Pienoisnäytelmä Provinssista

Perustuu tositapahtumii, tai ainaki tosi todelle tuntuvii unii

-Paperi T: Sanat

Kesäkuu, aamu. Kolmekymppinen pariskunta, TIINA ja MATTI (nimet muutettu), keskustelevat Provinssirockista. 

M: Ei kai me nukuta sitte missään teltassa siellä?

T: No ei todellakaan. Miten sä edes sellasta kysyt?

M: Eiku mä vaan ajattelin, että onko sulla taas joku sellanen vaihe, että ’mä en oo eläny tarpeeksi mun nuoruutta ja mä haluun päätyä jatkoille johonkin telttaan Provinssissa’.

T: Eei.

 

Provinssin päälava kitara 1

Provinssirockin päälava.

Hiljaisuus.

M: Ei me varmaan olla siellä yöhön asti, eihän?

T: En mä usko. Ei ainakaan kovin myöhään.

M: Jos me nimittäin mennään sinne jo kahden maissa päivällä, niin meillähän väsyy jalat, jos me seistään siellä  kakstoista tuntia.

T: Totta.

***

Provinssirock SMG 1

Scandinavian Music Group.

Kaksi kolmekymppistä istuu bussissa, joka vie heidät Törnävänsaarelle. Tiina puhuu puhelimessa ystävänsä kanssa. Hänellä on jalassaan epämuodikkaat lenkkarit, joissa on hyvä kävellä.

T: Arvaa missä mä oon?  — Festaribussissa matkalla Provinssiin!  — Niinpä! Better late than never. (–) No enhän mä nyt ilman korvatulppia lähäre mihinkään. (–) Mä kuulin, että vanhainkodin asukkaitakin on viety sinne. (–) Niin, Kaija Koon keikalle! Ettei me nyt ihan kaikkein vanhimpia siellä olla.

***

Jenni Vartiainen Provinssi 1

Jenni Vartiainen.

Kaksi kolmekymppistä kuuntelee Jenni Vartiaisen keikkaa. Tiina huomaa noin metrin päässä tutun näköisen miehen, joka fiilistelee musiikkia kädet vaimonsa ympärillä.

T: Siis apua. Tuossa on mun ensimmäinen poikaystävä!

Matti ei käänny katsomaan vaan tuijottaa Jenni Vartiaista, jolla on yllään neonkeltainen sifonkitakki ja musta intiaanipäähine.

T: Se on tuo tyyppi, jolla on harmaa paita. Kato nyt sitä.

M: En mä halua.

T: Mikset? Me ”tapailtiin” viidennellä luokalla.

Matti ei edelleenkään käänny katsomaan.

T: Voi kuinka suloisesti se pitää vaimostaan kiinni. Ne on lähekkäin koko ajan, fanittaa yhdessä Jenniä.

Matti ymmärtää vihjeen ja ottaa Tiinan kainaloonsa.

***

First Aid Kit uus 1

First Aid Kit.

Kaksi kolmekymppistä on tavannut Provinssirockissa Tiinan kolmekymppisen ystävättären, SANNAN (nimi muutettu). Ruotsalaisduo First Aid Kitin keikka on juuri päättynyt. Tiina tutkailee rypistynyttä festariohjelmaa.

T: Mä haluaisin ehkä nähdä ton Paperi T:n. Voidaanko mennä katsomaan sitä?

S: Kai me voidaan. Mä en vaan yhtään tiedä, kuka se on.

T: Se on ilmeisesti sellainen rap-artisti. Mä oon kuullu siitä paljon kehuja.

Menevät anniskelualueelle, ostavat juomat ja kuuntelevat sieltä käsin Paperi T:n keikkaa. Artistilla on kokomusta asu ja pitkät hiukset. Hän räppää.

Älä duunaa mitään paskaa, niin ei tuu mitään paskaa.

Älä duunaa mitään paskaa, niin ei tuu mitään paskaa.”

Kolmekymppiset katsovat toisiaan. He näyttävät kiinnostuneilta Paperi T:n sanomasta. Paperi T jatkaa Jumalan peili -nimisen biisin esittämistä, kolmekymppiset seuraavat keikkaa verkkoaidan takaa. Tiina näyttää levottomalta.

