Sivistyksen vastavoimat istuvat virkakoneiston huipulla
Sivistystä saattaa olla joskus vaikea määritellä, mutta eilisen päivän aikana törmäsin kahteen esimerkkiin, jotka molemmat hätkähdyttivät nimenomaan sivistymättömyydellään.
Ensimmäinen oli työpaikkailmoitus. Valtioneuvoston kansliassa on haettavana hanketiedon hallintahankkeen hankepäällikön määräaikainen virka. Ohessa olevan linkin takaa löytyvä ilmoitus on laadittu häkellyttävän kapea-alaisesta yleissivistyksestä kielivin sanoin. Sen kieli on köyhää, kankeaa ja rajoittunutta eikä lupaa minkäänlaista kaikelle kehitykselle pakollista luovuutta.
Toisen esimerkin antoi poliisihallituksen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen todetessaan HS.fi:n haastattelussa seuraavaa ja hyväksyessään samalla kansalaisten muodostamat katupartiot:
”Yleinen näkymä on se, että kaikki vapaaehtoinen talkootyö on hyödyksi vaikeina aikoina. On positiivista, että kansalaiset ovat kiinnostuneita lähialueidensa turvallisuudesta ja osallistuvat turvallisuuskeskusteluun.”
Tulkitsen poliisiylijohtajan lausunnon ja hänen tapansa ajatella asiasta henkisenä kypsymättömyytenä, jota en todellakaan toivoisi hänen asemassaan olevalle virkamiehelle. Samalla se kertoo historian ja psykologian tuntemattomuudesta. Kommentti saa myös pohtimaan, minkä verran poliisiylijohtajalla on ollut intoa ja kiinnostusta hakea sivistystä ja laajentaa maailmankuvaansa lukemalla esimerkiksi kirjallisuutta.
Kumpikin esimerkki tulee valtion virkakoneiston huipulta.
Olen sanaton. On totta, mitä päätoimittaja Tapio Kujala kirjoittaa Kansanvalistusseuran ylläpitämällä souli.fi-sivulla:
”Sivistys ei periydy. Sitä on opeteltava yhdessä aina uudelleen ja uudelleen. Sivistyksen vastavoimat, henkinen ja fyysinen väkivalta, vihapuhe, ymmärtämättömyys ja suoranainen tyhmyys, nostavat päätään tämän ajan maailmassa huolestuttavalla tavalla.”
Otsikko oli vetäisty ylileveällä telalla, mutta blogissa vissiin on pakko. Virkakoneiston huipulla toimivien henkilöiden leimaaminen sivistyksen vastavoimiksi ja implisiittisesti “sivistymättättömiksi” kahden julkishallinnon viestinnällisen kömmähdyksen perusteella on melko reipasta. Semminkin kun “sivistys” on himmeä käsitteellisesti, ulottuuhan se kiertokoulussa saadusta sydämen sivistyksestä akateemiseen kirjaviisauteen ja lähes kaikkeen siinä välillä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sivistys). Jos tarkoitit yleissivistystä, niin sitäkin on vaikea määrittää tai mitata tuolla otoksella. Jos taas kärki kohdistuu (some- ja rekry)viestinnän osaamiseen, niin siinä on varmasti paljon parannettavaa niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Olen nähnyt paljon kehnoja rekryilmoituksia isoissa firmoissa ja itsekin tehnyt muutaman, enemmän tai vähemmän huonon. Onneksi tuota sivistyksen osa-aluetta voi paikata harjoittelemalla, varsinkin kirjoittamalla ja lukemalla. Lääkkeesi on sen verran laajakirjoinen, vaikka taudinkuva on väljä. Lukeminen kannattaa aina, sanoi J. Donner telkkarin kaupallisessa mediassa jo vuosikymmeniä sitten. Ja Jörn on varmasti sivistynyt, eikös vaan.