Empatia on kaikki mitä meille jää

Turun terrori-isku osoitti meille kaksi mahdollista tietä. On meidän vastuullamme valita niistä oikea.

Puhelimen uutishälytys piippaa, ja pian internet roihuaa vihasta. Viime vuosien aikana yhteiskuntaa on valeltu bensalla, ja liekit ovat uinuneet odottaen mitä tahansa kipinää. Nyt ne leimahtavat, ennen kuin mitään tietoa, vahvistuksia tai varmuutta tapahtuneesta on.

KRP on tänään vahvistanut tutkivansa Turun iskua terroristisina murhina. Tekijä on vasta 18-vuotias. Eilisen viitoittamalla tiellä en tahdo edes ajatella, millaisia kommentteja tulemme lukemaan, miten tieto iskusta näkyy kaduillamme, millaisiin bunkkereihin tämä ihmisiä ajaa.

Terrorismi on lopulta yksinkertaista: sen tarkoitus on herättää pelkoa ja kääntää meidät toisiamme vastaan. Pelko, viha, ennakkoluulot ja ymmärtämättömyys saavat meidät sulkemaan kotimme, sydämemme ja rajamme. Turun iskun kaltaiset järkyttävät tapahtumat ovat kuitenkin arkea ihmisille esimerkiksi Syyriassa. Juuri tällaisia oloja yhä useammat turvapaikanhakijat lähtevät pakoon kotimaistaan: silmitöntä, järjetöntä, satunnaista vihaa ja väkivaltaa. Se, että viha ja terrori levittäytyvät yhä laajemmalle ei ole heidän syytään. Myös he ovat terroristien uhreja.

Linnoittautuminen vahvistaa eriarvoisuutta maailmassa. Terrorismiin ratkaisu ei ole eristäytyminen ja aseistautuminen, vaan parempien olojen takaaminen kaikille globaalisti. Terrorismiin ratkaisu ei ole sulkea rajoja pakolaisilta, vaan auttaa niitä, joille tällaiset olot ovat vielä yleisempää arkea kuin meille. Järkyttävien tragedioiden aikana ei siilipuolustus suojele meitä. Me emme voi käpertyä pelkoon ja vihaan, sulkea ulkopuolelle kaikkea mitä pidämme vieraana. Jos toimimme näin, terroristit saavat sen mitä haluavat. Vihaansa internetissä huutavat ihmiset pelaavat terroristien pussiin. Vaikka keinot ovat erilaiset, on tulos sama. Vaikkei ihmisen puukottaminen keskellä kirkasta päivää ja twiitin lähettäminen ole sama asia, on kummankin tavoite saada meidät suhtautumaan pelolla ja vihalla toisiimme. Murhat ovat terroristeille väline, eivät päämäärä.

Ainoa kestävä ratkaisu on kokea empatiaa kaikkea elävää kohtaan. Turussa rohkeat ihmiset tulivat auttamaan ja asettivat itsensä vaaraan suojellessaan tuntemattomia kanssaihmisiä terroriteon keskellä. Turussa ristesi kaksi ihmisyyden polkua: toinen kehottaa suojelemaan, auttamaan, turvaamaan, toinen kehottaa tarttumaan vihaan ja pelkoon. Joka vihaan tarttuu, se vihaan hukkuu. Empatia on kaikki mitä meille jää.

Empatia saattaa joskus tuntua hupenevalta luonnonvaralta, ja mikäli empatia tuntuu liian vaikealta, voi tilannetta ajatella myös itsekkäästi tulevaisuuden turvaamisen kannalta. Ihmiskunta on sellaisten globaalien haasteiden edessä, ettei kukaan meistä selviä niistä yksin. Ilmastonmuutokseen, ruokakriiseihin ja epävakaisiin poliittisiin tilanteisiin ei ole muuta ratkaisua kuin solidaarisuus. Me tulemme vielä Suomessa tarvitsemaan apua, emmekä saa sitä jos suljemme itsemme muulta maailmalta. Terrori-iskut ovat aina epäsosiaalisten, häiriintyneiden mielten tuotosta, oli kyse sitten Charlottesvillen, Barcelonan tai Turun iskuista tai meillä useammin sattuvista kouluampumisista.