T: Hei voidaanko mennä lähemmäksi lavaa? Täs on jotenkin ahdasta, miks me seistään täs aidan takana?

S: Koska tää on anniskelualue.

Tiina miettii hetken, oivaltaa.

Paperi T Provinssi 2

Tuolla jossain on Paperi T.

***

Kolmekymppiset lipuvat vähitellen lähemmäksi Paperi T:tä. Tutun kuuloinen kappale alkaa soida.

”Taas niissä juhlissa mis aina väärät bileet

Tääl Kalliossa missä tytötki on kivee”

Sanna alkaa jammailla musiikin tahtiin.

S: Mä tiedän tän biisin!

Myös Tiina alkaa tanssia, hänkin tunnistaa Elokuvan tutut sävelet. Matti ei tanssi. Mutta hänen ilmeestään näkee, että hänkin jollakin tavalla pitää kuulemastaan. Tiina heiluttelee käsiään muiden mukana ja hymyilee, katselee lavalle jota aurinko lämmittää. Hänen silmänsä loistavat; juuri tällaista hetkeä hän tuli hakemaan.

Tiina ottaa Matista valokuvan tallentaakseen välähdyksen tästä kaikesta. Paperi T:n Sanat soivat taustalla.

”Nää biisit ei oo susta vaik vähän oiski

Tunnet mut niin hyvin et tiedät etten mä voisi”

 

Paperi T Provinssi uus 1

Paperi T vähän lähempää.

***

Tiina ja Matti ovat jälleen kahden. Kello on noin 20.10. Matti näyttää tuskaiselta.

M: Mun jalat on aivan sairaan väsyneet.

T: Onko? Voi ei.

Jatkavat kuitenkin vaeltelua. Tiina ottaa Matin kädestä kiinni.

T: Arvaa mikä mua vähän harmittaa.

M: No?

T: Risto soittaa vasta yhdeltätoista.

***

Matti ostaa matkaliput festaribussin kuskilta. Matti ja Tiina istuvat alas, bussi starttaa pian kohti Seinäjoen rautatieasemaa. Tiina näyttää tyytymättömältä.

T: Mä en nähny edes kaikkia niitä lavoja!

M: Mutta mehän nähtiin kaikki ne bändit, jotka me haluttiin. Ja sähän sanoit, että sä haluat mennä kohta saunaan.

T: Niin, JOSSAIN vaiheessa. Mun mielestä vasta sitten voidaan lähteä, kun kumpikin todella haluaa.

Matti on hetken hiljaa, nousee ylös.

M: Selvä. Mennään takaisin.

Poistuvat bussista ja lähtevät kävelemään uudestaan kohti festarialuetta.

Before Provinssi ends 1

Liitutaulu, jonka otsikkona oli: ”Before Provinssi 2015 ends I’m sure gonna…”

***

Tiina ja Matti kuuntelevat hattupäistä muusikkoa, joka soittaa kitaraa sinisten valojen keskellä. Hän on P-K Keränen ja hän esittää oman versionsa Lycke Li:n biisistä I Follow Rivers.

Tiina hyräilee mukana, katsoo sitten Mattia huolestunut ilme kasvoillaan.

T: Ooksä jotenki hermo?

M: E.

Matti tutkailee festariohjelmaa yliluonnollisen kiinnostuneena, kulmat kurtussa. Hän ei kuulosta omalta itseltään.

M: Mä meinaan jäädä kattoon Antti Tuiskun keikan! Se soittaa varttia vaille yks yöllä!

***

trendilasit 1

Heräteostos.

Tiina sovittelee aurinkolaseja. Taustalla rämisee jokin meluisa bändi, josta Matti on yhtäkkiä kovin kiinnostunut. Tiina laittaa kasvoilleen valkoiset trendilasit, joissa hän muuttuu ikään kuin toiseksi ihmiseksi.

T: Sopiiko nää mulle?

M: Sopii.

