Vuoden huiput

Ja mä vien sut talvipuutarhaan

ja jonnekin korkealle

että tiedät miltä näyttää

tasainen maa

sieltä mä tuun

sinne mä jään.

-Scandinavian Music Group: Talvipuutarhaan (san. Terhi Kokkonen)

Ikkuna Rooma 4

Olemme eläneet tätä uutta vuotta jo kohta neljä päivää. Silti en malttanut olla katsomatta vielä hetken taakseni, edelliseen vuoteen, ennen kuin jatkan eteenpäin.

Tutkailin Marilyn-kalenteristani ja Facebook-päivityksistäni, millaista elämäni oli vuonna 2015. Kalenterista löytyy muun muassa seuraavanlaisia merkintöjä: apurahadeadline, kirja painoon!, julkkarit, Imagen videohaastattelu, Otavan 125-vuotisjuhlat, Kirjailijan kanssa -lukupiirivierailu, lounas L:n kanssa, Nosturin keikka, Taiteiden yön esiintyminen, Looseen!

jenni vartiainen 1

Jenni Vartiainen vappuna Nosturissa.

Vuonna 2015 olen tanssinut, laulanut, puhunut viisaita, puhunut hassuja, kirjoittanut nimeni, kirjoittanut fiktiota, kuunnellut musiikia, käynyt teatterissa ja elokuvissa, nähnyt kaksi kertaa Jenni Vartiaisen, juhlinut vappua, kesää, juhannusta ja joulua, viettänyt aikaa rakkaiden kanssa, tavannut ystäviä, kaivannut ystäviä, uinut meressä, kävellyt lumessa, halannut, hiljentynyt, nauranut, itkenyt.

Olen käynyt paikoissa, joissa en ole koskaan aiemmin käynyt. Näitä olivat ainakin:

 

Helsingin Talvipuutarha

Kävin ystäväni kanssa pääsiäisen aikoihin Talvipuutarhassa, joka oli täynnä tuoksuvia kukkia. Kun muistelen tuota päivää, minulle tulee mieleen Scandinavian Music Groupin biisi Talvipuutarhaan, sen haikeat sanat. Ajattelen tuota laulua usein myös käydessäni kotiseudun lakeuksilla, tasaisella maalla.

Helsingin talvipuutarha

Provinssirock

Vaikka olen kotoisin Lapualta (noin 25 kilometrin päässä Seinäjoelta), en ollut koskaan aiemmin käynyt Provinssissa. Tämä asia painoi minua suuresti, ja halusin korjata virheen ennen kuin täytän 78 vuotta. Se kannatti. Sain tuntea taas, millaista on olla nuori. Tai ainakin nähdä sen. Se näytti hyvältä.

Venetsialaiset

Kävin elokuun lopulla Lapuan Venetsialaisissa, pukeuduin farkkuihin ja taivaansiniseen ruutupaitaan ja hyvästelin kaiholla kesän. Kuuntelin paikallisia bändejä, söin makkaraa, join jaffaa, juttelin ihmisten kanssa. Anniskelualueen portilla minulta kysyttiin paperit. Tällä elin loppuvuoden.

Rooma

Tämä ikuisuuden kaupunki (’The Eternal City’) tuoksui historialta, kaduilta joilla olivat kävelleet niin monet minua ennen, kirkoilta jotka hiljaisina tutkailivat kiireisiä turisteja. Kirjoitin matkasta kaksi postausta blogiin, tällaisen ja tuollaisen.

colosseum

Colosseum.

***

Usein jäsennän vuosiani sen mukaan, millaisia töitä olen milloinkin tehnyt, millaisia tekstejä kirjoittanut.

Yksi vuoden 2015 kiistattomista kohokohdista oli uuden kirjan julkaiseminen. Sen nimi on Ennen kuin kaikki muuttuu ja se ilmestyi huhtikuussa, kevätauringon valossa. Muistan päivän, jolloin sain kirjan käsiini ensimmäisen kerran; minulla oli sähkönsininen villakangastakki ja kauhea nälkä. Ystäväni ajoi minut ABC:lle syömään, ja sieltä jatkoimme matkaa Tampereelle tyttöjen iltaan.

Kirjan tiimoilta elämässä tapahtui paljon hauskaa ja jännittävää: oli kirjajulkkarit, pari radiohaastattelua, Puoli seitsemän -ohjelmassa vierailu, Vaasan ja Helsingin kirjamessut, lukijoiden kohtaamista eri tilaisuuksissa. Muistan lämmöllä esimerkiksi vierailun kääntäjäseminaarissa, jossa eri maiden nuoret kääntäjät olivat loihtineet novellini omalle kielelleen ja keskustelleet teksteistäni.

Olen saanut kirjastani ilahduttavaa palautetta, niin kasvotusten kuin Twitterissä, Facebookissa ja täällä blogissakin. On ollut ihanaa huomata, kuinka tärkeä kirja on ollut monelle.

Ennen kuin kaikki muuttuu (17)kansi

***

Vuonna 2015 tein asioita, joita en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Näitä olivat esimerkiksi:

Imagen nettisivuilla bloggaaminen

MinäKertoja-blogini siirtyi kesäkuussa Imagen verkkosivuille. Tämä mahtava muutto toi postauksilleni paljon uusia lukijoita, ja myös blogin ulkoasu koki piristävän muodonmuutoksen.

Sähkökirjan lukeminen

Sain tilaisuuden kokeilla uutta Fabula-nimistä sovellusta, jonka avulla voi lukea sähkökirjoja. Syksyllä kirjoitin aiheesta myös postauksen blogiini. Tällä hetkellä luen Fabulan kautta erästä hienoa amerikkalaista romaania, josta olisi hauska kirjoittaa lähitulevaisuudessa.

