Vuoden huiput

Ja mä vien sut talvipuutarhaan

ja jonnekin korkealle

että tiedät miltä näyttää

tasainen maa

sieltä mä tuun

sinne mä jään.

-Scandinavian Music Group: Talvipuutarhaan (san. Terhi Kokkonen)

Ikkuna Rooma 4

Olemme eläneet tätä uutta vuotta jo kohta neljä päivää. Silti en malttanut olla katsomatta vielä hetken taakseni, edelliseen vuoteen, ennen kuin jatkan eteenpäin.

Tutkailin Marilyn-kalenteristani ja Facebook-päivityksistäni, millaista elämäni oli vuonna 2015. Kalenterista löytyy muun muassa seuraavanlaisia merkintöjä: apurahadeadline, kirja painoon!, julkkarit, Imagen videohaastattelu, Otavan 125-vuotisjuhlat, Kirjailijan kanssa -lukupiirivierailu, lounas L:n kanssa, Nosturin keikka, Taiteiden yön esiintyminen, Looseen!

jenni vartiainen 1

Jenni Vartiainen vappuna Nosturissa.

Vuonna 2015 olen tanssinut, laulanut, puhunut viisaita, puhunut hassuja, kirjoittanut nimeni, kirjoittanut fiktiota, kuunnellut musiikia, käynyt teatterissa ja elokuvissa, nähnyt kaksi kertaa Jenni Vartiaisen, juhlinut vappua, kesää, juhannusta ja joulua, viettänyt aikaa rakkaiden kanssa, tavannut ystäviä, kaivannut ystäviä, uinut meressä, kävellyt lumessa, halannut, hiljentynyt, nauranut, itkenyt.

Olen käynyt paikoissa, joissa en ole koskaan aiemmin käynyt. Näitä olivat ainakin:

 

Helsingin Talvipuutarha

Kävin ystäväni kanssa pääsiäisen aikoihin Talvipuutarhassa, joka oli täynnä tuoksuvia kukkia. Kun muistelen tuota päivää, minulle tulee mieleen Scandinavian Music Groupin biisi Talvipuutarhaan, sen haikeat sanat. Ajattelen tuota laulua usein myös käydessäni kotiseudun lakeuksilla, tasaisella maalla.

Helsingin talvipuutarha

Provinssirock

Vaikka olen kotoisin Lapualta (noin 25 kilometrin päässä Seinäjoelta), en ollut koskaan aiemmin käynyt Provinssissa. Tämä asia painoi minua suuresti, ja halusin korjata virheen ennen kuin täytän 78 vuotta. Se kannatti. Sain tuntea taas, millaista on olla nuori. Tai ainakin nähdä sen. Se näytti hyvältä.

Venetsialaiset

Kävin elokuun lopulla Lapuan Venetsialaisissa, pukeuduin farkkuihin ja taivaansiniseen ruutupaitaan ja hyvästelin kaiholla kesän. Kuuntelin paikallisia bändejä, söin makkaraa, join jaffaa, juttelin ihmisten kanssa. Anniskelualueen portilla minulta kysyttiin paperit. Tällä elin loppuvuoden.

Rooma

Tämä ikuisuuden kaupunki (’The Eternal City’) tuoksui historialta, kaduilta joilla olivat kävelleet niin monet minua ennen, kirkoilta jotka hiljaisina tutkailivat kiireisiä turisteja. Kirjoitin matkasta kaksi postausta blogiin, tällaisen ja tuollaisen.

colosseum

Colosseum.

***

Usein jäsennän vuosiani sen mukaan, millaisia töitä olen milloinkin tehnyt, millaisia tekstejä kirjoittanut.

Yksi vuoden 2015 kiistattomista kohokohdista oli uuden kirjan julkaiseminen. Sen nimi on Ennen kuin kaikki muuttuu ja se ilmestyi huhtikuussa, kevätauringon valossa. Muistan päivän, jolloin sain kirjan käsiini ensimmäisen kerran; minulla oli sähkönsininen villakangastakki ja kauhea nälkä. Ystäväni ajoi minut ABC:lle syömään, ja sieltä jatkoimme matkaa Tampereelle tyttöjen iltaan.

Kirjan tiimoilta elämässä tapahtui paljon hauskaa ja jännittävää: oli kirjajulkkarit, pari radiohaastattelua, Puoli seitsemän -ohjelmassa vierailu, Vaasan ja Helsingin kirjamessut, lukijoiden kohtaamista eri tilaisuuksissa. Muistan lämmöllä esimerkiksi vierailun kääntäjäseminaarissa, jossa eri maiden nuoret kääntäjät olivat loihtineet novellini omalle kielelleen ja keskustelleet teksteistäni.