Tiina ei usko vaan kokeilee myös kulta- ja hopeasankaisia aurinkolaseja. Matti puistaa päätään.

M: Nuo valkoiset oli parhaat.

T: Mutta onko näissä UV-suoja?

M: Eiköhän.

Tiina ostaa lasit ja hymyilee.

T: Nyt me voidaan lähteä.

***

Kolmekymppiset juoksevat kohti linja-autoa, jossa lukee ”Ala-Härmä”. Kello on noin kymmenen illalla. Kaksi bussikuskia juttelee linja-auton portailla, Tiina ryntää hengästyneenä heidän luokseen.

T: Menöökö tää Lapualle?

K: Ei. Seuraava lähtöö vasta yhyreltä yällä.

Kolmekymppiset näyttävät epätoivoisilta. Toinen kuljettajista hymyilee rennosti.

K: Hypäkkää mun kyytihin. Mä oon ajamas Lapualle joka tapaukses.

***

Lakeus ikkunasta 1

Lakeus linja-auton ikkunasta.

Tiina ja Matti istuvat minibussissa vierekkäin. Vihreät lakeudet vilistävät ikkunan takana, Simpsiön vuori vartioi heitä.

T: Ihanaa, että me kuultiin vielä se Kygon remiksaus I See Fire -biisistä.

M: Niin oli.

T: Mä oon niin onnellinen, että me saatiin kokea tuo tunnelma, ja kaikki ne bändit! Nyt mä saan ruksata yli yhden kohdan siitä mun Mä en oo koskaan -listasta.

Tiina ottaa heistä melfien kännykkäkamerallaan. He painavat päänsä yhteen ja hymyilevät linssille. Tiinalla on nyt uudet valkoiset lasit, joita hän käyttää vaikka on hämärää.

T: Oli hyvä, että jäätiin vielä hetkeksi. Muuten mä en ois saanu näitä laseja.

***

Matti makoilee Tiinan lapsuudenhuoneessa, etsii YouTubesta sopivaa biisiä. Hän valitsee Paperi T:n Elokuvan. Aurinko laskee rauhallisesti, sauna lämpiää. He kuuntelevat sanoja vieretysten.

”Kesäkuussa ei pitäs olla pimeet

Sä oot ainut skene mihin enää haluun päästä inee.”

Kuninkaallinen ilta

Koin torstaina jotakin hyvin erikoista: sain tavata suomalaisen kuninkaan. Hänellä  ei ollut päässään
kruunua, mutta hänellä oli fiftarityylinen kampaus ja tummansininen puku. Ja
hän lauloi hyvin kauniisti.

 

Tämä kohtaaminen tapahtui Suomalaisen tangon Satumaa ry:n järjestämässä tangon ja runon illassa
Seinäjoen Apila-kirjastossa, jossa minäkin esiinnyin.

Illan oli määrä alkaa kuudelta. Päätin mennä paikan päälle jo
ennen viittä, jotta ehtisin valmistella yllätysnumeroani.

Keskustelin jonkin aikaa tapahtumanjärjestäjien ja vahtimestarin
kanssa erinäisistä esiintymiseen liittyvistä asioista kuten mikrofonin käytöstä
jne.

Kuningas saapui paikalle hyvissä ajoin. Hän ei kantanut
harteillaan viittaa, mutta hänen ympärillään leijui salaperäinen arvokkuuden
aura.

 
Kyösti Mäkimattila lauloi tangoja. Kuva: Kristiina Voipio

Hän harjoitteli omaa esiintymistään varten, laulamalla
Täysikuun. Kuuntelimme häntä hartaasti, ja laulun päätteeksi annoimme
ihastuneet aplodit.
Mietin, uskaltaisinko mennä esittäytymään hänelle. Lopulta
rohkaistuin, olimmehan molemmat saman tangorunotuomariston jäseniä.
Kuningas puristi kättäni ja hymyili ystävällisesti.

”Tässä on nuori kirjailija”, totesi eräs tapahtuman
järjestäjistä. 

”Nuori ja nuori”, sanoin nauraen, samalla helpottuneena tästä
adjektiivista.