Pyöräileminen Berliinissä

Vietin heinäkuussa viikon kirjailijaresidenssissä Berliinissä, josta kirjoitin myös blogiin, tänne ja tuonne. Yhtenä päivänä minä ja lapsuudenystäväni vuokrasimme pyörät Itä-Berliinistä ja poljimme pitkin vieraita katuja. Yritin parhaani mukaan puikkelehtia autojen seassa ja pysyä hengissä.

Olinko se tosiaan minä?

pyörä berliinissä

Oikeasti en ajanut tällä pyörällä, mutta halusin silti ikuistaa tämän berliiniläisen menopelin.

Reissaaminen Porvooseen

En ollut koskaan aiemmin käynyt Porvoossa, mutta kirjailijavierailun vuoksi matkustin sinne bussilla. Valitettavasti unohdin kaikki kirjani kotiin, minkä vuoksi jouduin lainaamaan ne Porvoon kirjastosta. Nyt minulla on siis Porvoon kirjastokortti. Miksi, sitä emme saa ehkä koskaan tietää.

Puheen pitäminen iltapuvussa

Pidin juhlapuheen Pohjalaisten osakuntien Porthan-juhlassa Ostrobotnialla, jossa suuri osa yleisöstä oli pohjalaissyntyisiä opiskelijoita. Puheessani mainitsin Lapuan kahdeksan kertaa, Pohjanmaan viidesti ja Lauri Tähkän kahdesti. Kerroin myös, kuinka muutin vuosia sitten Lapualta Helsinkiin ja kuinka kirjoitin ensimmäisen kirjani Arvostelukappaleen osakunnan asunnossa, 18 neliön yksiössä.  Illan tunnelma oli niin lämminhenkinen, että muistan sen ikuisesti. Monet kuulijat tulivat kädestä pitäen kiittämään minua puheesta.

iltapuku 1

Kuva: Jenni Kavén

Kaija Koon keikalla käyminen

Kaija Koo lauloi autossa kun olin lapsi ja nuori, ja hän lauloi Tinakenkätytöstä, kun luin huoneessani yo-kirjoituksiin. Ensimmäistä kertaa kävin Kaija Koon keikalla Hartwall Arenalla joulukuussa. Ja totesin, että hän on todellinen supernainen.

Mad Menin katsominen

Kaikki puhuivat Mad Menistä, paitsi minä – kunnes vihdoin tutustuin kyseiseen sarjaan. Ja rakastuin Don Draperiin, ihan vähän. Tai paljon. Niin paljon, että olin jo vähällä lainata kirjastosta kaikki ne kirjat, joita hän lukee.

Energiakivien ostaminen.

Ei tästä sen enempää.

Joulun viettäminen Lapissa

Vietin ensimmäistä kertaa joulun Pohjois-Suomessa, lumen ja pakkasen valtakunnassa. Kirjoitin aiheesta myös kolumnin Ilkkaan. (PS: Tuo kirjoitus oli viisivuotisen kolumnipestini päätösteksti. Jos joku siellä jossakin tarvitsee uutta kolumnistia, ota yhteyttä).

lumimaisema

***

Vuonna 2015 tein asioita, joita olen aiemminkin tehnyt:

Nukuin liian myöhään, liian monena aamuna. Annoin Facebookille ja Twitterille liikaa aikaani. Kävin Flow’ssa ja Kallio Block Partyssa. Kirjoitin näytelmää. Kirjoitin romaania. Viimeistelin novelleja. Julkaisin blogipostauksia. Ideoin lehtijuttuja. Harjasin hiuksia. Meikkasin. Vein roskia. Tiskasin liian vähän. Tamppasin maton, muutaman kerran. Googlasin nimeni. Ostin uusia vaatteita sekä korvakoruja, joista osa on jo kadonnut. Hommasin netistä kännykänkuoret, jotka ovat jo rikki. Matkustin junalla kaupunkeihin joista välitän. Kävin lenkillä, monena päivänä.

lenkkeilija

***

Tämän postauksen äärellä huomaan, miten paljon ehdin tehdä vuonna 2015. Miten paljon kerkesin hymyillä, miten paljon murehtia.

Vuoden viimeisestä kuukaudesta tuli surullinen, kuten edellisestä postauksestani voi lukea.

Sitä ennen tapahtui kuitenkin paljon hyvää.

Onnellisimpia ovat olleet hetket toisten ihmisten kanssa. Ne hetket, kun olen nauranut jonkun kanssa samalle jutulle.

Ja vaikka olisimme tietämättämme nauraneet eri asialle, sekään ei haittaisi.

Onnellisimpia ovat olleet ne hetket, kun joku on soittanut minulle ja kysynyt, mitä kuuluu.

Hetket, kun olen itse soittanut.

Hetket, joina olen nähnyt saman maiseman kuin joku toinen.

Kesämaisema Helsinki 2

Hetket, kun minua on tultu asemalle vastaan.

Hetket, kun joku on istahtanut minua vastapäätä kahvilassa.

Hetket, kun olen laulanut ja minun ääneni on kuultu.

Hetket, kun valot ovat sammuneet teatterissa ja joku on istunut minun vierelläni.

Hetket, jolloin olen ollut kiitollinen omasta olemassaolostani.

Hetket, jolloin minua on kannettu reppuselässä halki kasteisen ruohikon.

 

Onnellista alkanutta vuotta kaikille!