Kuka on tarinan sinnikäs häirikkö?

Eilen julkaistu Älä twiittaa Ukkolasta, saatat saada potkut -blogitekstini on herättänyt kunnon härdellin. Hyvä niin, sillä Ukkolan toiminta tapauksessa on tämän tason toimijalta ennennäkemätöntä. Sanna Ukkola lähetti 9.10. oikaisuvaatimuksen Imagen päätoimittajalle Niklas Thesslundille blogiani koskien. “Auvinen väittää blogissaan, että yritän saada potkut yksityishenkilölle. Tämä ei pidä paikkaansa. On totta, että olen lähestynyt Hannulan esimiestä, mutta en ole vaatinut hänelle potkuja”, kirjoittaa Ukkola oikaisupyynnössään. Image ei oikaise blogitekstiä. Alla lainaus Imagen vastauksesta Ukkolalle:

“Kirjoitit, että Auvinen väittää sinun yrittävän saada potkuja yksityishenkilölle. Blogikirjoituksen kohta on tässä alla: ‘Yksi Suomen suurinta mediavaltaa käyttävistä toimittajista vaatii kovaan ääneen sananvapautta ja sitä, että vaikeistakin asioista on voitava saada vitsailla. Mielensäpahoittajia ovat ne, jotka huomauttavat esimerkiksi kulttuurisesta omimisesta tai transfobiasta. “Elämme loukkaantumisen, pöyristymisen ja kaikenlaisen pahastumisen aikakautta, jossa mikään asia ei ole liian pieni pahantahtoiselle väärintulkinnalle tai uhriutumiselle’, kirjoitti Ukkola Ylen blogissaan marraskuussa 2016 paheksuessaan poliittista korrektiutta.
Kaiken tämän jälkeen toimittaja Ukkola ottaa selvää yksittäisen twiittaajan työpaikasta ja ottaa yhteyttä tämän esimiehiin. On mahdoton kuvitella toiminnalle mitään muuta syytä kuin se, että Ukkola on halunnut saattaa Hannulan ongelmiin työpaikallaan. Mikäli työnantaja olisi ollut toisenlainen, olisi Ukkolan teko saattanut saada Hannulan jopa menettämään työnsä.

Yksi Suomen suurinta mediavaltaa käyttävistä toimittajista vaatii kovaan ääneen sananvapautta, ja yrittää saada potkut yksityishenkilölle, jonka twiitit eivät miellytä häntä. Ukkolan moraalia on voitu kyseenalaistaa jo kauan, mutta yritys kampittaa Hannula tämän työnantajaa painostamalla on uusi rimanalitus jopa Ukkolalta.’

Esiin nostamasi muotoilu on yhteydessä, jonka ydin on mediavallankäyttäjän ja yksityishenkilön suhde. Asiayhteys on sen miettiminen, miksi ottaa tällä tavoin työnantajaan yhteyttä, ellei tavoite ole saada aikaan yksityishenkilölle hankaluuksia töissä, nyt tai tulevaisuudessa.
Kappale käsittelee sitä, millaisia vaikutuksia sillä olisi voinut Hannulalle olla, että merkittävä mediavallankäyttäjä ottaa tuolla tavoin yhteyttä Hannulan työnantajaan. Olennainen on Auvisen muotoilu ”On mahdotonta kuvitella…”. Se tekee tiettäväksi, että kyse on Auvisen mielipiteistä. Siksi virheellinen väittämä olisi ollut esimerkiksi ”Sanna Ukkola kirjoitti esimiehelle sähköpostia jossa vaati Hannulalle potkuja.” Muotoilu ”yrittää saada potkut yksityishenkilölle” on kärkäs, mutta asiasisällöltään tässä yhteydessä eri.”

Mediatoimijoiden viestinnässään käyttämät nyanssit menevät joskus lukijoilta helposti ohi, ja ymmärrän hyvin kuinka helppo on lukea minun väittäneen Ukkolan vaatineen potkuja Hannulalle. Tällaista en kuitenkaan koskaan väittänyt, vaan esitän oman skenaarioni siitä, kuinka asiat olisivat saattaneet kehittyä Ukkolan sähköpostin jäljiltä.

