Seksikäs tarina Harjavallasta

Amerikkalainen markkinoinnin professori Ira Kalb kirjoittaa Huffingtonpostissa, että suomalaiset eivät osaa markkinoida maataan. Olen niin samaa mieltä! Jos emme osaa markkinoida ihanaa maatamme, osaammeko markkinoida mitään? Mitä tiedätte muun muassa Harjavallasta?

Kylmä viima puhalsi korviini ja isot sadepisarat hakkasivat niskaani, kun rämmin Meksikonlahden rantarämeikössä muutama viikko sitten lauantaiaamuna. Ylläni oli lyhythihainen, ohut puuvillapaita, mutta mieleeni ei tullut valittaa kylmää, sillä olinhan Floridassa, ja emäntäni oli tuonut minut luonnonsuojelualueelle ihailemaan alueen linnustoa. Innoissani tutkin rantahiekassa lymyäviä pikkuruisia rapuja, jotka livahtivat saalistavia lintuja pakoon onkaloihinsa. Maisemassa ei ollut valittamista.

Mistä johtuikaan, mutta aloin miettiä kotimaata ja sen markkinointia.

Kun kesäisenä lauantaiaamuna istun Sydän-Satakunnassa Harjavallassa kesähuvilani terassilla, katson suoraan Kokemänjoen aavalle selälle. Pihan poikki menee villieläinten vaellusreitti niemen takaiselle kapeikolle, josta eläimet ylittävät joen. Rannassa on majavan pesä, ja tunnen kaverin. Tapaamme iltaisin, kun veden pinta on tyyntynyt ja se lähtee iltalenkilleen lahden vastarannalle. Paksu, leveäotsainen pää piirtää veden pintaan auraa. Pienikin ylimääräinen ääni saa sen sukeltamaan piiloon.

Harvinaista härkälintua (www.lintujen-äänet.net/harkalintu) majava ei pelästy, vaikka lintu kirkuu kuin sika.

Meksikonlahden rannalla rämeikössä mietin, että emäntäni varmasti viihtyisi Harjavallassa, jos saisin hänet joskus vastavierailulle luokseni. Kun hän olisi tutustunut kotipihani faunaan, voisin viedä hänet pitäjän toiseen päähän Paratiisilehdon luontopolulle. Uskoisin hänen kiinnostuvan myös Emil Cedercreutzin museosta, joka tarinallisuudessaan vastaa varmasti tämän ajan vaatimuksiin.

Cedercreutzin museossa aistii yhä paroni-isännän läsnäolon, vaikka hän on maannut Köyliön hautausmaalla jo 70 vuotta. Valloittavan varmasti ja ylenpalttisesti sisustettuun kotimuseoon astuu kuin vierailulle, ja heti pääsee mukaan vapaaherran seurapiiriin. Valokuvia historian tunnetuista henkilöistä on kaikkialla, flyygelin päällä ja pöydillä. Näyttelijälegenda Ida Aalberg, kirjailija Maila Talvio, marsalkka Carl-Gustaf Mannerheim, jokaisen valokuvan alareunassa on lennokkain käsialoin kirjoitetut tervehdykset. Keskeisimmällä paikalla on kuva paronin rakkaasta äidistä, ja sohvalla istuu yhä hänen nukkensa. Lattioilla irvistävät karhu ja tiikeri. Poikamiesparoni oli maailmaa nähnyt mies, joka toi matkoiltaan eksoottisia esineitä kotiinsa.

Toisin kuin nykyajan markkinaväki, hän osasi arvostaa myös sitä, mitä oli lähellä. Paroni kiersi polkupyörällä ympäri Satakuntaa ja raahasi mukaansa vanhoja työkaluja, huonekaluja ja tekstiilejä. Niistä syntyi Suomen hienoin talonpoikaisesineistön kokoelma, joka on nyt merkittävä osa museokokonaisuutta. Maahengen temppelin ja Harjula-kotimuseon lisäksi siihen kuuluu taidemuseo, jossa on esillä isännän omia hevosaiheisia veistoksia ja hänen taidekokoelmansa.

Emil Cedercreutz oli ensimmäinen suomalainen, jolle valtio maksoi korvausta menetetystä maisemasta. Kokemäenjoki padottiin 1930-luvulla, ja Cedercreutz osasi valittaa koskimaisemansa tuhoamisesta. Minulle kelpaa nykyinenkin maisema: joen selkä on Harjavallassa 400 metriä leveä. Kun sitä katsoo museon kohdalla lahden pohjukassa, matka tuplaantuu.

Joen tarinassa riittää kerrottavaa, sillä sitä pitkin Suomea asutettiin. Kokemäenjokea tuli sivistys ja kristinusko, ja sen varrella alkoi maanviljelys. 15-heppaisella Busterilla voin ajeluttaa kesävieraani graniittisaarelle, jolla on merkkejä linnasta ajalta ennen kuin Ruotsin valta vakiintui Turkuun. Sen luulisi kiinnostavan Amerikan-vierasta, sillä tapahtuihan se pari sataa vuotta ennen kuin Kolumbus löysi Amerikan.

Kuinka ollakaan, pari viikkoa sen jälkeen, kun olin palannut kotiin Meksikonlahdelta, Huffingtonpost julkaisi tämän artikkelin. Suomessa useaan otteeseen vieraillut ja Aalto-yliopistossa luennoinut markkinoinnin professori Ira Kalb ripittää suomalaisia maamme huonosta markkinoinnista. Iraa harmittaa, että kun hän kehuu tuttavilleen Suomea, nämä luulevat hänen puhuvan Ruotsista vai Norjasta. Ira sanoo suoraan, että maamme markkinoinnissa on jotakin vikaa.

Olisiko huonoissa markkinointitaidoissa jokin yhteys siihen, että olemme mahdottoman taitavia valittamaan?

Eilenkin oli aivan ihanan aurinkoinen perjantai koko Suomessa, mutta kuka mainitsi siitä? Mieluummin nalkutettiin alhaisesta lämpötilasta.