Läskiaktivisti vai vaakakapinallinen?

Mikä on tämä Ylen juupas eipäs -vatvomisprojekti Vaakakapina? Päästäni tulee kuumaa vesihöyryä joka kerran, kun kuulen kapinajohtajan, toimittaja Jenny Lehtisen, selittävän, miten hän ei enää ikinä laihduta vaan aikoo loppuelämänsä vain relata ja olla stressaantumatta ainakaan syömisestään.

Tiedän, etten saisi sekoittaa Vaakakapinaa läskiaktivismiin enkä Lehtistä aktivisti Saara Särmään, mutta silti ajattelin nyt mahduttaa heidät samaan juttuun.

Särmä ei halua muuttaa kenenkään kehoa vaan yhteiskunnan, jotta se olisi nykyistä sallivampi kaikenlaisia vartaloita kohtaan. Lehtinen yrittää saada armahdusta – tai ainakin sympatiaa – pahoille teoilleen eli ylensyönnille, ja siinä häntä auttavat Vaakakapinassa ravitsemusasiantuntija ja psykologi.

Oikeasti kaksi viimeksi mainittua yrittävät salakavalasti saada Lehtisen laihtumaan: myötäkarvaan sukien he hokevat, että jos Lehtinen pääsee oikealle tielle eli harrastaa kivaa liikuntaa, syö säännöllisesti ja nauttii vain terveellisiä herkkuja, niin ihme tapahtuu. Ihme on tietysti laihtuminen, vaikka sen sanomista projektissa kartetaankin. Jos oikein rumasti sanon, niin Lehtinen on Vaakakapinassa stereotyyppi ”hölmö lihava nainen”, joka antaa järjestelmän taas viilata itseään linssiin ja juoksuttaa normin perässä.

Läskiaktivismista on uusimmassa Voima-lehdessä Saara Särmän ja Raisa Omaheimon kirjoittama hyvä juttu. Suosittelen.

Läskiaktivismin periaate, että kaikilla on täysi oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen ja valta määritellä sen rajat itse, pitää sisällään myös ajatuksen, että jokaisen keho on hyväksyttävissä juuri sellaisena kuin se on. Läskiä ei tarvitse selittää, eikä kenenkään tarvitse sitä kommentoida. Läskin saa näyttää, ja läski saa olla. Mitä se kenellekään kuuluu.

Minulla ei ole läskiaktivismiin nokan koputtamista. Omaheimo ja Särmä pitävät jutussaan puurot ja vellit erillään. He eivät puhu ylipainosta tai pohdi läskiä fyysisen terveyden näkökulmasta.

Vaakakapina sen sijaan ei vakuuta. Mitä sillä loppujen lopuksi halutaan sanoa? Kehottaako se laihduttamaan vai ei? Nettisivuilla julkaistuissa jutuissa ollaan vuoroin mitäkin mieltä, ja kun lihavuuden fyysiset terveysriskit painetaan villasella yhteisen kivan hengessä, tarjoillaan jo vaihtoehtoista totuutta.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Vaakakapinassa lopetetaan laihdutuskuurit. Sen sijaan opetellaan muuttamaan elämäntapoja ja suhtautumaan omaan ja muiden kehoon ja elämään armollisemmin. En tiedä mitä juttuja kirjoittaja on lukenut, mutta ei tämän ymmärtämiseksi kovin kummoista sisälukutaitoa tarvita.

    • 1.1

      Bella Vuoksi sanoo

      Juuri näin, Emmi!

      Vaikuttaa tosiaan siltä, että blogisti on väen väkisin aikeissa synnyttää vastakkainasettelua ja raflaavuutta sotkemalla puurot ja vellit sekaisin. Tässä on ilmeisesti tahallaan – toivoisin, että kirjoittaja tosissaan ei ole näin uusavuton sisälukutaidon saralla — ymmärretty väärin Vaakakapinan ja Läskimyytinmurtajien ajatus.

      Kaipa se oli odotettavissa kohujournalistisen aloituksen jälkeen, jossa kirjoittaja kertoo näkevänsä punaista aina, kun aihepiiri edes nousee esiin?

