Sallittua väkivaltaa ja avoimia naisia elokuvafestareilla

Felix Ruckert

Sain katsottavakseni seksiin liittyviä elokuvia tulevalta DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalilta ja valitsin niistä kaksi: Violently Happy ja Venus. Ne ovat kaksi hyvin erilaista teosta, jopa toistensa ääripäitä.

VIOLENTLY HAPPY

On olemassa väkivaltaa, josta ihmiset nauttivat. Siitä kertoo elokuva Violently Happy, joka seuraa Berliinissä asuvan Felix Ruckertin elämää BDSM-yhteisö Schwellessä. Suosittelen elokuvaa erityisesti alan harrastajille ja aiheeseen jo hieman tutustuneille.

Jos aihe on täysin tuntematon, monet kohtaukset saattavat alkaa ahdistaa. Elokuva onnistuu vangitsemaan täydellisesti sen, mitä monet BDSM:ää harrastavat tuntevat. Kyseessä ei ole mikään pervosirkus, vaan aikuisten ihmisten yhteisymmärryksessä tapahtuvaa seksuaalista leikkiä.

Swchelle muistuttaa hyvin paljon suomalaista BDSM-yhteisöä, johon minä olen tutustunut. Se on ihana turvapaikka, jossa voi toteuttaa esimerkiksi sitomis- ja piiskaamisfantasioitaan. Maailma sen ulkopuolella on täysin merkityksetön ja siellä sinut hyväksytään juuri sellaisena kuin olet.

VENUS

Elokuva on hyvin yksinkertaisesti toteutettu, siinä on kuvattu nuoria tanskalaisnaisia kertomassa omasta suhteestaan seksuaalisuuteensa ja seksiin. Sitä on myös visuaalisesti miellyttävä katsoa, sen rauhallisen tunnelman ja värityksen ansiosta.

Kaikkia kiinnostaa seksi, mutta vain harvat uskaltavat puhua siitä ääneen. Siksi Venus on kiinnostava teos, sillä se tyydyttää ihmisen uteliaisuuden tarvetta samalla, kun siitä voi oppia uutta. Elokuvaan on valikoitu henkilöitä hyvin erilaisista taustoista neitsyestä ageplay-harrastajaan, mikä tekee siitä monipuolisen ja ajatuksia herättävän.

On ihanaa kuunnella näin suoraa puhetta seksistä, sillä se rikkoo tabuja ja poistaa häpeää. Toivon, että ihmiset oppisivat puhumaan esimerkiksi kumppaneilleen yhtä avoimesti aiheesta. Se vaatii toki hurjan paljon itsetuntemusta ja turvallista tilaa, jossa pelkoa tuomituksi tulemisesta ei ole.

DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali / Helsinki / 23.1. – 29.1.2017

 

Sitominen voi parhaimmillaan poistaa jopa stressiä

shibari-sitominen-carlo-palermo

Kuva: Helsinki Shibari / Carlo Palermo

Saan paljon kysymyksiä Helsingin kinky- ja seksiskenen tapahtumista, joten vinkkaan täällä blogissa niistä, kun sellaisia on tiedossa. Lokakuun ensimmäisellä viikolla olisi tiedossa mahtava Helsinki Shibari Festival.

Shibari on japanilainen taiteenlaji, jossa sidotaan toista ihmistä köysillä. Minulle se tarkoittaa rentoutumista ja rauhoittumista. Se on tila, jossa millään muulla ei ole väliä, kuin minun ja sitojan yhteydellä ja kommunikaatiolla.

Sitomiseen ei välttämättä liity seksiä ollenkaan, mutta se voi olla myös seksuaalinen kokemus. Kun minä olen sidottavana, koen sen pääasiassa valtapelinä. Olen alistuvassa asemassa sitojaan ja se kiihottaa minua.

Viikon aikana on tarjolla työpajoja paikallisten opettajien johdolla ja viikonloppuna ulkomaiset vieraat tuovat oman osaamisensa kaikkien saataville. Liput ja lisätiedot löydät Helsinki Shibarin kotisivuilta.

Päihteetön festivaali sopii myös aloittelijoille, eli kokemusta aiheesta ei välttämättä tarvita. Vain aito kiinnostus ja terve järki riittää. Kysy aina lupa koskettamiseen ja kunnioita toisten ihmisten omaa tilaa.

Aion itse osallistua ainakin festareiden lauantaibileisiin, joissa on luvassa leikkimistä ja open stage. Näissä tapahtumissa on aina ihanan avoin ilmapiiri ja jokainen saa tulla sellaisena kuin on. Minkäänlaista syrjintää ei hyväksytä.

Sitomisiin!

Sisäpihalle asti seuraani tunkeva lääppijä ahdistaa vielä arkenakin

kaupunki-kallio-katuhäirintä-ahdistelu-lääppijä

Tänä kesänä olen joutunut kohtaamaan valitettavan monta lääppijää. He ovat henkilöitä, jotka rikkovat minun koskemattomuuttani tai tekevät seksuaalista häirintää minua kohtaan.

Eräänä iltana kävelin avopuolisoni kanssa kotiini ja huomasin, että kukaan ei pysähtynyt autolla huutelemaan perääni tai laittanut kättään olkapäälleni väkisin. Yksin kävellessäni tämä toistuu usein.

Lähes aina lääppijä iskee yöllä, kun olen kävelemässä vaikkapa anniskeluravintolasta kotia kohti. Milloin se on sisäpihalle asti seuraani tunkemista tai bussissa keskustelun aloittamista, vaikka korvassani on nappikuulokkeet.

Joka tapauksessa lääppijät ahdistaa arkenakin. Mietin jo valmiiksi, miten voisin ensi viikonloppuna päästä kotiin turvallisesti. Taksilla kulkeminen toki helpottaa tilannetta, mutta ei se ongelmaa ratkaise.

Kyseessä ei ole se, etteivätkö nämä lääppijät pystyisi jotenkin hallitsemaan itseään, vaan se, etteivät he halua. Jokainen ahdisteleva persereikä tekee itse sen päätöksen, että huutaa kadulla toiselle, että lähde panemaan.

Lääppijä on aina itse vastuussa teoistaan, enkä minä aio maksaa taksista siksi, että joku ääliö ei ymmärrä olla koskematta minuun ilman suostumustani. Monta baari-iltaani on mennyt pilalle juuri tämän takia.

Usein huomautettuani lääppimisestä, nämä henkilöt eivät edes ymmärrä tehneensä jotain väärin. Vastaukseksi saan joko silmien pyörittelyä tai huorittelua, että ota nyt se hiekka pois pillusta, mähän vaan halasin sua.

 

Kuvalähde.