Olennaista ei kuitenkaan ole vääntää sanamuodoista. Olennaista on keskittyä siihen, että Ukkola myöntää olleensa yhteydessä hänestä twiitanneen yksityishenkilön työnjohtoon.

Ukkola perustelee toimintaansa kolmella asialla:

1) “Mies esiintyy Facebookissa työpaikkansa edustajana, joten oli luontevaa ottaa yhteyttä hänen työnantajaansa.”

Hannulan Facebook-profiilissa on tieto siitä, missä hän on töissä. Tämä tieto on näkyvissä vain Hannulan Facebook-kavereille. Työpaikan ilmoittaminen profiilin tiedoissa ei ole työnantajan edustajana esiintymistä, eikä tieto ole edes julkinen.

2) “Kuinka toimia sinnikkään häirikön kanssa? Selvittelin asiaa taannoin sekä Ylen turvallisuusosaston että poliisin kanssa. Sain poliisilta seuraavan neuvon: Usein auttaa, jos kolmas osapuoli on yhteydessä häirikköön. Tämä purkaa tilanteen noin 90 prosentissa tapauksista.”

Soitin Helsingin poliisin komisario Jarmo Heinoselle kysyäkseni poliisin ohjeistuksesta häiriköintitapauksissa. “Kuulostaa siltä, että tässä on ymmärretty nyt poliisin ohjeistus väärin. Kolmannella osapuolella tarkoitetaan tässä poliisia, ensimmäinen ja toinen osapuoli ovat häirikkö ja tämän kohde. Tällaisella muotoilulla on tarkoitettu sitä, että poliisi voi olla yhteydessä häirikköön. Poliisi ei anna tehtäväksi yksityishenkilöille ottaa yhteyttä ihmisten työnantajiin, poliisi selvittää nämä tapaukset eikä ulkoista työtehtäviään. Ylipäätään ihmisten työnantajiin otetaan yhteyttä äärimmäisen harvoin, jos henkilö esimerkiksi työskentelee lasten kanssa ja on potentiaalisesti vaarallinen, kyllä tilanteet ensisijassa poliisi selvittää suoraan tekijän kanssa. Äärimmäisen harvoin se kuuluu ihmisten työnantajille mitä nämä vapaa-ajallaan tekevät. En tietenkään tiedä onko joku yksittäinen virkamies neuvonut tässä tapauksessa, mutta mikään poliisin ohjeistus tämä ei häirintätapauksiin ole.”

3) Ukkola on toistuvasti viitannut Hannulan harjoittamaan “pidempään jatkuneeseen henkilöönmenevään häirintään.” Ukkola ei ole toistuvista pyynnöistä huolimatta selvittänyt mitä tarkoittaa tällä, mutta kertoo ottaneensa yhteyttä Hannulan työnantajaa, koska kyseessä oli “selvästi tavanomaista sitkeämpi, pitkään viestejä eri puolille somea minusta kirjoitellut mies.”

Alla kuvakaappauksena jokainen twiitti, jonka Tero Hannula on kirjoittanut aiheesta ‘Sanna Ukkola’ ennen tämän tapauksen julkista puimista:

Kaikki löydettävissä olevat Tero Hannulan twiitit aiheesta 'Sanna Ukkola'

Kaikki löydettävissä olevat Tero Hannulan twiitit aiheesta ’Sanna Ukkola’

Pidempään jatkunutta henkilöönmenevää häirintää? Pitkään viestejä eri puolille somea kirjoitellut? Hannulan ensimmäinen twiitti Ukkolasta on alle kuukauden takaa, viestejä on viisi ennen erikeeper-äänestystä, joka johti Ukkolan yhteydenottoon Hannulan työnjohtoon. Jos ‘eri puolilla somea’ on jotain muuta, toivoisin viestejä julki. Tämänhetkisten tietojen valossa Hannulan toiminta näyttää kuitenkin varsin viattomalta.

