Kumiveneellä suomalaisiin ylioppilasjuhliin
Oletko koskaan viipynyt pitkään maassa, jonka kieltä et ymmärrä yhtään? Tai oletko matkustanut yksin vaikka Venäjällä, jossa kielitaidottamana et osaa lukea edes näyteikkunoiden mainoskylttejä?
Yritin muistella pitkään jatkuvan ummikkouden herättämiä tunteita viime lauantaina, kun seurasin kotiini tulleen syyrialaispariskunnan Safaan ja Ashrafin sekä irakilaisen Omarin työskentelyä. He kaikki ovat saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina viime syksynä. Safaa ja Ashraf sekä heidän kolmivuotias poikansa saivat hakemukseensa myönteisen vastauksen ja työluvan muutama viikko sitten. He saavat jäädä tänne ainakin seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
Lauantaina meillä oli ylioppilasjuhlat. Miettiessäni mitä juhlissa tarjotaan ja kuka ruuan valmistaa, törmäsin tuttavan Facebook-päivityksessä syyrialaispariskuntaan. He olivat tuolloin osallistumassa Ravintolapäivään Vallilan siirtolapuutarhassa ja tuttavani kutsui kavereitaan maistelemaan syyrialaista ruokaa. Menin paikalle ja tutustuin uusien ihmisten lisäksi biriyaniin, moutabaliin, kebbah-pyöryköihin ja fatoush-salaattiin. Kysyin, tulisivatko he kokkaamaan meille, ja he lupautuivat.
Syyrilaiset ovat kotoisin Suedasta. Uskonnoltaan he ovat druuseja, joita Lähi-idän alueella on vain noin miljoona ihmistä. Heidän matkansa Eurooppaan kulki Turkkiin ja sieltä kolmannella yrittämällä kumiveneellä Kreikkaan. Suomessa heidät ohjattiin Vihdin vastaanottokeskukseen.
Tuttavani ja hänen ystävänsä ovat vapaaehtoisia. He ovat itse ottaneet yhteyttä vastaanottokeskukseen ja kysyneet, miten turvapaikkapäätöksiä odottavia maahantulijoita voisi auttaa fiksusti.
”Mitään tekemättömyys on monelle maahantulijalle vaikeinta. Kun järkevä ihminen odottaa vastaanottokeskuksessa viikko tolkulla tekemättä juuri mitään, hän ahdistuu”, tuttavani selittää. Niinpä he ovat yrittäneet keksiä tulijoille tekemistä. Siksi he houkuttelivat nämä muun muassa osallistumaan Ravintolapäivään.
Vapaaehtoisuus ei ole vaivatonta. Kielitaidottomat, ilman autoa liikkuvat maahanmuuttajat eivät niin vain hanki yksin raaka-aineita valmistaakseen kolmelle sadalle ruokailijalle Ravintolapäivän annokset tai sadalle juhlavieraalle niin kuin meidän lakkiaisiimme. Eihän heillä ole edes keittiötä, jossa ruuat esivalmistaa. Ystäväni on luovuttanut keittiönsä ja yörauhansa, sillä päivällä tuoreina tarjottavat ruuat on valmisteltava yöllä.
Ylioppilasjuhlamme onnistuivat mainiosti. Safaa, Ashraf ja Omar tulivat paikalle aamuyhdeksältä ja alkoivat puuhata. Iltapäivällä he odottivat ensimmäisiä vieraita aivan yhtä innostuneina kuin perheemme. Erilaisin pähkinöin, kanalla ja muun muassa keltaisin rusinoin mehevöitetty riisi eli biriyan oli hyvää, lihapullat ja falafel-donitsit tosi maukkaita. Paahdetusta munakoisosta valmistettu, valkosipulilla maustettu moutabal-kastike on uusi herkkuni.
Koko päivän kokit jaksoivat hymyillä, vaikka eivät ymmärtäneet puheensorinasta ympärillään kuin muutaman englannin sanan.
Nostan hattua! Kiitos, Safaa, Ashraf ja Omar.
