Kuka on tarinan sinnikäs häirikkö?

Eilen julkaistu Älä twiittaa Ukkolasta, saatat saada potkut -blogitekstini on herättänyt kunnon härdellin. Hyvä niin, sillä Ukkolan toiminta tapauksessa on tämän tason toimijalta ennennäkemätöntä. Sanna Ukkola lähetti 9.10. oikaisuvaatimuksen Imagen päätoimittajalle Niklas Thesslundille blogiani koskien. “Auvinen väittää blogissaan, että yritän saada potkut yksityishenkilölle. Tämä ei pidä paikkaansa. On totta, että olen lähestynyt Hannulan esimiestä, mutta en ole vaatinut hänelle potkuja”, kirjoittaa Ukkola oikaisupyynnössään. Image ei oikaise blogitekstiä. Alla lainaus Imagen vastauksesta Ukkolalle:

“Kirjoitit, että Auvinen väittää sinun yrittävän saada potkuja yksityishenkilölle. Blogikirjoituksen kohta on tässä alla: ‘Yksi Suomen suurinta mediavaltaa käyttävistä toimittajista vaatii kovaan ääneen sananvapautta ja sitä, että vaikeistakin asioista on voitava saada vitsailla. Mielensäpahoittajia ovat ne, jotka huomauttavat esimerkiksi kulttuurisesta omimisesta tai transfobiasta. “Elämme loukkaantumisen, pöyristymisen ja kaikenlaisen pahastumisen aikakautta, jossa mikään asia ei ole liian pieni pahantahtoiselle väärintulkinnalle tai uhriutumiselle’, kirjoitti Ukkola Ylen blogissaan marraskuussa 2016 paheksuessaan poliittista korrektiutta.
Kaiken tämän jälkeen toimittaja Ukkola ottaa selvää yksittäisen twiittaajan työpaikasta ja ottaa yhteyttä tämän esimiehiin. On mahdoton kuvitella toiminnalle mitään muuta syytä kuin se, että Ukkola on halunnut saattaa Hannulan ongelmiin työpaikallaan. Mikäli työnantaja olisi ollut toisenlainen, olisi Ukkolan teko saattanut saada Hannulan jopa menettämään työnsä.

Yksi Suomen suurinta mediavaltaa käyttävistä toimittajista vaatii kovaan ääneen sananvapautta, ja yrittää saada potkut yksityishenkilölle, jonka twiitit eivät miellytä häntä. Ukkolan moraalia on voitu kyseenalaistaa jo kauan, mutta yritys kampittaa Hannula tämän työnantajaa painostamalla on uusi rimanalitus jopa Ukkolalta.’

Esiin nostamasi muotoilu on yhteydessä, jonka ydin on mediavallankäyttäjän ja yksityishenkilön suhde. Asiayhteys on sen miettiminen, miksi ottaa tällä tavoin työnantajaan yhteyttä, ellei tavoite ole saada aikaan yksityishenkilölle hankaluuksia töissä, nyt tai tulevaisuudessa.
Kappale käsittelee sitä, millaisia vaikutuksia sillä olisi voinut Hannulalle olla, että merkittävä mediavallankäyttäjä ottaa tuolla tavoin yhteyttä Hannulan työnantajaan. Olennainen on Auvisen muotoilu ”On mahdotonta kuvitella…”. Se tekee tiettäväksi, että kyse on Auvisen mielipiteistä. Siksi virheellinen väittämä olisi ollut esimerkiksi “Sanna Ukkola kirjoitti esimiehelle sähköpostia jossa vaati Hannulalle potkuja.” Muotoilu ”yrittää saada potkut yksityishenkilölle” on kärkäs, mutta asiasisällöltään tässä yhteydessä eri.”

Mediatoimijoiden viestinnässään käyttämät nyanssit menevät joskus lukijoilta helposti ohi, ja ymmärrän hyvin kuinka helppo on lukea minun väittäneen Ukkolan vaatineen potkuja Hannulalle. Tällaista en kuitenkaan koskaan väittänyt, vaan esitän oman skenaarioni siitä, kuinka asiat olisivat saattaneet kehittyä Ukkolan sähköpostin jäljiltä.

Olennaista ei kuitenkaan ole vääntää sanamuodoista. Olennaista on keskittyä siihen, että Ukkola myöntää olleensa yhteydessä hänestä twiitanneen yksityishenkilön työnjohtoon.

Ukkola perustelee toimintaansa kolmella asialla:

1) “Mies esiintyy Facebookissa työpaikkansa edustajana, joten oli luontevaa ottaa yhteyttä hänen työnantajaansa.”

Hannulan Facebook-profiilissa on tieto siitä, missä hän on töissä. Tämä tieto on näkyvissä vain Hannulan Facebook-kavereille. Työpaikan ilmoittaminen profiilin tiedoissa ei ole työnantajan edustajana esiintymistä, eikä tieto ole edes julkinen.

