Provosoidutaan ääriajattelua vastaan!

Osuin lauantai-iltapäivänä sattumalta Helsingin Kruununhakaan Suomen Pankin eteen, kun pieni joukko äärioikeistolaisia mielenosoittajia kokoontui J.V. Snellmanin patsaalle. Mielenilmauksessa vaadittiin mm. maamme rajojen sulkemista turvapaikanhakijoilta.

Ehdin jo hetken aikaa helpottuneena ajatella, että eipä teitä monta ole, kun tajusin lyhytnäköisyyteni.

Jos ei nyt olla topakkana, heitä on kohta enemmän.

Äärioikeistolle maahanmuuttovastaisuus on tilaisuus värvätä riveihinsä uutta väkeä. Vellit ja puurot ovat jo nyt riittävän sekaisin. Muslimiraiskaajia pelkäävä, hysterisoitunut teinityttöjen äiti Pohjois-Suomessa (näin hänet television uutislähetyksessä) ei taida paljon miettiä, kuka maahanmuuttovastaisen mielenilmauksen järjestää, kunhan hän vain saa empatiaa ja tukea pelolleen.

Kävelin Suomen Pankilta Espalle ja työnsin 50 euroa ensimmäisen vastaan tulleen SPR:n lipaskerääjän lippaaseen. Jos rahaa voisi korvamerkitä, senhetkinen lahjoitukseni menisi kantaväestön keskuudessa tehtävään kriisi- ja valistustyöhön. Huolestunutta äitiä olisi jonkun ehdittävä ottaa kädestä kiinni, hänen hätäänsä täytyisi kuunnella ja hänen pitäisi saada vuodattaa ulos pelkonsa ja ennakkoluulonsa. Kuunnellun itkun ja hätähuudon jälkeen olo on aina parempi, ja sen jälkeen hetki rakentavalle keskustelulle ja uudelle tiedolle on otollinen.

Ääriliikkeitä kohtaan toleranssini on nolla. Olen suorastaan suvaitsematon. En usko vaikenemisen hiljentävään voimaan tai kuvitelmaan, että jos emme provosoidu, ääriliikkeet rauhoittuvat.

Toivoisin että provosoituisimme nykyistä enemmän. Sain lähinnä halvauksen luettuani James Hirvisaaren Facebook-postauksen, jossa hän härskisti, alatyylisesti ja jokaista suomalaista naista halveksivasti kommentoi naisten tekemää vapaaehtoistyötä vastaanottokeskuksissa. Käsittääkseni FB-moderaattorit ovat valppaita poistamaan mediastaan pornon ja seksin. En ymmärrä, että yhteiskunnallisen keskustelun nimissä kirjoitettu herjaus saa jäädä näkyviin.