  2. 2

    Anne Pykälistö sanoo

    En tiedä onko toimittajan työnkuva jotenkin muuttunut näin someaikana. Ennen oli tapana alustavasti ottaa selvää asiasta josta aikoo kirjoittaa, nykyään ilmeisesti riittää kun avaa suunsa ja sitten katsotaan millaista millaista paskaa sieltä tällä kertaa tuli.
    Laihuus ei aina ole yhtä kuin terveys. Suurin osa ylipainoisista on saanut ylipainonsa aikaan laihduttamalla. Elämäntapojen muuttaminen pikkuhiljaa TERVEELLISEMPÄÄN suuntaan saa yleensä painonhallinnan helpottumaan, ja jojoefektin loppumaan. Tämän ei luulisi olevan mikään yllätys sellaiselle jolla on edes auttavat tiedot asiasta.
    Tässä tapauksessa ilmeisesti kyse onkin vain mielipiteistä ja kiukuttelusta, sikäli ihan hyvä muistutus siitä että ei hoikallakaan ole aina hyvä olla itsensä kanssa. Juuri siksi läskimyytinmurtajia tarvitaan. Koska se läski voi olla myös pään sisällä…

  3. 3

    Anni Autio sanoo

    Itse olen ymmärtänyt vaakakapinan niin että opetellaan olemaan armollisia itselle. Ei siis niin että ”haetaan hyväksyntää omalle ylensyönnille”. Syömishäiriöiden taustalla usein on negatiivinen mielikuva omasta kehosta. Armollisella suhtautumisella omaan kehoon tavoitellaan siis myös normaalia, tervettä suhtautumista ruokaa ja syömiseen.

  4. 4

    Virva Itäranta sanoo

    Vaakakapinassa ei ole kysymys läskistä, vaan monista ilmiöistä, jotka liittyvät painoon: itsetunnosta, kehon kuvasta, ihmissuhteista, miten näkee ja kokee itsensä maailmassa, tasapainon löytämisestä. Vaaka ei ole tasapainon mittari.

    Sitä paitsi ryhmässä kaikki eivät ole ylipainoisia. Jotkut ovat syömishäiriöisiä ja alipainoisia, jotkut myös ihan normaalipainoisia. Kyse EI ole pelkästään painosta. Kaikki lihavat eivät syö liikaa tai ahmi, eivätkä kaikki laihat liiku, syö oikein ja terveellisesti. Kyse ei ole elämäntapojen oppimisesta, vaan itsensä löytämisestä.

    Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja saa muilta hyväksyntää, on myös helpompi tehdä muutoksia elintapoihinsa.

    Kaikkein vähiten oman epävarmuutensa kanssa kamppaileva ihminen tarvitsee syyllistämistä, pilkkaa ja häpeää. Sitä hän on saanut riittämiin sekä muilta että itseltään. Ryhmän tuki ja kannustus sen sijaan vahvistaa ja antaa tukea.

    Ilmeisesti Vaakakapinaa tarvitaan. Ryhmään on liittynyt jo yli 20 000 kapinoitsijaa.

  5. 5

    Jenna sanoo

    Kyseisen ryhmän päätavoite on JOKAISEN oppia rakastamaan itseään niin lihavan kuin laihan. Kyseisessä ryhmässä ei katsota kokoon vaan katsotaan pään sisälle jotta jokainen meistä kokoon katsomatta oppisi rakastamaan itseään ja tekemään itseään kohtaa parempia ratkasuja. Siellä yritetään opettaa että laihduttaminen ei ole oikea ratkaisu onneen vaan kyse on siitä rakkaudesta itseä kohtaan ja sillä että tarvii tehdä pysyviä muutoksia elämässä mm. ruokailun suhteen jotta voi saada pysyviä tuloksia aikaan ja että ihmisten arvoa ei mitata sillä henkilövaa’alla…

  6. 6

    Vellamo sanoo

    Minulla nousee kuumaa vesihöyryä päästä aina silloin, kun julkisessa kirjoituksessa hyökätään suoraan henkilöä kohden. Tajusit itsekkin että nyt tuli sanottua rumasti. Tuntuuko sinusta nyt hyvältä kun sait laitettua hölmön lihavan naisen omalle paikalleen, sinne itsesi, täydellisen itsekurissa elävän alapuolelle? Sillä sitä juuri teit; arvotit ihmisiä omien mielipiteidesi ja luulojesi mukaan, ja laitoit meidät omanlaiseesi nokkimisjärjestykseen.
    Älykkäämpää ja oppimisrikasta loppukesää sinulle!