Yhteiskunnassa korkeassa asemassa olevien ihmisten, etenkin niiden jotka harjoittavat kärkästä kritiikkiä itsekin, tulee kestää kovaakin kritiikkiä toiminnastaan. Ukkola ei ole esittänyt missään todisteita Hannulan harjoittamasta pidempään jatkuneesta henkilöönmenevästä häirinnästä. Mukavalta kritiikki ei kenestäkään tunnu, mutta Ukkola saattaa jo lähennellä kunnianloukkausta väittäessään ilman näyttöä Hannulan häiriköineen häntä. Julkisuuden henkilöistä puhuminen julkisilla alustoilla ei myöskään ole häirintää, eikä Hannula ei ole ollut yhteydessä Ukkolaan koskaan ennen kuin Ukkola kysyi työskenteleekö tämä Etelä-Pohjanmaan opistolla. Tällöin Hannulan ainoa kommentti Ukkolalle oli: “Kyllä.”

Ja kertauksen vuoksi vielä tämäkin.

Ja kertauksen vuoksi vielä tämäkin.

Häiriköintiä ei tarvitse kenenkään kestää, mutta sellaisesta Ukkola ei ole esittänyt mitään näyttöä. Korkean profiilin yhteiskunnallisen keskustelijan lähteminen yksittäisen twiittaajan perään ottamalla yhteyttä tämän työnantajaan ei ole mitenkään perusteltua eikä poliisin ohjeistuksen mukaista. Edelleen vastaamatta on myös kysymys, millaisia vaikutuksia Ukkola ajatteli viestillään Hannulan työnantajalle olevan. Jos tarkoitus ei ollut horjuttaa Hannulan asemaa työpaikallaan ja saattaa tätä vaikeuksiin, mikä sitten? Kostotoimenpiteet työnantajia painostamalla (ja painostustahan se tulkintani mukaan väistämättä on, jos Pressiklubin pomo meilailee summaopiston rehtorille) eivät kuulu journalisteille sen enempää kuin kenellekään muullekaan.

Älä twiittaa Ukkolasta, saatat saada potkut

Ihmisillä on yhteiskunnassa erilaisia määriä valtaa. Suhteellisen paljon valtaa on esimerkiksi Ylen toimittajalla Sanna Ukkolalla, joka vetää nykyisin Pressiklubia. Nyt Ukkola on pyrkinyt käyttämään valtaansa saadakseen henkilökohtaisiin vaikeuksiin itselleen epämieluisan twiittaajan.

Kerrataan lyhyesti mitä on tapahtunut tähän mennessä.

18.9. Sanna Ukkola kirjoittaa Ylelle blogin, jossa on huolestunut Aamulehden linjasta käyttää sukupuolineutraaleja termejä. Ukkola puhuu Orwellista ja valittelee vaikeutta keksiä poliittisesti korrekteja termejä eri ammateille. Ukkola puhuu siitä, mitä sanoja “saa” käyttää – vaikka Aamulehden linjaus käsittelee vain lehden omia linjauksia eikä edes yleisesti sitä, millaisia termejä median tulisi käyttää. Ukkola vertaa Aamulehden linjausta noita- ja kirjarovioihin.

6.10. Pressiklubissa Sanna Ukkola esiintyy Amerikan alkuperäiskansojen sulkapäähine päässään. “Lapsena leikittiin cowboyta ja inkkaria, mutta ei leikitä enää. Tämän sulkapäähineen käyttö ei ole näet mitään leikkiä, vaan silkkaa varkautta, kulttuurivarkautta”, avaa Ukkola Pressiklubin. Tempaus itsessään alun Pekka ja Pätkä -blackfacekohtauksen näyttämisen kanssa on yksi täysin merkityssisällöttömän huomio”journalismin” temppu, joka ei ansaitsisi edes Ukkolan sille kalastelemaa huomiota.

Kuvakaappaus Yle Areenasta: Pressiklubi 6.10.2017

Kuvakaappaus Yle Areenasta: Sanna Ukkola Pressiklubissa 6.10.2017

 

Tässä kohtaa kuvio ottaa kuitenkin yllättävän käänteen.