Seuraavaksi kadotin kaikki sanat, joten  aloin puhua pälpättää kuninkaan seuraavasta
Ikaalisten-keikasta, jonka tiesin olevan samana iltana. 

”Koskas se alkaa”, kysyin uteliaana. 

”Sitten, kun minä ilmestyn paikalle”, hän sanoi rauhallisesti ja
väläytti veikeän, kuninkaallisen hymynsä. 

Kysyin, olisiko hänellä mitään neuvoja esiintymisjännityksen
selättämiseen. 

”Neuvoni on, että älä jännitä. Siitä ei ole mitään hyötyä.”

Tietämättään hän tatuoi nuo sanat sydämeeni. 

Tangokuningas, jonka nimi on Kyösti Mäkimattila, esitti tilaisuudessa kaksi komeaa tangoa haitarinsoittaja Aleksi Laukkosen säestämänä: Pieni Kukkanen ja Eron hetki on kaunis.

Eron hetki koittikin konkreettisesti, kun Mäkimattilan täytyi
lähteä ajamaan kohti Ikaalisia, lausuttuaan runoja kirjastaan Suuntatähti.

Minä lausuin yleisölle kirjoittamani laulutekstin ”Vanhan linnan
varjossa”, johon sain inspiraation viettäessäni viime vuonna viikon
Edinburghissa.

Laulutekstin lausuntaa. Kuva: Kristiina Voipio
Kerroin yleisölle, että seuraavaan laulutekstiini oli tehty myös
sävel. Ja koska sävel oli olemassa, miksi en saman tien laulaisi sitä.

Kutsuin lavalle säestäjä Eeva
Similä-Suokaksen
ja olin jo helähtämässä lauluun, kun säestäjä sanoi
yhtäkkiä sähköpianon takaa:

”Pianoon pitäis saada virtaa.”
Aloimme kaikki ihmetellä pianoa, joka pysyi itsepintaisesti
hiljaa. Vahtimestari riensi paikalle ja alkoi häärätä johtojen kimpussa.

Sanoin yleisölle, että tätä en ollut edes ymmärtänyt jännittää: ettei
pianosta kuuluisi ääntä! Kaikki muut kauhuskenaariot olin kyllä käynyt läpi.

”Viihdyttäkää yleisöä”, kuiskasi vahtimestari.

Mietin jo, pitäisikö minun pyöräyttää pystyyn jonkinlainen
balettiesitys, mutta valitettavasti olin unohtanut monet ala-asteella oppimani
liikkeet.

Onneksi lavalle kutsuttiin tangorunokilpailun voittaja Joonas-Ville Hietaniemi, joka esitti erään
tangon Laukkosen haitarinsoiton säestyksellä. Tällä välin pianokin heräsi horroksestaan, ja oli
taas minun ja säestäjän vuoro astua estradille.

Ensimmäiseksi esitin sanoittamani tangon ”Niin kuin ulkomailla”, johon Petra Lampinen on tehnyt sävelen. Tämän saman Turku-aiheisen tangon lauloin viime marraskuussa myös Pohojalaasten Lupin kirjailijaillassa Helsingissä.

Sain laulaa Seinäjoen uudessa kirjastossa. Kuva: Kristiina Voipio
Laulaminen yleisön edessä oli tietysti jännittävää, mutta myös antoisaa. Oli ihanaa nähdä, kuinka keskittyneesti ihmiset kuuntelivat lauluani, sen sanoja ja melodiaa.

Tangon jälkeen sain vielä itsekin istahtaa pianon ääreen, kun lauloin sanoittamani ja säveltämäni balladin ”Metrossa murheiden”, itseäni säestäen.

Tuon kappaleen ensiesitys
jännitti minua erityisesti, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Ehkä pamppaileva
sydämeni oli jo ehtinyt ottaa vaarin tangokuninkaan neuvosta.

