Miten tulla kirjailijaksi?

Miten kirjoitetaan kirja? Auttakaa joku! En osaa. Tässä idea tarinasta:

Ansa syntyy syksyllä 1914 maalaistalon peräkamarissa, jossa on tummanruskeat tapetit. Isä on menettänyt ensimmäisen vaimonsa lapsivuoteeseen, eikä hyvältä näytä nytkään. Kymmenen päivän kuluttua äiti kuolee ja Ansalle etsitään imettäjä.

Ansasta tulee isän kasvattama tyttö. Hän menee naimisiin ja ryhtyy viljelemään kotitilaa. Kohta syntyy esikoinen, Maire, ja pian jo poika, joka talvisodan syttyessä on parivuotias. Ansan mies sotii molemmat sodat.

Sotien jälkeen syntyy toinen tyttö. Mies kirjoittaa päiväkirjaansa lempeitä lauseita kuopuksesta. Vauveli vie sodasta tulleen isän huomion, josta Maire kilvoittelee kiihkeästi. Kun isä yhtäkkiä kuolee, Mairen maailma järkkyy.

Ansa on 34-vuotias, kolmen lapsen yksinhuoltaja ja kohta myös kahden maatilan emäntä, kun joku humalapäissään ampuu miehen veljen ja veljesten kotitilakin jää Ansan hoitoon. Hänestä kouliintuu kova ja vahva nainen, jonka nahka parkkiintuu työn mutta myös uuden rakkauden takia: kuin Suomi-filmissä yksinäinen emäntä rakastuu tilanhoitajaansa. ”Susipari” on puheiden ja paheksunnan aihe.

Maire on mustasukkainen itsensä ja isänsä puolesta. Äidittä kasvanut Ansa ei ymmärrä tytärtään. Mitä enemmän tytär vaatii, sitä etäisemmäksi Ansa hänet kokee.

Maire pääsee ylioppilaaksi ja lähtee opiskelemaan. Hän saa viran kaupungista, matkustaa poikamiestyttönä ulkomailla ja tapaa miehen, jolle alkaa odottaa lasta.

Mies on juuri jäänyt leskeksi. Hänellä on pieniä lapsia. Hän ei ole vielä selvittänyt suhdettaan menneeseen. Hän on rikki eikä kykene rakastamaan, vaikka solmiikin avioliiton Mairen kanssa. Tämän Ansa näkee. Hän suree Mairen puolesta: vieläkään tämä ei saa kaipaamaansa rakkautta.

Rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen kaipuussa Maire onnistuu kolhimaan kaikki ihmissuhteensa. Hän on samaan aikaan traaginen ja ärsyttävä, manipuloiva ja vaativa. Äitinsä tapaan hän on vahva. Kumpikaan ei koskaan myönnä mitään.

————

Tarina on tietysti totta. Olen seurannut läheltä sen viimeistä kolmannesta ja miettinyt aina, että joskus vielä kirjoitan siitä. Tässäpä ihmettelen, miten tulla kirjailijaksi. Ehkä se on kuten viisas veljeni sanoo: ”Draama syntyy taitavan dramaturgin käsissä tyhjästä. Aihe on usein sivuseikka. Ehkä kaikki hyvät romaanit ovat jonkinlaisia Olavi Paavolaisen ’yksinpuheluja’, vaikka olisivatkin kerronnaltaan kolmannessa persoonassa. Draaman ainekset eivät ole ulkoisia, vaan ne ovat ihmisen sisällä.”