7.10. Tero Hannula, aktiivinen twiittaaja ja opettaja, julkaisee Pressiklubia seuraavana päivänä Twitterissä seuraavan äänestyksen:

Vastaavia äänestyksiä on Twitter täynnä. Hannulan twiitti on ehkä ilkeä, muttei läheskään niin pahantahtoinen kuin Ukkolan alkuperäinen tempaus sulkapäähineen ja blackfacen kanssa. Hannulan tällöin vajaan parintuhannen seuraajan yleisö on myös olematon Ukkolan yleisön rinnalla. Hannulan twiitin voi nähdä näpäytyksenä Ukkolalle, mutta vastaava nokittelu on Twitterin ytimessä. Hannula kertoo Twitterin esittelytekstissään olevansa “kirjailija, opettaja ja hömppäveikko.” Mainintaa työnantajasta ei Hannulan esittelyssä ollut. Pian Ukkola kuitenkin twiittaa seuraavan:

Sanna Ukkola ja Tero Hannula

Hannulan ja Ukkolan välillä ei ole muuta viestinvaihtoa aihetta koskien. Ukkola ei pyydä Hannulaa poistamaan äänestystä.

9.10. Hannulan saapuessa työhönsä Etelä-Pohjanmaan opistolle, kutsutaan hänet myöhemmin saman päivän aikana “juttelemaan some-asiasta.” Keskustelussa hämmentynyt vararehtori kertoi opiston rehtorin saaneen Ukkolalta sähköpostin, jossa pyydettiin ottamaan Hannulan tekemä äänestys käsittelyyn työpaikalla. Etelä-Pohjanmaan opiston johtoryhmä on aamupalaverissaan lukenut Hannulan Twitteriä läpi. Esimies ei löydä Hannulan toiminnasta mitään huomautettavaa eikä ymmärrä miten koko asia liittyy työnantajaan.

Hannulan tuodessa Ukkolan toiminnan ilmi Twitterissä Ukkola blokkaa tämän.

Yksi Suomen suurinta mediavaltaa käyttävistä toimittajista vaatii kovaan ääneen sananvapautta ja sitä, että vaikeistakin asioista on voitava saada vitsailla. Mielensäpahoittajia ovat ne, jotka huomauttavat esimerkiksi kulttuurisesta omimisesta tai transfobiasta. “Elämme loukkaantumisen, pöyristymisen ja kaikenlaisen pahastumisen aikakautta, jossa mikään asia ei ole liian pieni pahantahtoiselle väärintulkinnalle tai uhriutumiselle”, kirjoitti Ukkola Ylen blogissaan marraskuussa 2016 paheksuessaan poliittista korrektiutta.

Kaiken tämän jälkeen toimittaja Ukkola ottaa selvää yksittäisen twiittaajan työpaikasta ja ottaa yhteyttä tämän esimiehiin. On mahdoton kuvitella toiminnalle mitään muuta syytä kuin se, että Ukkola on halunnut saattaa Hannulan ongelmiin työpaikallaan. Mikäli työnantaja olisi ollut toisenlainen, olisi Ukkolan teko saattanut saada Hannulan jopa menettämään työnsä.

Yksi Suomen suurinta mediavaltaa käyttävistä toimittajista vaatii kovaan ääneen sananvapautta, ja yrittää saada potkut yksityishenkilölle, jonka twiitit eivät miellytä häntä. Ukkolan moraalia on voitu kyseenalaistaa jo kauan, mutta yritys kampittaa Hannula tämän työnantajaa painostamalla on uusi rimanalitus jopa Ukkolalta. Kenties toimittaja Ukkolan olisi hyvä keskustella oman työnjohtonsa kanssa Ylen toimittajalle sopivasta somekäyttäytymisestä eikä keskittyä häiriköimään satunnaisia twiittaajia.

 

Ja hei Sanna Ukkola, jos haluat kannella jonnekin tästä blogista, niin tässä tämänhetkisen työnantajani yhteystiedot, ei tarvitse googlata.

Empatia on kaikki mitä meille jää

Turun terrori-isku osoitti meille kaksi mahdollista tietä. On meidän vastuullamme valita niistä oikea.

Puhelimen uutishälytys piippaa, ja pian internet roihuaa vihasta. Viime vuosien aikana yhteiskuntaa on valeltu bensalla, ja liekit ovat uinuneet odottaen mitä tahansa kipinää. Nyt ne leimahtavat, ennen kuin mitään tietoa, vahvistuksia tai varmuutta tapahtuneesta on.