Illan päätteeksi kuvataiteilija Soile Yli-Mäyry puhui vielä hetkisen aikaa taiteen merkityksestä. Pohjalaissyntyinen taiteilija totesi, että digitalisoitumisen aikakausi on toisaalta tuonut ihmisiä
yhteen, toisaalta tehnyt meistä entistä yksinäisempiä. Hänen viestinsä oli,
että taiteen äärellä voi tapahtua arvokkaita kohtaamisia ja kokemuksia. Lopuksi Yli-Mäyry
lahjoitti kirjastolle väitöskirjansa, jonka otsikko on: ”Esteettinen kokemus kulttuurisiltana:
Soile Yli-Mäyryn taide kiinalaisen, japanilaisen ja suomalaisen yleisön
kokemana”.

Tuohon puheeseen oli hyvä päättää tangon- ja runontäyteinen
ilta. Olin todella iloinen ja kiitollinen, kun tilaisuuden jälkeen muutamat
kuulijat tulivat vielä kädestä pitäen kiittämään lauluistani ja juttelemaan minulle. Tuntui, että
jotakin tärkeää oli liikahtanut meidän välillämme.

Laulu kuuluu kesään

Terveisiä Pohjanmaalta!

Matkustin viime viikonloppuna tänne Lapualle ylioppilasjuhlia ja erästä tangoaiheista esiintymistä varten.

Koin yhtäkkiä pienimuotoisen kulttuurishokin palatessani Helsingistä takaisin kotikonnuille. Saavuin perille vasta myöhään perjantaina ja pääsin nukkumaan kahden maissa yöllä. Samassa havahduin ulkoa kantautuvaan äärettömän pirteään laulantaan. Yritin tunkea korvatulpat syvemmälle korviini, mutta olin kuulevinani konsertin jopa niiden läpi. 

Lapuanjoki kesäkuussa. Linnut kuuluvat, mutta eivät näy.

Illasta toiseen olen ihmetellyt näiden lintujen käytöstä – ja myös omaa käytöstäni. Mitä on tapahtunut sille maalaistytölle, joka ei aikoinaan edes kiinnittänyt huomiota luonnon ääniin? Nyt olen sulkenut ikkunat, turvautunut tulppiin, painanut tyynyn korvalleni – ja silti kuullut lintujen sitkeän sirkutuksen. Eivätkö ne koskaan nuku?

”Pitääkö ottaa lintukirja esille”, äitini lopulta sanoi.

Luultavasti linnuilla on tällä hetkellä jonkinlaiset soidinmenot meneillään. Ne aikovat rakentaa pesän ja etsivät (väsymättä) sopivaa puolisoa. Mutta eikö sitä voisi tehdä yhtään aiemmin illalla?

Toisaalta, mikä minä ihminen olen mitään sanomaan – tuleehan baareissakin valomerkki vasta puoli neljältä yöllä.

(Onneksi nyt, muutaman päivän jälkeen, olen jo alkanut tottua yölliseen musisointiin. Puolilta öin laulu jopa hiljenee joksikin aikaa, ja aamulla on mukavakin kuulla lintujen aurinkoista viserrystä.)

Toisenlaista laulua on luvassa huomenna torstaina Seinäjoen Apila-kirjastossa tangon ja runon illassa, jossa paljastetaan nuorten tangorunokilpailun tulos. Suomalaisen tangon Satumaa ry:n järjestämään valtakunnalliseen kilpailuun saivat osallistua 13-19-vuotiaat nuoret, ja minä sain kunnian kuulua kuuden hengen tuomaristoon.

Runokilpailun suojelijana ja yhtenä raadin jäsenenä on hallitseva tangokuningas Kyösti Mäkimattila, joka laulaa tangoja ja lukee tilaisuudessa omia runojaan; häneltä on ilmestynyt viime vuonna runokirja Suuntatähti, ja tämän kuun lopulla Otava julkaisee häneltä teoksen nimeltä Rakkaani.

Tapahtuma on osa Satumaa-viikkoa, jonka kuluessa nuorilla kulttuurinharrastajilla on mahdollisuus esitellä omia taitojaan. Voit tästä lukea lisää Satumaa-viikon sekä tangon ja runon illan ohjelmasta.

Minulta on torstain iltamassa luvassa yllätysnumero.

Tervetuloa kuuntelemaan!