Nyt vielä enemmän kuin koskaan ennen me tarvitsemme toisiamme. Me tarvitsemme suojaa, rakkautta ja avoimuutta. Me tarvitsemme siltoja muurien sijaan. Me tarvitsemme kuulevia korvia ja ymmärtävää sydäntä huutamisen sijaan. Pysykää turvassa, ystävät. Syvimmät osanottoni uhrien läheisille.

 

 

Ulkomaalaisen näköinen nainen

Julkaistu alun perin Iso Numero-lehdessä syksyllä 2016. Julkaistaan uudelleen 18.8.2017 sisäministeri Risikon käytettyä toistuvasti mediassa termiä ”ulkomaalaisen näköinen.”

 

Seison ihmisjoukossa Varsovassa, me kaikki katsomme suurelta ulkoilmanäytöltä jalkapalloa. Viereeni pysähtyy jalkapallofani, joka puhuttelee minua puolaksi. Vastaan englanniksi etten valitettavasti puhu puolaa kuin muutamia sanoja. “Luulin sinua paikalliseksi, mistä maasta olet?”, kysyy henkilö englanniksi. Samankaltainen tilanne on toistunut kohdallani niin kaikissa Pohjoismaissa kuin esimerkiksi Baltiassa, Venäjällä, Saksassa kuin Ranskassakin. Näytän geneeriseltä eurooppalaiselta – suomalaisesta näkökulmasta katsottuna siis mahdollisesti ulkomaalaiselta.

Suomen poliisin harjoittama etninen profilointi ja ulkomaalaisvalvonta nousivat jälleen keskusteluun loppukesästä 2016 räppäri Musta Barbaarin eli James Nikanderin kerrottua sosiaalisessa mediassa, kuinka tämän äiti ja sisko olivat joutuneet poliisin kovakouraiseen käsittelyyn ulkomaalaisvalvonnan yhteydessä. Lain mukaan poliisilla on oikeus tarkastaa, onko ulkomaalaisella henkilöllä oikeus olla maassa. Ongelma tulee siitä, kuinka valvonnan kohteeksi joutuvat henkilöt valikoituvat.

Poliisi on myöntänyt tekevänsä tarkastuksia ulkonäön perusteella. Helsinkiläinen poliisi kertoi vuonna 2013 Ylen haastattelussa tekevänsä tarkastuksia “ulkomaalaisilta näyttäville ihmisille”. Mutta kuka 2010-luvun Suomessa näyttää ulkomaalaiselta? Jos ulkomaalaisuus määritellään ihonvärin tai muiden ulkoisten piirteiden perusteella, on kyseessä etninen profilointi. Se puolestaan ei ole okei edes lain mukaan. Ylen haastattelema yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms muistuttaakin, että poliisin täytyy huolehtia siitä, ettei etnistä profilointia tapahdu. “Tämän päivän Suomessa on täysin vanhanaikaista tehdä päätelmiä ihonvärin perusteella. Meillä on Suomen kansalaisia, joilla on kaikenlaisia ihon värejä.”

Kaikki lait eivät ole moraalisesti ja eettisesti kestäviä. Vaikka minä olen todistettavasti puolalaisen, venäläisen ja ranskalaisen näköinen nainen, ei Suomen poliisi ole koskaan pyytänyt nähdä papereitani ulkomaalaisvalvonnan nojalla. Ulkomaalaisuudella ei Suomessa selvästi tarkoiteta valkoista ihoa. Niin kauan kuin rodullistetut ihmiset joutuvat poliisin silmätikuksi kadulla kävellessään vain ulkonäkönsä takia, ei tasa-arvo ole valmis. Ihmisten luokittelusta ulkomaalaisiin ja kotimaisiin ihonvärin perusteella on välttämätöntä päästä eroon muuttuvassa maailmassa. Jokainen meistä on ulkomaalaisen näköinen. Se ei saa tarkoittaa, ettemme voi kokea olevamme kotona missä tahansa.