  7. 7

    Laura sanoo

    Piti ihan pari kertaa lukea tämä postaus,mutta tämä teksti ei oikein avautunut. Mitä tällä yrität sanoa? Ja tämä on mielestäni aika ikävä hyökkäys Jennyä kohtaan. Ja jotenkin sun sellaisen kuvan tästä tekstistä,vaikkei se kokonaan avautunutkaan,että kirjoittajalta on mennyt ohi kovaa ja korkealta se,mitä Vaakakapinassa todella haetaan takaa. Kehoittaisin tutkimaan ennen hutkimista.

  8. 8

    Ninni sanoo

    Ensimmäinen mieleen tullut ajatus tämän tekstin luettuani: kirjoittajalla on itsellään jäätävä lihoamisen pelko. Ne, jotka kehtaa vihjata, että ylipainoisen elämä voisi olla arvokasta ja että olisi toinenkin vaihtoehto jatkuvalle kärvistelylle aiheuttaa impulsiivista raivoa.

  9. 9

    Vaakakapina / Jenny Lehtinen sanoo

    Vaakakapina, toisin kuin läskiaktivismi, ei keskity ainoastaan lihavuuden hyväksyttäväksi tekemiseen. Vaakakapina vastustaa kaikenkokoisten kehojen arvostelemista, eli kaikenlaista bodyshamingia. Ei nykyisestä ilmapiiristä kärsi ainoastaan lihavat, vaan erilaisista kehonkuvan ongelmista ja syömishäiriöistä kärsivät kaiken ikäiset ja kaiken kokoiset ihmiset, sukupuoleen katsomatta.

    Vaakakapina ei ainoastaan taistele kaikkien ihmisten kehorauhan puolesta niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisella, vaan pyrkii myös asiantuntija- ja vertaisavun kautta tarjoamaan mahdollisuutta parantaa omaa vointia – henkistä ja fyysistä – juuri niillä keinoilla, joita tämä allekirjoittanut ”tyypillinen hölmö, lihava nainenkin” tässä harjoittaa. Ne kun tutkitusti toimivat pitkällä tähtäimellä paremmin kuin laihdutuskuurit.

    Kirjoituksesta pisti silmään paitsi melkoinen perehtymättömyys siihen mistä Vaakakapinassa on kysymys, myös kova väite siitä, että Vaakakapina painaisi lihavuuden terveysvaikutukset villasella ja tarjoaisi lähestulkoon vaihtoehtoista totuutta. Oletan että tämän väitteen esittänyt toimittaja näyttäisi missä kohtaa Vaakakapinassa näin tehdään?

    Se, että koko ajan ei pyydellä anteeksi lihavuutta ja valmistauduta koko elämän ajan kohta koittavaan infarktiin, ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö lihavuuden terveysvaikutuksista olisi tietoa.

    Se saattaa tullakin yllätyksenä kirjoittajalle, että lihavuus ei Suomessa ole kuin ehkä aivan marginaaliselle joukolle tiedonpuutteen ongelma. Todella monella kysymyksessä on hyvin monisyinen elämänhallinnan ongelmavyyhti. Tämäkin on asia, jonka Vaakakapina haluaa tehdä näkyväksi. Ja antaa työkaluja sen selvittämiseksi.

  10. 10

    Marjaana sanoo

    Jeps, kyse on nimenomaan pysyviin elämäntapamuutoksiin kannustamisesta laihdutuskuurien sijaan. Tutkimukset osoittavat, että juuri tämä todennäköisesti paitsi johtaa pysyvään laihtumiseen, myös tuo muita kokonaisvaltaisesti terveyden kannalta myönteisiä vaikutuksia mukanaan. Vaakakapina kiinnittää huomiota kapea-alaisen painoindeksin sijaan kokonaisvaltaisesti terveyden eri osa-alueisiin. Esimerkiksi mielen hyvinvointi näyttelee todella suurta roolia myös fyysisessä hyvinvoinnissa. Ymmärrän, että tällaiseen ”laihduta tai ole sitten vaan läski”-ajatteluun tottunut mieli ei välttämättä pysty käsittämään näin monisyistä, eri näkökulmista asioita lähestyvää kokonaisuutta. Tervetuloa kuitenkin todellisuuteen, joka ei ehkä olekaan pelkkää mustaa ja valkoista.

