Vanhempien työ tuhoaa lasten hampaat

Hammaslääkäriaseman uutiskirjeessä oli hälyttävä uutinen: Suomalaislasten hampaat ovat aiempaa huonommassa kunnossa. Syyksi lääkäri nimesi vanhempien kiireen. Perheillä ei ole aikaa vahtia pienten lasten hampaidenpesua, jotta se tehtäisiin kunnolla kaksi kertaa päivässä.

Kumpi on huolestuttavampi uutinen, lasten hampaiden reikiintyminen vai vanhempien elämänhallinnan katoaminen?

Tietysti jälkimmäinen. Missä kaikessa muussa jatkuvan kiireen seuraamukset kohta huomataan, jos ne näkyvät jo lasten suussa? Jos pikkulasten iltapesua ei ehditä valvoa, niin onko aikaa houkutella temppuilevaa lasta syömään, lukea iltasatua, ohjata isomman lapsen matikanläksyjä, jutella teinin kanssa nettikäyttäytymisestä, kuulustella englannin sanoja, lohduttaa ekoissa sydänsuruissa, tutustua kavereihin, keskustella mopon hankinnasta, miettiä kurssivalintoja, pohtia ammatinvalintaa tai vaikka vain syödä yhdessä? Lista asioista, joita vanhemman pitää ehtiä tehdä lastensa kanssa on loputon. Aikaa pitää tietysti riittää myös itselle eli parisuhteelle, omille vanhemmille, ystäville, työhön sekä rentoutumiseen ja lepoon. Onhan viimeaikoinen kiinnitetty paljon huomiota siihen, että suomalaiset nukkuvat liian vähän.

Mihin aika sitten menee? Ensimmäiseksi vastaamme tietysti kaikki, että työ vie ajasta leijonanosan. Työnantajat ja esimiehet ovat vaativia, teemme kaikki ylitöitä, emmekä laske tunteja. Olemme kännykät auki hälytysvalmiudessa kaiken aikaa ja tarkistamme työsähköpostin vielä hetkeä ennen nukkumaan menoa. Emme sano kuormitukselle ei, koska näinä epävarmoina ja uhkaavina aikoina, kun taloudellinen kasvu mataa ja digitalisaatio uhkaa viedä työpaikat, on pidettävä kiinni hyvän tyypin maineesta.

Näin on. Mutta sitten omantunnon kysymys: paljonko aikaa menee somessa? Miten paljon paremmin työpäivä riittäisi varsinaisiin hommiin, jos aina välillä ei antaisi periksi uteliaisuudelle kurkata Facebookiin, Twitteriin, Instaan, WhatsAppiin? Olisiko illalla aikaa sekä rentoutumiselle että lasten hampaiden pesulle, jos kuuma linja ei olisi kaiken aikaa auki?

Työtä ja esimiestä on helppo syyttää. Kun vetoaa työelämän kiristymiseen, on moni heti myötäilemässä vieressä. Monikanavainen some-elämä sen sijaan on parhaimmillaan niin kivaa ja kiihottavaa, että addiktoitumista on vaikea tunnustaa edes itselleen.

Jos olen väärässä, ja vanhempien työ tuhoaa lasten hampaat, olemme todella syvällä.

 

P.S. Jaoin blogini Facebookissa ja pyysin siihen hammaslääkärikavereiden kommentteja. Suomen hammaslääkäriliiton toiminnanjohtaja Matti Pöyry antoi luvan julkaista vastauksensa tässä:

Tuota tuota. Tiedossani ei ole mitään tutkimusta, joka osoittaisi suomalaislasten hammasterveyden olevan huonompi kuin aikaisemmin tai että harjaus olisi vähentynyt. Paremminkin kysymys on siitä, että Suomi ei ole koskaan muiden Pohjoismaiden kyytiin päässytkään. Se mitä on kolmenkymmenen viime vuoden aikana tapahtunut on, että terveys ja sairaus on polarisoitunut. Kun Minna olit 70-luvulla Harjavallan alakoulussa niin luokan lapsilla oli tasaisesti reikiä – nyt isolla osalla lapsista sielläkin on terveet suut. Pienellä osalla on sitten ongelmia muidenkin edestä. En tiedä onko jossain tutkittu “kiireen” olevan harjaamattomuuden syy, mutta itse kytken asian vanhempien koulutukseen ja perheen sosiaaliluokkaan. “Kiireinen työ” tuskin siis on laajemmin asian taustalla, pikemminkin se, että vanhemmilla työtä ei ole ja tämän myötä perheen terveystottumukset ovat pielessä (mikä siinä sitten onkaan syy ja mikä seuraus). Myös maahanmuuttajaperheet ovat tältä osin heikommassa asemassa. Eli: vanhempien työttömyys tuhoaa lasten hampaat. Haastatellun erikoishammaslääkärin terveysneuvot kyllä paikallaan.