KRP on tänään vahvistanut tutkivansa Turun iskua terroristisina murhina. Tekijä on vasta 18-vuotias. Eilisen viitoittamalla tiellä en tahdo edes ajatella, millaisia kommentteja tulemme lukemaan, miten tieto iskusta näkyy kaduillamme, millaisiin bunkkereihin tämä ihmisiä ajaa.

Terrorismi on lopulta yksinkertaista: sen tarkoitus on herättää pelkoa ja kääntää meidät toisiamme vastaan. Pelko, viha, ennakkoluulot ja ymmärtämättömyys saavat meidät sulkemaan kotimme, sydämemme ja rajamme. Turun iskun kaltaiset järkyttävät tapahtumat ovat kuitenkin arkea ihmisille esimerkiksi Syyriassa. Juuri tällaisia oloja yhä useammat turvapaikanhakijat lähtevät pakoon kotimaistaan: silmitöntä, järjetöntä, satunnaista vihaa ja väkivaltaa. Se, että viha ja terrori levittäytyvät yhä laajemmalle ei ole heidän syytään. Myös he ovat terroristien uhreja.

Linnoittautuminen vahvistaa eriarvoisuutta maailmassa. Terrorismiin ratkaisu ei ole eristäytyminen ja aseistautuminen, vaan parempien olojen takaaminen kaikille globaalisti. Terrorismiin ratkaisu ei ole sulkea rajoja pakolaisilta, vaan auttaa niitä, joille tällaiset olot ovat vielä yleisempää arkea kuin meille. Järkyttävien tragedioiden aikana ei siilipuolustus suojele meitä. Me emme voi käpertyä pelkoon ja vihaan, sulkea ulkopuolelle kaikkea mitä pidämme vieraana. Jos toimimme näin, terroristit saavat sen mitä haluavat. Vihaansa internetissä huutavat ihmiset pelaavat terroristien pussiin. Vaikka keinot ovat erilaiset, on tulos sama. Vaikkei ihmisen puukottaminen keskellä kirkasta päivää ja twiitin lähettäminen ole sama asia, on kummankin tavoite saada meidät suhtautumaan pelolla ja vihalla toisiimme. Murhat ovat terroristeille väline, eivät päämäärä.

Ainoa kestävä ratkaisu on kokea empatiaa kaikkea elävää kohtaan. Turussa rohkeat ihmiset tulivat auttamaan ja asettivat itsensä vaaraan suojellessaan tuntemattomia kanssaihmisiä terroriteon keskellä. Turussa ristesi kaksi ihmisyyden polkua: toinen kehottaa suojelemaan, auttamaan, turvaamaan, toinen kehottaa tarttumaan vihaan ja pelkoon. Joka vihaan tarttuu, se vihaan hukkuu. Empatia on kaikki mitä meille jää.

Empatia saattaa joskus tuntua hupenevalta luonnonvaralta, ja mikäli empatia tuntuu liian vaikealta, voi tilannetta ajatella myös itsekkäästi tulevaisuuden turvaamisen kannalta. Ihmiskunta on sellaisten globaalien haasteiden edessä, ettei kukaan meistä selviä niistä yksin. Ilmastonmuutokseen, ruokakriiseihin ja epävakaisiin poliittisiin tilanteisiin ei ole muuta ratkaisua kuin solidaarisuus. Me tulemme vielä Suomessa tarvitsemaan apua, emmekä saa sitä jos suljemme itsemme muulta maailmalta. Terrori-iskut ovat aina epäsosiaalisten, häiriintyneiden mielten tuotosta, oli kyse sitten Charlottesvillen, Barcelonan tai Turun iskuista tai meillä useammin sattuvista kouluampumisista.

Nyt vielä enemmän kuin koskaan ennen me tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme suojaa, rakkautta ja avoimuutta. Me tarvitsemme siltoja muurien sijaan. Me tarvitsemme kuulevia korvia ja ymmärtävää sydäntä huutamisen sijaan. Pysykää turvassa, ystävät. Syvimmät osanottoni uhrien läheisille.