  11. 12

    THL tarjoaa lihotusohjeita sanoo

    Miten olisi kapina ravintosuosituksia kohtaan? Tapa jolla meitä nykyään kehotetaan syömään varmistaa ylipaino- ja terveysongelmat suurimmalle osalle niitä, jotka kiltisti noudattavat suosituksia.

    THL suosittelee meille sellaisia ravinnon makrosuhteita (=paljonko kaloreista on prosentteina hiilihydraatteja, rasvaaja proteniinia), joita siankasvattajat käyttävät silloin, kun haluavat tuottaa tavallista rasvaisempaa sianlihaa.

    Ihmisten THL kuitenkin olettaa pysyvän hoikkina sianlihotusmakroilla. Aina kun näen ylipainoisen ihmisen, näen ihmisen jonka hyväuskoisuutta on käytetty hyväksi siten, että tahot joihin hänen pitäisi voida luottaa antavat ravintoneuvoja, joilla normaalipainon saavuttaminen tai siinä pysyminen on jotakuinkin mahdotonta ilman jatkuvaa nälässä kärvistelyä ja sellaisia liikuntamääriä, joihin työssä käyvällä ihmisellä ei ole edes varaa.

    Ja se tuottaa loistavan markkinaraon sekä laihdutusteollisuudelle, että ennen pitkää myös lääketeollisuudelle. Suomi oli ainoa pohjoismaa, jossa EI jäävätty elintarviketeollisuuden edustajia työryhmästä, joka laati ravintosuosituksia.

    Kaikki saavat olla juuri sen näköisiä kuin ovat, mutta terveyden osalta minua suututtaa tämä suomalaisten jatkuva kusettaminen todella paljon. Ruotsissa asiat ovat toisin ja LCHF on hyväksytty käypä hoito suosituksiin yhdeksi tyypin 2 diabeteksen hoitomuodoksi. Suomessa Kuopion teollisuuden sponsoroima yliopisto on luokitellut sen uskomushoidoksi…

    Mutta mitäs siitä tulisi, jos ihmisille sallittaisiin ruokavalio, joka pitää terveenä ja auttaa saavuttamaan normaalipainon ja jota voi noudattaa sitten ihan koko loppuikänsä, eli kyseessä ei ole väliaikainen dieetti. Ko ruokavaliossa kun ei teollisia elintarvikkeita juuri käytetä ja lääkkeistäkin yleensä päästään joko kokonaan tai suurimmalta osalta eroon.

    SUOSITUSKAPINA on se mitä tarvittaisiin myös, sillä nimenomaan THL:n ravintosuosituksia noudattamalla se normaalipainossa – siis itselle sopivimmassa, mikä terveyden kannalta on nimenomaan naisille yleensä vähän nykynormeja pulskempi, naisissa kuuluu olla rasvaa – pysyminen on hyvin vaikeaa tai mahdotonta.

    Asia on näin yksinkertainen: Jos syömisen säätely vaatii itsehillintää, ovat ravinnon makrosuhteet pielessä.

    Ihmisten ulkonäön arvostelu ja mittaaminen on raivostuttavaa, mutta vielä raivostuttavampaa on se, että meille annetaan THL:n toimesta ylipainoa tuottavia ravintosuosituksia joilla sitten muka pitäisi pysyä normaalipainossa.

    Itse lakkasin noudattamasta niitä jo vuosikymmen sitten ja koskaan en ole ollut niin terve kuin nyt olen.

  12. 13

    Laura sanoo

    Vaakakapina on olemassa nimenomaan tätä varten.

    Tällaisia kirjoituksia, tällaista kapeakatseisuutta varten. Tämä oli jälleen osoitus siitä, että Vaakakapinan kaltaisia liikkeitä tarvitaan.

  13. 14

    Anu sanoo

    Anteeks, mut mulle jäi vähän epäselväksi sinun pointti tässä koko jutussa? Toistelet ei-mitään?

