M.O.S.H. Festival on alakulttuurien sillisalaatti, joka tavoittelee vanhan Lepakon henkeä

Olin pari vuotta järjestämässä LPRHC Fest -nimistä festaria, minkä musiikkikattaus koostui lähinnä punkista, jenkkihardcoresta ja ug-räpistä. Tein silloin tiiviisti duunia tapahtumaa tuottaneen Tanjan kanssa, joka on sittemmin perustanut oman firman (Rockin’ Hot Mama Agency), ja järjestää nyt ideologialtaan samantyyppistä M.O.S.H. Festivalia Helsingin Nosturiin. Lappeenrannassa metallisemman hardcoren skene on vahvempi kuin Helsingissä, ja tämän tyylinen tapahtuma onkin pääkaupungissa nykyisellään uniikki. Tästä eteenpäin tilanne voi kuitenkin muuttua – M.O.S.H.ille nimittäin toivotaan tulevan myös jatkoa.

You Can’t Keep Me Down

Valinnanvaraa riittää

Nosturissa ja sen alakerran Elmun baarissa soittaa 1.-2.4. lähes kaksikymmentä bändiä. M.O.S.H.in musiikkikattaus on melkoinen sillisalaatti; siihen mahtuu popimpaa sekä raaempaa punkrockia, hardcorea, pari rap-edustajaa sekä myös esimerkiksi oma suosikkini, garagebändi The Splits. Harvakseltaan keikkaileva punkrock-kokoonpano Kyre & Duunarit heittää kyseisissä bileissä kevään ainoan keikkansa, minkä lisäksi tärppinä mainittakoon esimerkiksi vanhaa brittiheviä ja kaljastoneria rokkitatsilla soittava United SeaFood.

Baarikeikat on yleensä järkevää kasata hieman keskitetymmin yhden tyylilajin ympärille tai muilla perustein sopivaksi kokonaisuudeksi, mutta nyt onkin kyse festareista. Kukaan tuskin jaksaisi katsoa kahtakymmentä samanlaista bändiä, joten sekalainen seurakunta on varsin perusteltu ja piristävä.

Brittilegenda Discharge pitkästä aikaa Suomeen

Lauantain pääesiintyjäksi on saatu vuonna 1977 perustettu hardcore punk -bändi Discharge, jonka miehistö ja musiikkityyli on ehtinyt vaihtua useaan otteeseen tässä vuosikymmenten aikana. Punkkipiireissä tunnutaan noin yleisesti suhtautuvan nihkeästi 70-80-luvun bändien uudelleentulemisiin tai edes musiikillisiin kokeiluihin. Kokemus on osoittanut, että se on useassa tapauksessa myös perusteltua – mutta poikkeuksiakin on.

Vakoilin ja kyselin Discharge-fanien fiiliksiä tulevasta keikasta ja uudesta tuotannosta, ja lausunnot olivat todella ristiriitaisia. Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, ettei bändi ole tehnyt mitään kuuntelukelpoista ainakaan sitten 80-luvun puolenvälin, mutta toiset odottavat keikkaa kuumeisesti ja kehuvat uudempaa materiaalia. Pakko siis mennä paikan päälle katsomaan, mitä on tulossa!

Harkkia, brunssia ja bingoa

M.O.S.H.in toinen päivä alkaa jo yhden aikaan brunssilöysäilyllä Elmun baarissa. Samalla on mahdollista voittaa Bissebingosta tuotepalkintoja tai juomalippuja illan bileisiin. Hieman hirvittää, kuinka brunssilta jaksaa juhlia aamuyöhön asti, mutta otetaan se haasteena!

Ronskibiitti, etualalla toinen Bissebingon juontajista: Mr. Respektor

Lepakon henki Nosturin lavoille?

Punkin ja hardcoren alalajit ovat Helsinginkin kokoisessa kaupungissa kaukana toisistaan. Siksi Rockin’ Hot Maman ja Elmun yhteistyön lähtöajatus on kiinnostava – he nimittäin haluavat elvyttää legendaarisen, 90-luvun lopulla puretun Lepakon aikaista kulttuuria ja tuoda eri alakulttuurit yhteen, tai edes lähemmäs toisiaan. Itse en ehtinyt koskaan käydä Lepakossa, joten mielikuvani siitä ovat pelkkään luettuun ja kuulopuheeseen perustuvia, mutta vastaavalle tilalle Helsingissä olisi tosiaan tarvetta.

Kaverini sanoi tässä yhtenä päivänä, että alakulttuurien täytyy pitää yhtä valtavirrassa. Sitä ajatusta M.O.S.H.kin lähtee nyt tavoittelemaan.

Yhden ja kahden päivän lippuja saa ostettua täältä, kahden päivän lippuja myös Vaasankadun Combat Rock Shopista.

Kuvat: Jetro Stavén
Juliste: Jaakko Forsman

Pakotetuista sukupuolirooleista luopuminen ei tarkoita naiseudesta luopumista

Hesarin mielipidepalstalla julkaistiin tänään kirjoitus otsikolla ”En halua olla sukupuolineutraali”. Kirjoitus noudattaa jälleen samaa, jo useaan kertaan nähtyä kaavaa, jossa itsensä selkeästi tietyn sukupuolen edustajaksi kokeva henkilö epäilee ihmisten tasavertaistamisen menevän liian pitkälle, ja pelkää oikeutensa naisena olemiseen olevan siksi jotenkin uhattuna. Siispä lienee aiheellista vääntää vielä rautalangasta: ei, useamman kuin kahden sukupuolen tunnustaminen ja ihmisten tietynlaisiin normeihin ja rooleihin pakottamisesta luopuminen ei uhkaa kenenkään oikeutta tuntea itseään myös naiseksi isolla N:llä. Päinvastoin.

