Arvojohtajia ja johtavia arvoja
“Haluan korostaa sitä, että ei ole olemassa oikeita arvoja tai vääriä arvoja. On olemassa erilaisia arvoja.” Sinänsä yllätyksettömäksi odotettu pääministeri Juha Sipilän ja valtiovarainministeri Petteri Orpon tiedotustilaisuus hallituskriisin uusimmista vaiheista otti erikoisen käänteen Sipilän lausuttua edeltävät virkkeet. Sipilä puhui muun muassa Jussi Halla-ahon EU-kriittisyydestä ja painotti sitä, kuinka Orpon ja Sipilän tavoite on toimintakykyisen hallituksen kasaaminen mahdollisimman nopeasti.
Tiedotustilaisuuden suurin uutinen oli kuitenkin Sipilän sinänsä irrallisena heitetty lausunto arvoista. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä arvoja? Eikö todella?
Keskustan sivuilla on listattuna puolueen arvot. Näihin arvoihin kuuluu muun muassa yhteisöllisyys, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Arvo-osiossa lainataan myös Maalaisliiton (nyk. Keskustan) perustajan Santeri Alkion sanoja: “Ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi.”
Arvot kertovat mitä toiminnallamme tavoittelemme. Ne kertovat, mikä ohjaa valintojamme ja viitoittaa päämääriin. Mitä tapahtuu millekään arvokeskustelulle, jos lähdemme siitä, ettei ole olemassa oikeita tai vääriä arvoja? Arvot menettävät silloin merkityksensä ja muuttuvat yhdentekeviksi mielipiteiksi. Yhteiskunnallisen toiminnan ja päätöksenteon välttämätön lähtökohta on se, että on olemassa oikeita ja vääriä arvoja. Oikeat arvot johtavat politiikkaan ja yhteiskuntaan, jossa lähtökohtana on tasa-arvo ja ihmis- ja perusoikeuksien takaaminen kaikille. Oikeilla arvoilla pyritään suojelemaan elämää ja ympäristöä. Väärien arvojen lähtökohtana on esimerkiksi ihmis- ja perusoikeuksien evääminen osalta ihmisistä. Rasismi on esimerkki arvovalinnasta, jonka on sivistyneessä yhteiskunnassa oltava yksiselitteisen väärin.
On todella huolestuttavaa, että maan arvojohtajana mielellään esiintyvä pääministeri puhuu arvorelativismista. Jos arvoja ei voida kategorisoida oikeisiin ja vääriin, olemme vaarallisella tiellä. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja fasismin nousu vaativat arvojen hämärtymisen. Me voimme hyvin yhteiskuntana sopia yhteiskunnalliset minimit, joiden suhteen arvokeskustelua ei tarvitse enää käydä. Yhden näistä kaikille itsestään selvistä arvoista tulisi ehdottomasti olla kaikenlaisen rasismin tuomitseminen. Rasismin pelkistäminen erilaiseksi arvovalinnaksi pääministerin taholta on sellainen lausunto, jonka Turkin, Ukrainan tai Venäjän pääministerin sanomana nostaisimme esimerkiksi näiden maiden politiikan epäonnistumisesta. Lipuuko Suomessa pääministerin esittelemä arvorelativismi ohi kaiken huomion?
Hallitus on jo osoittanut, että arvosilppuriin on muun muassa heitetty soten mukana ihmisten terveys, koulutuksen mukana sivistys, pakolaiskysymyksessä oikeudenmukaisuus, Sipilän toimittajapainostusten ja Katera Steel-epäselvyyksien myötä kunnia ja totuus. Listaa voisi jatkaa surullisen pitkäksi. Jos hallitus Sipilän johdolla on valmis luopumaan tasa-arvon viimeisistäkin rippeistä, mitä arvoja meille jää puolustettavaksi?
Liberaalin arvokeskustelun ei koskaan pitänyt tarkoittaa sitä, että mikä tahansa yleisinhimillinen arvo on kaupan ja jatkuvasti avoinna neuvottelulle. Olemme ymmärtäneet arvot karmaisevalla tavalla väärin, jos emme enää jaottele niitä oikeisiin tai vääriin. Ihmisarvon ja tasa-arvon kieltävät arvot tulee ehdottomasti tuomita nyt ja aina, jos haluamme pelastaa yhteiskuntamme sivistyksen rippeet. Halla-ahon johtaman perussuomalaisten edustamaa rasismia ei saa valtiojohdon taholta tai sen enempää ruokapöytäkeskusteluissa typistää erilaiseksi arvovalinnaksi, tai olemme erittäin vaarallisella tiellä. Rasismin tulee olla ehdottomasti tuomittava valinta, eikä sille saa antaa milliäkään periksi.