  14. 15

    Ilona sanoo

    Yleensä se, että jokin ei vakuuta, saattaa kieliä siitä, että ei ole ymmärrystä asiasta. Borg ja hänen oppejaan seuraavat ovat ”salakavalasti” auttaneet lukuisia syömisen ja painonhallinnan kanssa kamppailevia pysyviin muutoksiin elämässä. Kyse on psykologisen pohjan rakentamisesta ja seurauksena on elämänhallinnan, terveellisten elämäntapojen ja normaalin syömiskäyttäytymisen parantuminen. Nämä taas johtavat luonnolliseen painonlaskuun tai painonnousuun. Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Minua ei kaksikymmenvuotisen syömishäiriötaipaleeni varrella ole auttanut eteenpäin yksikään, jolla Vaakakapinan tai Lehtisen sanomisien tyyliset asiat saavat höyryt karkaamaan päästä. Päin vastoin, heidän kaltaisethan sitä ovat ruokkineet. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/06/07/vaakakapina-miksi-tassa-jarkea-ravitsemusasiantuntija-patrik-borg-vastaa

  15. 16

    Edda sanoo

    Ydinongelma tässä blogikirjoituksessa on mielestäni se, että hyvinvoinnin edistäminen = laihdutus. Aika kapea kuva hyvinvoinnista ja juuri tätä ajatusmallia Vaakakapina yrittää muuttaa.

    Itse olen ymmärtänyt Vaakakapinan sanoman näin:

    1. RAKASTA kehoasi ja itseäsi.
    2. Kun rakastat kehoasi ja itseäsi, haluat tehdä itsellesi HYVÄÄ, et pahaa.
    3. Hyviä asioita voivat olla esimerkiksi: liikunta ja sopiva fyysinen rasitus, hyvä ateriarytmi, pääsääntöisesti terveellinen syöminen, lepo, rentoutuminen, oman kropan kuunteleminen, tunnelukkojen availeminen, kohtuullisuus, armollisuus ja lempeys. (Ja ne asiantuntijat ovat tätä varten.)
    4. Elämä voi olla hyvää tässä ja nyt. Eli ”sitku” -ajattelusta pois pyrkiminen.
    5. Kaikenlaiset (lihavat, laihat, pyöreät, lihaksikkaat, lyhyet, pitkät…) kehot ansaitsevat rakkautta ja oikeuden olla juuri sellaisia kuin ovat.

    Mielestäni siis se, mikä tekstissä tulkittiin laihduttamiseksi on vain hyvinvoinnin tavoittelemista, mikä ei todellakaan ole sama asia kuin laihduttaminen. Hyvinvoiva ei myöskään ole sama asia kuin normaalipainoinen.

    Vaakakapina on saanut ainakin minut ymmärtämään kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ytimen. Paino on yksi mittari muiden joukossa. Laihtumisen takia ei pidä tinkiä psyykkisestä hyvinvoinnista eikä itseä pidä ruoskia.

    Loppujen lopuksi on tärkeintä, että me ihmiset voimme hyvin omassa kehossamme ja rakastamme sitä ihmistä, jonka kanssa elämme takuuvarmasti koko loppuelämämme.

    Lähteitä kaipaan siihen, miten Vaakakapina kieltää ylipainon terveysriskit ja tarjoaa vaihtoehtoista totuutta.

    Ikävintä tässä blogikirjoituksessa oli se tapa, miten siinä puhuttiin toisesta ihmisestä eli Jenny Lehtisestä. Mielestäni ei kovin asiallista.

    Toivottavasti blogistikin löytää vielä Vaakakapinan todellisen hengen. Arvostan todella paljon, jos hän uskaltaa perehtyä kunnolla Vaakakapinan oikeaan sanomaan!!

  16. 17

    Marita Eerola sanoo

    Vaakakapinan idea on muuten se, ettei kuulu kenellekään, edes toimittaja Jutille, kuka laihduttaa ja kuka ei. Taitoa kunnioittaa toisten elämää kannattaa harjoitella.

  17. 18

    Saga sanoo

    Hei, esittelytekstistäsi huolimatta, et pyrkinyt tässä tekemään hyvästä tai huonosta elämästä parempaa. Sen sijaan tämä sai minut surulliseksi – missä oli journalistinen avarakatseisuus ja uteliaisuus? Jos tosissaan olisi asiasta ottanut selvää, ei sanaa ”laihdutus” olisi varmaan mainittu tässäkään. Toivottavasti jatkossa voisi lukea kannustuksia, ei tuomioita tai hyökkäyksiä. Toivottavasti toimittajalla itsellään on kaikki elämässä hyvin? (Jos ei, niin suosittelen Vaakakapinan holistista hyvinvointia.)

