lähialueen rakennusprojektien vastustamista.  Kuvakaappaus: urbandictionary.com

NIMBY-ajattelu on laajentunut nykykielessä tarkoittamaan muutakin kuin oman lähialueen rakennusprojektien vastustamista. Kuvakaappaus: urbandictionary.com

 

Kaikenhan on kuitenkin oltava jotenkin lokeroitavissa, joten suvakin tilalle olisi varmaan hyvä keksiä jokin uusi nimitys meille ÄÄRIHYVÄKSYJILLE. Ystäväni ehdotti hyväkkiä, tuleeko parempia ideoita?

Mustalaisvaroitus

eli mitä tehdä, kun työnantaja yrittää velvoittaa rasistiseen toimintaan?

Tein muutaman vuoden kaupan alan töitä vuokrafirman kautta. Aluksi kiersin lähes päivittäin eri K-kaupoissa, myöhemmin tein vakituisesti vuoroja kahteen paikkaan. Molemmissa näistä pitkäaikaisemmista paikoista minulta yritettiin vaatia erityistoimia tiettyjen rotujen edustajien asiointiin liittyen. Olen pyöritellyt aihetta pitkään, ja nyt haluaisin avata keskustelua siitä, kuinka yleistä tällainen loppujen lopuksi on.

Lähiökaupan mustalaiskello

Ensimmäinen vakituisempi paikkani oli lähiön keskellä olevassa pikkukaupassa, missä henkilöstöjohtaminen ja työskentelyilmapiiri olivat kieltämättä kaikin puolin aika hakusessa ja laillisen rajoilla. Olin toiminut aamukassana ehkä kuukauden, kun kauppias soitti minulle vihaisena kassapuhelimeen: kauppaan oli tullut sisään romaneja, enkä ollut soittanut mustalaisvaroitusta. Kyllä, MUSTALAISVAROITUSTA. Selvisi, että romaniasiakkaiden saapuessa kaupan vakiintuneena tapana oli soittaa kassakelloa kahdesti, jotta joku tajuaisi lähteä seuraamaan heitä valvontakameroista. En tietenkään soittanut varoitussoittoja, joten lihatiskin myyjä sitten seurasi näitä asiakkaita metrin päästä pitkin kauppaa.

Sokerivarkaat kahvilassa

Vielä räikeämmän tilanteen eteen jouduin keskustan ison supermarketin kahvilaosastolla. Olin ehtinyt olla paikassa töissä jo varmaan pari vuotta, kun yhtäkkiä muut työntekijät rupesivat huomauttelemaan minulle, etten saisi palvella romanikerjäläisiä, joilla he selkeästi viittasivat Romanian romaneihin, joita kauppakeskuksen ulkopuolella kerjäsi. Kun luonnollisesti jatkoin edelleen kahvin myymistä rahalla maksaville asiakkaille, ilmestyi viestivihkoomme osastomme esimiehen kirjoittama teksti, jossa ilmoitettiin, että ”yhteisellä päätöksellä kerjäläisille ei enää myydä mitään!”. Vaikkei vihkossa suoraan mainittu näiden ”kerjäläisten” rotua, oli asia tehty näyttämällä selväksi niin moneen kertaan, ettei siitä ollut epäilystä. Lopullinen päätös oli tehty kokouksessa, johon minua ainoana vakituisesti vuoroja tekevistä työntekijöistä ei oltu kutsuttu.

Otin yhteyttä kauppiaaseen ja kysyin, onko edellytetty rotuerottelu hänen linjauksensa ja tietääkö hän sellaisen olevan laitonta. Kauppias ei ainakaan omien sanojensa mukaan tiennyt kiellosta, ja oli sitten tiedustellut siitä esimieheltäni. Tämä oli kertonut kauppiaalle minun vain ymmärtäneen väärin, minkä jälkeen määräys oli revitty viestivihkostamme irti.

Seuraavan kerran työvuoroon saapuessani esimieheni otti minut puhutteluun, jossa hän antoi erilaisia syitä sille, miksi juuri Romanian romaneja ei meillä palveltaisi: toiset työntekijät kuulemma pelkäävät heitä, minkä lisäksi kerjäläiset varastavat. Pyysin häntä totutun käytännön mukaan osoittamaan varastamisesta kiinni jääneet yksilöt, jotta tietäisin keitä ei sovi palvella. Selvisi, että oikeastaan he varastavatkin sokeria, eli laittavat sitä kahviinsa useamman kuin kaksi palaa. Tällaista sokerisäännöstelyä ei ollut käytössä muiden asiakkaiden kohdalla.

Keskustelumme aikana sain jonkinlaisen ”erityisluvan” palvella myös romaneja, mutta muut myyjät noudattivat edelleen aikaisempia ohjeita. Työilmapiiri muuttui inhottavaksi, joten lähdin paikasta. En siis tiedä mikä tilanne on tänä päivänä. Toivottavasti parempi.

Kokemuksia?

Miettikää mikä show syntyisi, jos yritykset kieltäytyisivät palvelemasta vaikkapa kaikkia venäläisasiakkaita, kun yksi jää kiinni varkaudesta. Romanikerjäläisten ollessa kyseessä tämä ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan ketään. Se on kammottavaa.

Minua hävettää ja harmittaa, etten silloin osannut, jaksanut tai uskaltanut viedä asiaa kaupan omistajaa pidemmälle. Olisi tietysti pitänyt. Nyt haluaisin kuitenkin viimein avata keskustelua tästä aiheesta ja kuulla muiden kokemuksia siitä, kuinka yleistä tällainen rasistiseen toimintaan yllyttäminen suomalaisilla työpaikoilla on? Miten olette toimineet vastaavanlaisissa tilanteissa?