2) “Kuinka toimia sinnikkään häirikön kanssa? Selvittelin asiaa taannoin sekä Ylen turvallisuusosaston että poliisin kanssa. Sain poliisilta seuraavan neuvon: Usein auttaa, jos kolmas osapuoli on yhteydessä häirikköön. Tämä purkaa tilanteen noin 90 prosentissa tapauksista.”

Soitin Helsingin poliisin komisario Jarmo Heinoselle kysyäkseni poliisin ohjeistuksesta häiriköintitapauksissa. “Kuulostaa siltä, että tässä on ymmärretty nyt poliisin ohjeistus väärin. Kolmannella osapuolella tarkoitetaan tässä poliisia, ensimmäinen ja toinen osapuoli ovat häirikkö ja tämän kohde. Tällaisella muotoilulla on tarkoitettu sitä, että poliisi voi olla yhteydessä häirikköön. Poliisi ei anna tehtäväksi yksityishenkilöille ottaa yhteyttä ihmisten työnantajiin, poliisi selvittää nämä tapaukset eikä ulkoista työtehtäviään. Ylipäätään ihmisten työnantajiin otetaan yhteyttä äärimmäisen harvoin, jos henkilö esimerkiksi työskentelee lasten kanssa ja on potentiaalisesti vaarallinen, kyllä tilanteet ensisijassa poliisi selvittää suoraan tekijän kanssa. Äärimmäisen harvoin se kuuluu ihmisten työnantajille mitä nämä vapaa-ajallaan tekevät. En tietenkään tiedä onko joku yksittäinen virkamies neuvonut tässä tapauksessa, mutta mikään poliisin ohjeistus tämä ei häirintätapauksiin ole.”

3) Ukkola on toistuvasti viitannut Hannulan harjoittamaan “pidempään jatkuneeseen henkilöönmenevään häirintään.” Ukkola ei ole toistuvista pyynnöistä huolimatta selvittänyt mitä tarkoittaa tällä, mutta kertoo ottaneensa yhteyttä Hannulan työnantajaa, koska kyseessä oli “selvästi tavanomaista sitkeämpi, pitkään viestejä eri puolille somea minusta kirjoitellut mies.”

Alla kuvakaappauksena jokainen twiitti, jonka Tero Hannula on kirjoittanut aiheesta ‘Sanna Ukkola’ ennen tämän tapauksen julkista puimista:

Pidempään jatkunutta henkilöönmenevää häirintää? Pitkään viestejä eri puolille somea kirjoitellut? Hannulan ensimmäinen twiitti Ukkolasta on alle kuukauden takaa, viestejä on viisi ennen erikeeper-äänestystä, joka johti Ukkolan yhteydenottoon Hannulan työnjohtoon. Jos ‘eri puolilla somea’ on jotain muuta, toivoisin viestejä julki. Tämänhetkisten tietojen valossa Hannulan toiminta näyttää kuitenkin varsin viattomalta.

Yhteiskunnassa korkeassa asemassa olevien ihmisten, etenkin niiden jotka harjoittavat kärkästä kritiikkiä itsekin, tulee kestää kovaakin kritiikkiä toiminnastaan. Ukkola ei ole esittänyt missään todisteita Hannulan harjoittamasta pidempään jatkuneesta henkilöönmenevästä häirinnästä. Mukavalta kritiikki ei kenestäkään tunnu, mutta Ukkola saattaa jo lähennellä kunnianloukkausta väittäessään ilman näyttöä Hannulan häiriköineen häntä. Julkisuuden henkilöistä puhuminen julkisilla alustoilla ei myöskään ole häirintää, eikä Hannula ei ole ollut yhteydessä Ukkolaan koskaan ennen kuin Ukkola kysyi työskenteleekö tämä Etelä-Pohjanmaan opistolla. Tällöin Hannulan ainoa kommentti Ukkolalle oli: “Kyllä.”

Häiriköintiä ei tarvitse kenenkään kestää, mutta sellaisesta Ukkola ei ole esittänyt mitään näyttöä. Korkean profiilin yhteiskunnallisen keskustelijan lähteminen yksittäisen twiittaajan perään ottamalla yhteyttä tämän työnantajaan ei ole mitenkään perusteltua eikä poliisin ohjeistuksen mukaista. Edelleen vastaamatta on myös kysymys, millaisia vaikutuksia Ukkola ajatteli viestillään Hannulan työnantajalle olevan. Jos tarkoitus ei ollut horjuttaa Hannulan asemaa työpaikallaan ja saattaa tätä vaikeuksiin, mikä sitten? Kostotoimenpiteet työnantajia painostamalla (ja painostustahan se tulkintani mukaan väistämättä on, jos Pressiklubin pomo meilailee summaopiston rehtorille) eivät kuulu journalisteille sen enempää kuin kenellekään muullekaan.