Rähinöitsijät pysykää poissa. Kukaan ei ansaitse teitä!

Nukuin huonosti viime yönä.

Vietän viikonloppua Harjavallassa, ja mieltäni painoi unen läpi kiukku. Olin vihainen ja olen yhä.

Eilisiltana parikymmentä miestä ja naista rynni SPR:n vastaanottokeskuksena toimivan Satalinnan sairaalan pihaan Harjavallassa osoittamaan mieltään. Noin 300 keskukseen sijoitettua maahantulijaa oli komennettu sisään turvaan ja vartiat seisoivat ovilla, kun poliisit kaitsivat rähinöitsijöitä heille osoitetulle alueelle.

Silminnäkijöiden mukaan muutama isokokoisimmista mielenosoittajista yritti rynnäkköä keskukseen sisälle. Mitä he olisivat siellä tehneet? Ehkä aloitelleet diplomaattisia neuvotteluja pakolaisten mahdollisista kotiinpaluuaikeista? Voimme vain arvata.

Rähinöitsijat olivat pukeutuneet camouflage-kuvioisiin housuihin ja mustiin paitoihin ja takkeihin. Pari isovatsaisinta miestä katsoi asiakseen esiintyä maha paljaana eli paidan napit alas asti auki. Hemmot kai yrittivät viestittää että näin maassa maan tavalla. Heitä kun kuulemma ottaa päähän pakolaismiesten liian siisti ja huoliteltu olemus.

Osa porukasta oli tuhdisti humalassa. Vakuuttavaa.

Minua harmittaa ja hävettää – ja kauhistuttaa. Pari viikkoa Harjavallassa olleet pakolaiset ovat keskellä tuntematonta tavoitteenaan asettua aloilleen ja elää vailla uhkaa ja pelkoa. Nyt heidät piti paimentaa sisään turvaan kuin karjalauma. Vaikka heillä varmasti on takanaan pahempiakin kokemuksia kuin muutaman humalaisen rähinöinti poliisivartiossa, kokemus ei voinut olla mukava. Miltä heistä on tuntunut tänä aurinkoisena syysaamuna astua ulos Satalinnan pihalle? Ovatko he nyt katsoneet ympärilleen huolestuneempina kuin eilisaamuna? Onko täälläkin nurkan takana pelko?

Harjavalta on syntymäkuntani ja lapsuuden maisemani. Sukuni on asunut täällä satoja vuosia. Kun karjalaisia asutettiin Suomeen uudelleen jatkosodan jälkeen, kotitilastani erotettiin monta pika-asutustilaa evakoille. Ikinä en ole kuullut isovanhempieni tai vanhempieni sanovan siitä ensimmäistäkään kielteistä sanaa. Auttaminen oli ylpeyden aihe.

Eilen kuuntelin vanhan äitini juttelua. Hän mietti, että olisi kiva, jos kansalaisopistolla järjestettäisiin ruuanlaittokurssi, jolle pakolaiset tulisivat näyttämään, miten heidän ruokiaan valmistetaan. ”Se olisi mielenkiintoista”, sanoi äitini.

Harjavalta ei ansaitse vaivoikseen rähinöitsijöitä. Pysykää siis poissa. Älkää menkö minnekään.