Minäkin olen nainen monella sellaisella tavalla, joiden on jostain syystä päätetty määrittävän naiseutta: tykkään käyttää hameita ja huulipunaa, minulla on vagina, laitan mielelläni ruokaa enkä osaa vaihtaa autonrenkaita (koska en omista autoa ja liikun julkisilla). Minä olen siitä onnekas, että olen syntynyt kehoon, jonka koen omakseni. Se ei silti tarkoita, että edellä luettelemani asiat olisivat jotenkin oikeasti naiseutta määrittäviä tekijöitä. Olen minä paljon muutakin kuin meikkaustottumukseni, sukupuoleni tai sukupuolielimeni.

Juuri siitä tässä sukupuolineutralisoinnissa ja ”kaiken suvaitsemisessa” on kyse: jokaisen oikeudesta olla nainen, mies tai aivan juuri sellainen kuin on ilman ulkoa päin annettuja käskyjä olla sitä jotenkin ”oikein”. 

Kukaan ei tarkoita, etteikö Nainen saisi nauttia siitä, että Mies kantaa hänen painavan laukkunsa, tai ettei Mies saisi tuntea itseään Miehekkääksi tekiessään niin. Itsekin saan aina hyvän mielen, jos joku avaa minulle oven tai jos avaan oven jollekin, joka siitä ilahtuu – joskin ihan oletetusta sukupuolesta riippumatta.

Se, ettei alta löytyvän mielipiteen kirjoittaja koe sukupuolirooleja uhaksi, ei tarkoita, etteivät ne sitä ole. Sen todistaa jo hänen tarpeensa mitätöidä olemattomiksi ne henkilöt, joiden tarvitsee tehdä se ikävä valinta, kumpaan vessaan kuuluu mennä.

 

Tässä viittaamani mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:

Helsingin sanomat, mielipide, ke 16.3.2016

Helsingin sanomat, mielipide, ke 16.3.2016

Suvilahdessa tehdään kunniaa sukupuolen moninaisuudelle

Kävin eilen katsomassa vaikuttavimman esityksen pitkään aikaan. Tai oikeastaan monta. Kyseessä oli Transforces On Stage -esitystaidekokonaisuuteen kuuluva Queer Masculinities – muun muassa akrobatiaa, dragia ja performanssia yhdistelevä show. Sukupuolen moninaisuutta käsittelevän Transforces On Stagen tapahtumia järjestetään Suvilahdessa 20.3. saakka.

The Gentleman, Christian Van Schijndel

 

Queer Masculinitiesin esitysten laatu todella häikäisi. Ensimmäinen numero oli Miss Fish & Carla From Helles7ed -performanssiduon Organs, joka tutkii kehoa, sukupuolta ja niiden uusia mahdollisia rakenteita. Videoprojisointia ja ihmiskroppaa yhdistellyt Organs oli sanalla sanoen mykistävä. Esitys oli samaan aikaan käsittämättömän kaunis ja karuudessaan jotenkin myös itsensä vastakohta.

Aivan yhtä sanattomaksi jätti seuraavakin esitys, Very Large Green Triangles. Itseäni hirvittää pelkkä korkokengillä kävely, mutta Michiel Tange van Leeuwen onnistui suvereenisti myös tanssissa, voguingissa ja akrobatiassa. Hän loi näyttämölle uskomattomia kuvia tuomatta sinne mitään turhaa. Alienin takaraivosta pursuava confetti ei nimittäin missään nimessä ole sitä!

Ensimmäisen puoliskon viimeisen esityksen (Ancient Order: Orifice) aikana rupesi jo hieman puuduttamaan. Groteski narrikaksikko haastoi miettimään sukupuolirooleja ja ihmis- sekä eläinoikeuksia. Luulen, että meille katsomossa istuneille käsikirjoituksen sisältö oli suht tuttua tavaraa, minkä johdosta esitys tuntui alleviivaavalta ja turhan pitkältä. Hienosti toteutettu sekin oli siitä huolimatta. Erityisesti esiintyjien vartaloihin muovatut muhkurat ja suhteettomat mittasuhteet tarjosivat näyttelijöiden liikkuessa kiehtovaa katsottavaa.

Michiel Tange van Leeuwen

 

Toinen puolisko ei jäänyt ensimmäistä kehnommaksi. Oli puujaloilla taiteileva miimikko (Michiel Tange van Leeuwen) ja kappaleitaan tulkinnut Ramona Macho. Illan tähdeksi nousi kuitenkin Christian Van Schijndelin The Gentleman. Puoliskon alkupuolella An Englishman needs time -monologin esittänyt Gentleman palasi näyttämölle vielä uudestaan, tällä kertaa korkokenkineen ja viuhkoineen. Kabaree -tyylinen burleskiesitys sai yleisön villiksi, enkä kieltämättä pistänyt itsekään pahakseni, kun taivaallisen esteettinen Gentleman tarjoili minulle nänninsä kautta kaadettua skumppaa!

Ramona Macho

Ramona Macho

 

Queer Masculinities -esitystä ei valitettavasti enää ainakaan Transforces On Stage -tapahtumassa ehdi näkemään. Ohjelmistossa on kuitenkin vielä tulevan viikon ajan vaikka mitä mielenkiintoista, johon kannattaa näkemäni perusteella ehdottomasti lähteä tutustumaan. Seuraava viikko tulee olemaan loistava tilaisuus jättää viimein turhanpäiväiset sukupuoliolettamukset sikseen ja osallistua itselleen sopivimman tuntuiseen ohjelmaan. Valinnanvaraa ainakin riittää!

 

Transforces On Stage Mad House Helsingissä 7.-20.3.