Pokemon on aikamme ase

Kesä 2016 alkoi vaikuttaa masentavimmalta koskaan. Aamuisin ahdisti avata puhelin siinä pelossa, millaisia uutisia nyt olisi tulossa vastaan. Seurasin Turkin sotilasvallankaappausta reaaliajassa Twitterissä, nähtyäni edeltävinä päivinä videoita poliiseista ampumassa mustia kaduille, Nizzan tapahtumista, luettuani jatkuvasti yhä kamalampia rasistisia viestejä kansanedustajilta ja seurattuani Brexitin vaiheita.

Yleinen ilmapiiri on ollut lamaantunut, ahdistunut ja pelokas. Se on haluamattani tarttunut myös minuun – olen ajatellut maailman olevan menossa päin helvettiä ja kovaa vauhtia.

Sitten asensin Pokemon Gon.

Ensimmäisenä iltana tein lyhyen kävelyn. Sen aikana törmäsin metsäpolulla ikäiseeni viiden hengen porukkaan, joka nauroi puhelimet kädessä. “Hei tuolla on lepakko!”, huudahti yksi heistä. Hymyilin ja totesin ohi mennessäni että olin juuri napannut sen.

Pelon maantiede on käsite jota alettiin Suomessa käyttää 1990-luvulla. Tällöin kokemus turvattomuudesta alkoi nousta ja käsite viittaakin kaupunkitilassa koetun väkivallan ajallisiin ja tilallisiin ulottuvuuksiin, eli siihen, kuinka pelko vaikuttaa ihmisten liikkumiseen. Rasistien vapaana juoksevat katupartiot, siirtolaiskeskustelu, terroriteot ja yleinen epävakaus maailmalla ovat vaikuttaneet merkittävästi siihen, kuinka näemme kanssaihmisemme. Vuosi 2016 on ollut merkittävä pelon lietsonnan vuosi Suomessa.

Pokemon Go taistelee pelon maantiedettä vastaan. Se opettaa meitä katsomaan toisiamme jälleen uuden todellisuuden läpi. En puhu virtuaalitodellisuudesta, vaan siitä olemisen tilasta jossa näemme toisemme potentiaalisina ystävinä emmekä uhkana. Kävellessäni kaupungilla näen nyt jatkuvasti ihmisiä hymyilemässä, hihkumassa ja liikkumassa porukoissa. Tällä kertaa katupartiot eivät kuitenkaan jahtaa rodullistettuja suomalaisia tai maahanmuuttajia vaan Ponytaa ja Eeveetä.

Tuskin mikään harrastus on saanut ihmisiä muuttamaan käytöstään tai olemistaan kaupunkitilassa näin perustavanlaatuisesti ja laajoissa massoissa. Minä koen Helsingin muuttuneen ympärilläni yhden pelin ansiosta. Olen käynyt keskusteluja tuntemattomien kymmenenvuotiaiden poikaporukoiden kanssa (olivat löytäneet Pikachun ja halusivat kertoa minullekin mistä). Kun yliopiston eteen ilmestyy keskellä yötä pokemonhoukutin, lure, olen katsonut kuinka vahtimestari juoksee puhelin kädessä ulos istumaan muun porukan kanssa. Olen mennyt kadulla puhumaan tuntemattomille miehille keskellä yötä, koska kerrankin oletin meidän olevan samalla puolella enkä olettanut näistä mitään pahaa.

Pokemon Go on juuri se ase, jota aikamme ja yhteiskuntamme tarvitsi. Se on ase pelkoa ja epäluuloa vastaan. Se on ase, jolla uhkaamme vihan lietsojia, rasisteja, kaikkia niitä jotka hyötyvät siitä, ettemme katso toisiamme rakkauden vaan pelon silmin. Epävakaus ja viha tarvitsevat kasvualustaakseen pelkoa. Siitä on pudonnut pois suuri osa Pokemon Gon myötä. Enkä enää avaa puhelintani aamulla ahdistuneena vaan innostuneena.