    Peace and love.

  18. 19

    Laura sanoo

    Olen kirjoituksesi kanssa samaa mieltä. Moni kommentoijista ei tunnu näkevän vaakakapinaan liittyvää problematiikkaa. Vaakakapinahan pyörii laihtumisen (vaikka sitä kutsutaan hyvinvoinniksi tai ”tuloksiksi”) ympärillä. Jos naiset haluavat päästää kauneusihanteiden painostuksesta, ”elämänmuutoksen”, ruoan ja liikunnan jatkuvan pohtimisen sijaan meidän pitää muuttaa yhteiskuntaa. Oman kehon ja fyysisen hyvinvoinnin ympärillä pyörivä kulttuuri voitaisiin vaihteeksi suunnata ajattelun ja politiikan kehittämiseen. Silloin voisimme elämänmuutoksen sijaan saada aikaan vallankumouksen! Olisi kiva jos itseään kehittävä ihminen lenkkeilyn sijaan lukisi joskus romaanin… Ehkä silloin empatian kehitys johtaisi yhteiskuntaan, jossa ihmisiä ei arvoteta kehon perusteella

    • 19.1

      sanoo

      Toki. Mutta yhteiskunnan rakenteisiin voi vaikuttaa myös henkilökohtaisen hyväksynnän kautta. Moni Vaakakapinassa mukana oleva on löytänyt sen kautta rohkeutta olla enemmän esillä, pyydellä olemassaoloaan vähemmän anteeksi ja kirjoittaa tai keskustella asioista myös julkisesti. Se kaikki on läskiaktivismia, yhteiskunnan muuttamista ja ajatusmallien rikkomista. En ymmärrä, miksi nämä kaksi asiaa pitäisi asettaa toisiaan vastaan.

      PS. En tiedä mistä tuon kirjavertauksen keksit, mutta esimerkiksi minä olen tänään käynyt sekä joogassa että lukenut kirjaa. Enkä minä ole yksin. Jos Vaakakapina vaikuttaa vain aivottomien idioottien bimboilulta, niin suosittelen tutustumaan siihen tarkemmin. Ihan tavallisia ihmisiä me olemme. Ja itseasiassa se lukeminenkin lisää hyvinvointia!

    • 19.2

      Ninni sanoo

      Mun mielestä on aika lailla liikaa odotettu, että tavikset nyt vaan ”alkaa muuttaa yhteiskuntaa”, se on mielestäni liian kaukainen ja epämääräinen tavoite toisin kun esim. se, että työstää omaa minäkuvaansa, pitää itsestään huolen ja sen kautta toimii muille hyvänä esimerkkinä tasapainoisesta ihmisestä.

      Henkiset ja fyysiset ominaisuudet eivät ole toisiaan poissulkevia, voi halutessaan laihduttaa, käydä lenkillä ja lukea vielä kirjojakin siihen päälle.

  19. 20

    Tuija Tiihonen sanoo

    Voi Minna. Ikävää, että olet saanut moisen läskienkerrytys-ahmisiskäsityksen Jennyn ryhmästä. Kun asia on ihan päinvastoin: Siellä tuetaan ihmisiä hyväksymään itsensä semmoisina kuin ovat. Porukassa on myös monia anorektiasta toipuvia, jotka etsivät apua hyväksyäkseen itsensä.
    Syöminen ei ole ongelma, jos ei ole muita ongelmia. Syöminen on se, jolla hoidetaan satunnaisesti muita ongelmia, joko rajoittamalla sitä äärimmäisyyteen, tai ahmimalla herkkuja, tai ahmimalla ja oksentamalla.
    Keskeisintä on oman itsen hyväksyminen.
    Hyväksyä se, että olen ihan hyvä, vaikka peppu ei olekaan Kardashian kokoa, tai vyötärö ja kaula kuin Audrey Hebpurnilla.
    Kun on hyväksynyt itsensä, on helpompi miettiä vaikka sitä, mitä syö. Koska se helpottuu.

  20. 21

    Maris sanoo

    Ja oikein joukkovoimalla on haukuttu kolumnin kirjoittajaa, joka uskalsi kyseenalaista tai kommentoida edes etäisen kriittisesti yhtä liikettä. ”Moninaisuus” ja erinäiset mielipiteet on sallittu vain tietyissä rajoissa. En kyllä saanut kovin miellyttävää kuvaa näistä vaakakapinoijista. Kupla sekin, omanlaisensa.

