Kun kepu etiikkaa määritteli
Vegevuosi 2017 alkoi Vegaanihaasteella. Viime vuonna räjähdysmäisesti kasvanut kasvisruokainnostus on vienyt mennessään niin ruokateollisuuden kuin lehtien palstat. Kasvissyönnin terveys-, ympäristö- ja moraalivaikutukset ovat tulleet kaikkien tietoon.
Globaali ruokavallankumous on meneillään. Muutosta vastaan räpiköivät tahot tarrautuvat ruokahuuhaan levittämiseen ja totuuden jälkeisen ajan retoriikkaan. Uusin taidonnäyte tästä saatiin Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnän blogissa. Kärnä kunnostautui viimeisimmäksi ilmoittamalla boikotoivansa Sokosta, mikäli Sokos lopettaa turkisten myynnin sen epäeettisyyden vuoksi. Nyt Kärnä lähtee väittämään lihansyönnin olevan eettisempää kuin kasvissyönnin.
Totuuden jälkeiselle ajalle tyypillisesti Kärnä ottaa yleisessä käytössä olevan sanan ja lähtee mielivaltaisesti uudelleenmäärittelemään sen sisällön vailla minkäänlaista totuuspohjaa. Sekä turkisten että lihansyönnin suhteen Kärnän huomio kiinnittyy eettisyyden käsitteeseen. Ei ole kuitenkaan (hyvä luoja, onneksi) Keskustan määriteltävissä, mitä eettisyys tarkoittaa. Kärnä vaikuttaa pahoittaneensa mielensä siitä syystä, että eläintuotantoa pidetään epäeettisenä. Kuka tahansa kuvia suomalaisesta eläintuotannosta nähnyt – oli kyse sitten kettujen tarhaamisesta, tehosikaloista tai teurastajista hakkaamassa lampaita muovilaatikoilla – ei voi väittää, että kyseessä olisi eettisesti kestävä teollisuudenala.
Kärnä tarttuu lukemattomia kertoja kumottuihin väittämiin ja esittelee niitä tukena omalle näkemykselleen kasvissyönnin epäeettisyydestä. Hampaisiinsa Kärnä ottaa muun muassa iänikuisen soijan. “Metsiä kaadetaan koko ajan uusien viljelmien tieltä ja viljely aiheuttaa vesipulaa seuduilla, jotka kärsivät siitä jo muutenkin”, toteaa Kärnä soijasta. On totta, että soijantuotantoon liittyy vakavia ympäristöongelmia. Jokaisen soijan ympäristövaikutuksista huolestuneen kannattaa ensitöikseen lopettaa lihansyönti – Eurooppalaisten käyttämästä soijasta noin 93 % menee eläinten rehuksi. Soijan kierrättäminen eläinten kautta on globaalisti kestämätön tapa tuottaa ruokaa. Jokaiselle soijakysymyksestä huolestuneelle suosittelen WWF:n Hidden soy-projektin lukuihin tutustumista. Kärnä kertoo myös kvinoan kysynnän lisääntymisen vaikuttaneen siihen, ettei “Perun ja Bolivian köyhillä ole siihen enää varaa.” Tämä taas on puhtaasti kapitalistisen talousjärjestelmän, ei kvinoan ongelma. Jos Kärnä tahtoo muutoksen tähän, suosittelen liittymään antikapitalistiseen liikkeeseen.
Kärnä puhuu suomalaisesta ruoasta ja maailman kovimmista tuotantoeläinstandardeista takeena sille, että suomalainen liha on eettistä ruokaa. “Kotimaista lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla”, väittää Kärnä. Suomalaisuus ei kuitenkaan takaa mitään. Ensinnäkin: suomalaiset tuotantoeläinstandardit eivät ole “maailman kovimmat”. Nykyisen eläinlain puitteissa lehmille ei esimerkiksi tarvitse taata pääsyä juomaveden äärelle. Suomessa ovat sallittuja myös parsinavetat, joissa lehmät ovat paikoilleen sidottuina. Norja ja Ruotsi ovat jo kieltäneet uusien parsinavettojen rakentamisen. Kärnän “maailman kovimmista” standardeista puhuminen ei pohjaa todellisuuteen millään tapaa.
Lisäksi kuten olemme nähneet kerta toisensa jälkeen suomalainen tehoeläintuotanto ei ole eettisesti siedettävää. Eläintuotanto pyrkii olemaan mahdollisimman tehokasta, eli saamaan mahdollisimman pienellä sijoituksella mahdollisimman paljon voittoa eläinten elämistä. Bisnes on bisnestä, eikä eläinten itseisarvosta puhuminen edistä eläintuottajien pääoman kasvua. Eläimistä ei pyritä pitämään mahdollisimman hyvää huolta, ainoastaan riittävän hyvää huolta, joka takaa mahdollisimman suuren voiton.
Hyvästä omastatunnosta puhuminen ja etiikan uudelleenmäärittely ovat keskustalaista retoriikkaa. Se ei pohjaa faktoihin vaan hätään eläintuotannon kannattavuuden romahtamisesta. Suomalaisuus ei ole tae eettisyydestä. Kärnä sivuuttaa myös täysin kysymyksen eläinten itseisarvosta. Yksikään eläin ei halua kuolla. Eläinten tappaminen ruoaksi on paitsi ekologisesti kestämätöntä, myös aina epäeettinen teko eläimen näkökulmasta katsottuna. Mikään totuuden jälkeisen ajan kepulointi ei muuta sitä, että me voimme hyvin elää ilman eläinperäistä ravintoa – ja se on ainoa eettisesti kestävä ratkaisu.