\//,,

Ne neutraalit ja vähemmän neutraalit marssit

Olin seuraamassa Helsinki Prideä lauantaina. Heti pääbanderollin takana marssiva iloisesti lippua heiluttava univorumuinen henkilö kiinnitti huomioni, mutta Prideillä näkee tätäkin kummallisempia asuja joten en jäänyt miettimään oliko kyseessä hieno asu vai virkapuku. Totuus paljastui pian – puolustusvoimien ylikersantti Juho Pylvänäinen oli osallistunut marssille virkaunivormussaan. “Etuoikeutetulla enemmistöllä on vastuu syrjinnän ja vihapuheen kitkemisessä. Älkää olko hiljaa vieressä, puuttukaa”, kirjoitti Pylvänäinen kommenttina siihen miksi oli marssilla mukana.

Tästä käynnistyi keskustelu, jossa puolustusvoimat kiemurtelee sen välillä, pitäisikö Pylvänäisen teko tuomita vai olla vain kommentoimatta aihetta. Lyhytsanainen kommentti puolustusvoimien tiedotuksen puolelta kuului seuraavasti: “Puolustusvoimat toimii vastuullisena ja luotettavana instituutiona, eikä sen tehtäviin kuulu Prideen osallistuminen tai siihen kantaa ottaminen.“

Vastuullinen ja luotettava instituutio? Ketä puolustusvoimat puolustaa? Onko vastuullista ja luotettavaa toimintaa olla puolustamatta ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa? Pride ei ole mielenosoitus eikä puoluepoliittista toimintaa, vaan yleisesti määritelty juhlakulkueeksi. Marssiminen on tietenkin aina kannanotto, neutraalia marssimista ei ole olemassakaan. Helsinki Pride ei ole neutraali, sen sanoma on vahva: tasa-arvo kuuluu kaikille.

Puolustusvoimat on kiemurrellut Pridegatessa puolustautumalla neutraaliksi tahoksi. Onko puolustusvoimien sotaharjoituksessa kaduille marssittama sotilasjoukko neutraali? Ovatko erilaiset sotilasparaatit neutraaleja? Puolustusvoimat ei ole sen enempää neutraali toimija kuin Helsinki Pride. Puolustusvoimien ainoa tehtävä on väkivallalla ja aseellisesti pitää yllä vallitsevaa asiantilaa, ovat kyseessä sitten hallintomuoto, valtion rajat tai sotilasliitot.

Taho joka ajaa tankeilla kaupunkien katuja väittämässä itseään neutraaliksi on erikoinen ilmiö. Ylipäätään neutraaliuden ihanne on älytön – on aiheita, joiden suhteen emme voi olla neutraaleja. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät ole aiheita, joiden suhteen kenenkään pitäisi voida olla neutraali. Ne eivät ole neuvottelu- tai mielipidekysymys. Neutraaliuden, hiljaa sivusta katsomisen ja asioihin puuttumattomuuden seuraukset on nähty historiassa hirvittävällä tavalla useita kertoja.

Älkää hyvät ihmiset väittäkö puolustusvoimien olevan neutraali toimija. Jos puolustusvoimat kieltäytyy asettautumasta ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolelle, se ainoastaan tekee näkyvämmäksi sisäänrakennetun mekanisminsa. Armeijat eivät ole missään maassa koskaan puolustaneet kaikkia ihmisiä. Ne ovat olemassa suojellakseen vallanpitäjiä, ihmisoikeudet eivät ole puolustusvoimien prioriteettilistalla korkealla niin kauan kuin ihmisiä ollaan valmiita tappamaan näiden edustaessa väärää mielipidettä, valtiota tai ryhmää.

Mitä Prideen tulee, on olemassa ainoastaan yksi vastaus jossa on järkeä, selkärankaa ja rohkeutta. Puolustusvoimat, I dare you, saa kopioida vapaasti: ”Ihmisoikeudet ja tasa-arvo kuuluvat kaikille. Tuemme Helsinki Prideä.” Vitut neutraaliudesta.

Koomikko Ilkka Kivi julkaisi aiheen tiivistävän kuvan

Koomikko Ilkka Kivi julkaisi aiheen tiivistävän kuvan