    • 21.1

      Ninni sanoo

      Miten sinä erottelet haukkumisen ja kritiikin vai erotteletko ollenkaan? Voisitko kertoa tarkemmin mikä kommentti on tätä haukkumista? Itsellä särähtää nuo kirjoittajan ulkonäköön liittyvät kommentit, muuten tuolla on aika asiallista kritiikkiä. Ja olen itse samaa mieltä monien kommentoijien kanssa siitä, että tämä blogikirjoitus on kovin sekava eikä sen pointti käy helposti selville.

      Miten perustelet tuon, että moninaisuus ja erinäiset mielipiteet on sallittu vain tietyissä rajoissa vaakakapinassa? Jos kirjoittajalle tulee suoda oikeus kritisoida vaakakapinaa, eikö muillakin ole oikeus kritisoida tätä blogitekstiä?

  21. 22

    sanoo

    Onpa kiva tietää, että samanlaisia ajatuksia on muillakin, tosin tuo Jennyn kutsuminen hölmöksi oli mielestäni tarpeetonta. Vaakakapinan näyttäytyy minulle sivuna, jossa halutaan antaa ymmärtää että kenenkään ei tarvitse laihduttaa, mutta ei kuitenkaan uskalleta sanoa ääneen, että ihminen saa olla lihava ilman pyrkimystä elintapojen muuttamiseen. Kritisoiviin kommentteihin perustellaan kehopositiivisuutta sen kannalta, että itsestään pitämällä on helpompi muuttaa elintapojaan ja kerrotaan ettei laihdutus ole niin yksinkertaista mitä usein kuvitellaan sen sijaan, että todettaisiin, että ihminen saa olla lihava ja sen jälkeen piste. Ikäänkuin halutaan viedä kirsikat kummassakin kakusta: laihduttamisesta, joka myy, ja kehopositiivisuudesta, joka myy. Hyvä kuitenkin, että ihmisiä on saatu heräteltyä asian tiimoilta ja monet ovat saaneet tukea ja apua, vaikkei kokonaisuus olekaan mieleiseni.

    • 22.1

      Ninni sanoo

      Olen missannut tällaisen kokonaan, voitko antaa esimerkkinä jonkun keskustelun, kiinnostaisi käydä tsekkaamassa.

      • 22.1.1

        sanoo

        Koko ajan se on läsnä, pelkästään Vaakakapinan esittelyssä puhutaan elämänmuutoksesta, joka toki sisältää paljon muutakin kuin painon. Eikä siinä mitään, mutta itseäni häiritsee että samassa lauseessa puhutaan kehopositiivisuudesta, jolloin itselleni tulee ajatus, että nämä kaksi asiaa jotenkin kuuluisivat yhteen. Ihminen voi olla kehopositiiviinen myös sairaana, ilman halua muuttaa mitään.

        Esimerkiksi tässä on mieleeni jäänyt keskustelu https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=1944304045595847&id=1724601357566118

        • 22.1.1.1

          Ninni sanoo

          En itse näe ristiriitaa elämänmuutoksen ja kehopositiivisuuden välillä, aika usein on varsinkin läskimyytinmurtajat-ryhmässä todettu, että ongelma usein ei ole välttämättä fyysisessä olemuksessa vaan korvien välissä. Eli elämänmuutos tuossa tapauksessa tarkoittaisi ehkä sitä, että suhtautuu itseensä lempeämmin eikä syyllistä itseään turhista asioista.

          Kävin lukemassa tuon keskustelun, ainoat minua häiritsevät kommentoijat on nuo keskustelua trollaavat miehet, jotka eivät satavarmasti ole vaakakapinan kannattajia. Valitettavasti trollit ovat kaikkien julkisten faceryhmien riesa.

          Mielenkiintoinen kysymys on, miksi tämä aihe vetää puoleensa omien puheidensa perusteella ”täydellisessä tasapainossa” eläviä ihmisiä kommentoimaan noin aggressiivisesti.

          Eli onko ongelma pikemminkin nuo trollaavat kaikkitietävät ihmiset vai itse vaakakapina?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *