Vitun vegaanit

Kukaan ei enää kysy minulta miksi olen vegaani.

Me emme pidä koiranpotkijoista. Jos iltapäivälehti uutisoi väkivallasta lemmikkejä kohtaan, täyttyy kommenttiosio välittömästi raaoista uhkauksista pahoinpitelijää kohtaan. Me vihaamme turhaa, mieletöntä väkivaltaa kumppaneina pitämiämme eläimiä kohtaan.

Somevitsit ja meemikuvat “niistä vitun vegaaneista” ovat juurtuneet syvälle mieliimme. En puoleen vuoteen sanonut itseäni vegaaniksi sen jälkeen, kun olin lopettanut kaiken eläinperäisen syömisen. Pidin vegaaneja ärsyttävinä kiihkoilijoina, joiden lahkoon en halunnut kuulua. Kun joku kysyi minulta olenko vegaani, vastasin etten ole, mutta etten syö mitään millä on naama tai mitään mikä tulee jonkun äidistä.

Vuosi 2016 on ollut veganismin nousulle käsittämätöntä aikaa. Tarjonta on räjähtänyt käsiin, kuten myös kulutus. En olisi vuoden alussa voinut kuvitellakaan, että kasvipohjainen Härkis peittoaisi suomalaisten suosikin, broilerinsuikaleet, myyntitilastoissa. Mediat käsittelevät vegebuumia yksi toisensa perään ylistävimmillä sanankäänteillä: ison ruokajätin somepostaus ei eroa sanavalinnoiltaan veganismia edistävien järjestöjen viestinnästä. Veganismin stigma alkaa vähitellen lievetä, mutta edelleen vegaaneja pidetään helposti toisia kyttäävinä tiukkapipoina. Niitäkin vegaaneja valitettavasti löytyy. Teille vegaanipoliiseille minulla on vain yksi asia sanottavana: Lopettakaa.

Jos et seuraa minua sosiaalisessa mediassa, väitän ettet voi arvata minun olevan vegaani. En koskaan, milloinkaan ota asiaa puheeksi ihmisten kanssa. Itse asiassa vältän sitä viimeiseen asti – juhlissa kieltäydyn jauhelihapasteijasta sanoen että olen juuri syönyt, ravointoloilta varmistan vegaaniruoan saatavuuden etukäteen. Lounaspaikkojen suhteen Helsingissä muuten kiven alla ovat ne paikat, joista vegaani ei mitään lounasta saa. Minua ei loukkaa kanssaruokailijan lautasella oleva liha, asia ei yksinkertaisesti kuulu minulle.

Jos joudun tilanteeseen, jossa veganismi väistämättä tulee esiin, ei juuri kukaan enää kysy miksi olen vegaani. Me olemme kaikki nähneet ne videot. Kukaan ei pidä koiranpotkijoista, eikä kukaan pidä teurastajasta, joka hakkaa lammasta muovilaatikolla. Me tiedämme lihankulutuksen ympäristövaikutukset, me olemme kuulleet mitä punainen liha tekee terveydellemme. Sen sijaan että minulta kysyttäisiin miksi olen vegaani, kertovat ihmiset usein pyytämättä siitä, miksi eivät vielä ole vegaaneja.

Maailma muuttuu, kun vihaamme koiranpotkijoita ja lampaanhakkaajia enemmän, kuin niitä vitun vegaaneja. Tänään 1.11. on maailman vegaanipäivä, mutta sillä nimitätkö itseäsi vegaaniksi ei ole mitään väliä (eikä kukaan meistä sitäpaitsi ole vegaani). Väliä on jokaisella valinnalla, jonka päivittäin teemme. Väliä on jokaisella eläimellä, joka aktiivisen valintamme takia jää syömättä. Vegaanipäivänä ei pitäisi juhlia vegaaneja, vaan planeettaa ja eläimiä. Jos et pidä vegaaneista, älä ole vegaani. Se ei tarkoita sitä, ettetkö voi jättää eläimiä syömättä. Identiteetit eivät pelasta elämiä, teot tekevät sen.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *