Kestää, kestää ennen kuin katkeaa!
Tapasin kaupungilla vanhan tuttavan. Yllättäen hän avautui aivan samoin sanoin kuin kaksi edellistä juuri tapaamaani tuttua:
”En ole ostanut pitkään aikaan mitään. Onneksi en tarvitse mitään. Kiva, että aikoinaan tuli ostettua niin hyvälaatuista tavaraa, että kaikkea on. Nyt ei olisi varaa ostaa. Töitä ei ole. Tässä maassa ei tapahdu mitään.”
Kuten edelliset tapaamani avautujat tämäkin keski-ikäinen naisyrittäjä näytti oikein hyvältä. Lämmin talvitakki oli kuosissa ja merkkilaukku olalla. Mikään hänessä ei viestittänyt ulospäin, että huoli toimeentulosta painaisi.
Tuskin hän liittyykään leipäjonoon ihan heti. Hyvinä takavuosina töitä oli niin, että hän saattoi ostaa pari käsilaukkua pahan päivän varalle ja säästöistä riittää ruokaan vielä joksikin aikaa.
Eri juttu on, että säästöillä piti turvata vanhuutta, jotta ei tarvitsisi ensimmäisenä naukua pientä eläkettä ja yhteiskunnan palvelujen ontuvuutta. Kesämökkiä ei ollut tarkoitus panna lihoiksi nyt, vaan ehkä vasta sitten myöhemmin.
Ok. Nyt joku jo sanoo, että mitäs tuosta. Monella on huonommin. Hyväosaisen ruikutusta. Ei muuten ole, vaan tämän päivän karua arkea. Tunnen nämä ihmiset. He ovat työteliäitä yrittäjiä, jotka ovat nuoresta asti paiskineet töitä, maksaneet veronsa, eläkemaksunsa, työntekijänsä, vuokransa, riskinsä, kirjanpitäjänsä ja uskoneet siihen, että menoja ja tuloja säätämällä pärjää.
Eivätkä he ruikuta nytkään. He eivät ole eturivissä suuna päänä vaatimassa itselleen mitään vaan yrittävät tasapainotellen pysyä pinnalla nytkin. Työtilat vaihdetaan pienempiin tai toimisto siirretään kotiin ja mietitään, miten voisi laajentaa omaa tekemisen tarjontaa.
Heidän ongelmansa muuttuvat näkyviksi vasta sitten, jos talouden lama ja alamäki jatkuvat ja säästöt on syöty. Toivottavasti näin ei käy.
Jossain heidän merkityksensä kyllä näkyy jo nyt.
Marimekko ilmoitti aloittavansa yt-neuvottelut. Yhtenä isona syynä mainittiin Suomessa huonosti sujuva vähittäiskauppa.
”En ole ostanut pitkään aikaan mitään” ei todellakaan kerro vain tervehtyvistä kulutustottumuksista tai turhan tavaran välttämisestä. Se kertoo myös yhteiskunnan ja talouden ahdingosta. Keskiluokalla ei ole enää varaa kuluttaa.