Turkislobbarin laiskanläksyt

Ilta-Sanomat kertoi tänään, että kokoomuksen entinen kansanedustaja Leena Harkimo ryhtyy turkislobbariksi. ProFurin eli Turkiseläinten Kasvattajain Liiton toiminnanjohtaja Marja Tiura sai siis alaisekseen entisen eduskuntakaverinsa.  Iltasanomien mukaan Harkimolla on nyt edessään kotiläksyjen tekeminen ja uuteen alaan perehtyminen. Toivottavasti hän tekee läksynsä paremmin kuin IS:n jutun perusteella näyttää – ja päätyy vielä miettimään uudelleen.

Tehdään nyt ihan ensimmäiseksi selväksi yksi asia: näissä sääolosuhteissa ja nykyisen vaateteollisuuden aikana kukaan ei oikeasti tarvitse turkista. Ei kukaan.

ProFur uutisoi Harkimon nimityksestä myös omilla nettisivuillaan. Kyseisessä uutisessa liiton toiminnanjohtaja Tiura kertoo ruotsalaisista ja tanskalaisista, jotka kantavat ylpeänä turkista aina kuninkaallisiaan myöten. ”Tässä on elinkeino, josta saamme olla todella ylpeitä”, hän maalailee.

Useat Euroopan maat ovat kuitenkin kieltäneet turkistarhauksen tai rajoittaneet lainsäädännöllä voimakkaasti sen harjoittamista. Niissä maissa, joissa tarhattavien eläinten elinolosuhteet on määrätty eläintarhojen olosuhteita vastaaviksi, on tarhaus loppunut käytännössä kokonaan.

Kun Suomi alkaa olla EU:ssa harvinaisuus villin turkistarhauspolitiikkansa kanssa, on turkisteollisuuden nimittäminen suomen vientiylpeydeksi vähintäänkin kyseenalaista. Tiuran ja Harkimon visiossa Suomesta kansainvälisesti tunnettuna turkisteollisuuden kärkimaana liitymme eläinpoliittisesti samaan rintamaan eläinoikeuksista piittaamattomana tunnettujen Romanian ja Kiinan kanssa. Tähänkö kärkijoukkoon Suomi – ja Leena Harkimo – tosiaan haluaa arvokysymyksissään liittyä?

Harkimo kertoo Iltasanomille, että lobbaajan työssä yhdistyy moni entuudestaan tuttu asia kuten yrittäjyys, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja kiinnostus muotiin. Hänkö tosiaan haluaa vaikuttaa yhteiskuntaan lisäämällä siihen entisestään ihmisen turhamaisuuteen perustuvaa julmuutta?

ProFurin uutisessa Harkimo menee vielä pidemmälle: ”Turkis on ekologinen, muokattava ja kierrätettävä materiaali, joka tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia suunnittelijoille ja valmiiden vaatteiden käyttäjille. On hienoa että voin omalla työlläni vaikuttaa esimerkiksi siihen, että juuri nyt kansainvälisessä nosteessa olevat nuoret suomalaiset vaatesuunnittelijat löytäisivät tämän upean materiaalin.”

Nyt olisikin kiva kuulla ulostuloja näiltä suomalaisilta suunnittelijoilta; haluavatko he ylipäätään tulla liitetyksi tällaiseen visiointiin tai menestyä suunnittelemalla turkisasusteita?

Turkisteollisuus aiheuttaa paitsi kärsimystä tarhattaville eläimille, myös mittavia haittoja vesistöille, pohjavesille ja metsille. Jo vuonna 1993 kuluttaja-asiamies kielsi turkisalaa mainostamasta aitoja turkiksia edes yleisesti epäekologisina pidettyjä tekoturkiksia ympäristöystävällisempinä. Turkiksen nimittäminen ekologiseksi kertoo siis joko Harkimon huolimattomasta läksynluvusta tai suoranaisesta valehtelusta. Kummassakin tapauksessa Harkimon sietäisi hävetä.

 

Ylempi kuva: Oikeutta Eläimille
Alempi kuva: Animalian arkistot

Tappajan näköinen mies on kuin dekkari, josta ei kehtaa kertoa pitävänsä

Tappajan näköisen miehen ohjannut Lauri Nurkse pääsi toteuttamaan unelmansa ja leikkimään rosvoo ja pollarii. Lopputulos on juurikin ja vain sitä itseään, mutta sellaisenaan varsin viihdyttävä kokemus.

En ole katsonut Tappajan näköinen mies -televisiosarjaa enkä lukenut Matti Röngän Viktor Kärppä -dekkareita, mutta niihin kuuluvaan Tuliaisia Moskovasta -kirjaan perustuvaan elokuvaan oli silti helppo päästä sisään. Tämän genren leffoja ei juuri tule katsottua, joten yllätyin täysin, kuinka hyvin Tappajan näköisen miehen parissa viihdyin.

Samuli Edelmann on entinen neuvostoliittolaisten erikoisjoukkojen sotilas, joka yrittää rakennella normaalia perheidylliä Suomessa. Hän kuitenkin joutuu tahtomattaan keskelle Venäjän sisäistä valtataistelua, missä tarkoituksena on eliminoida maan uusi, turhan demokraattinen presidentti. Hommaan ovat sotkeutuneet kaikki suurlähetystöjä, mafiaa ja supoa myöten. Perinteikäs keneenkään ei voi luottaa -tilanne, siis! Tästä asetelmasta elokuva ei aivan ota kaikkea irti, mutta onneksi sillä on muita avuja.

Ninjailua ja liukuhihnamurhaamista

Samuli Edelmann ei ole näyttelijänä kaikista karismaattisimmasta päästä, mutta varmaan tietynlainen totinen valjuus on erikoisjoukkojen miehelle hyvä ominaisuus. Kärpän ja hänen vaimonsa Marjan (Maria Ylipää) välillä ei kuitenkaan tunnu sellaista maagista vetovoimaa, minkä olemassaoloon elokuvassa sanallisestikin viitataan. Jotkin tappelukohtaukset ovat vähän kömpelöitä yht’äkkiä puskista tulevine ninjapotkijoineen, mutta toisaalta sekin kuvastaa hyvin kovaksikeitettyjen dekkarien tunnelmaa ja muotokieltä. Ihana Martti Suosalo Teppo Korhosena on pelkkää timanttia!

Tappajan näköisen miehen ehdoton hienous on se, ettei elokuva yritäkään olla muuta kuin toiminnallinen pläjäys, jossa paetaan, tapetaan ja lyödään sekä välillä vähän sekstaillaan. Elokuva toimii samalla tavalla kuin hyvä dekkari – ei ehkä juuri haasta älyllisesti, mutta ajaa asiansa mukavana nollaajana niiden kirjojen välissä, joita mieluummin kertoo lukevansa. Välillä on kiva vain leikkiä rosvoa ja pollaria!

 

Kuva on kuvakaappaus elokuvan trailerista.