Olen saanut kirjastani ilahduttavaa palautetta, niin kasvotusten kuin Twitterissä, Facebookissa ja täällä blogissakin. On ollut ihanaa huomata, kuinka tärkeä kirja on ollut monelle.

Ennen kuin kaikki muuttuu (17)kansi

***

Vuonna 2015 tein asioita, joita en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Näitä olivat esimerkiksi:

Imagen nettisivuilla bloggaaminen

MinäKertoja-blogini siirtyi kesäkuussa Imagen verkkosivuille. Tämä mahtava muutto toi postauksilleni paljon uusia lukijoita, ja myös blogin ulkoasu koki piristävän muodonmuutoksen.

Sähkökirjan lukeminen

Sain tilaisuuden kokeilla uutta Fabula-nimistä sovellusta, jonka avulla voi lukea sähkökirjoja. Syksyllä kirjoitin aiheesta myös postauksen blogiini. Tällä hetkellä luen Fabulan kautta erästä hienoa amerikkalaista romaania, josta olisi hauska kirjoittaa lähitulevaisuudessa.

Pyöräileminen Berliinissä

Vietin heinäkuussa viikon kirjailijaresidenssissä Berliinissä, josta kirjoitin myös blogiin, tänne ja tuonne. Yhtenä päivänä minä ja lapsuudenystäväni vuokrasimme pyörät Itä-Berliinistä ja poljimme pitkin vieraita katuja. Yritin parhaani mukaan puikkelehtia autojen seassa ja pysyä hengissä.

Olinko se tosiaan minä?

pyörä berliinissä

Oikeasti en ajanut tällä pyörällä, mutta halusin silti ikuistaa tämän berliiniläisen menopelin.

Reissaaminen Porvooseen

En ollut koskaan aiemmin käynyt Porvoossa, mutta kirjailijavierailun vuoksi matkustin sinne bussilla. Valitettavasti unohdin kaikki kirjani kotiin, minkä vuoksi jouduin lainaamaan ne Porvoon kirjastosta. Nyt minulla on siis Porvoon kirjastokortti. Miksi, sitä emme saa ehkä koskaan tietää.

Puheen pitäminen iltapuvussa

Pidin juhlapuheen Pohjalaisten osakuntien Porthan-juhlassa Ostrobotnialla, jossa suuri osa yleisöstä oli pohjalaissyntyisiä opiskelijoita. Puheessani mainitsin Lapuan kahdeksan kertaa, Pohjanmaan viidesti ja Lauri Tähkän kahdesti. Kerroin myös, kuinka muutin vuosia sitten Lapualta Helsinkiin ja kuinka kirjoitin ensimmäisen kirjani Arvostelukappaleen osakunnan asunnossa, 18 neliön yksiössä.  Illan tunnelma oli niin lämminhenkinen, että muistan sen ikuisesti. Monet kuulijat tulivat kädestä pitäen kiittämään minua puheesta.

iltapuku 1

Kuva: Jenni Kavén

Kaija Koon keikalla käyminen

Kaija Koo lauloi autossa kun olin lapsi ja nuori, ja hän lauloi Tinakenkätytöstä, kun luin huoneessani yo-kirjoituksiin. Ensimmäistä kertaa kävin Kaija Koon keikalla Hartwall Arenalla joulukuussa. Ja totesin, että hän on todellinen supernainen.

Mad Menin katsominen

Kaikki puhuivat Mad Menistä, paitsi minä – kunnes vihdoin tutustuin kyseiseen sarjaan. Ja rakastuin Don Draperiin, ihan vähän. Tai paljon. Niin paljon, että olin jo vähällä lainata kirjastosta kaikki ne kirjat, joita hän lukee.

Energiakivien ostaminen.

Ei tästä sen enempää.

Joulun viettäminen Lapissa

Vietin ensimmäistä kertaa joulun Pohjois-Suomessa, lumen ja pakkasen valtakunnassa. Kirjoitin aiheesta myös kolumnin Ilkkaan. (PS: Tuo kirjoitus oli viisivuotisen kolumnipestini päätösteksti. Jos joku siellä jossakin tarvitsee uutta kolumnistia, ota yhteyttä).

lumimaisema

***

Vuonna 2015 tein asioita, joita olen aiemminkin tehnyt:

Nukuin liian myöhään, liian monena aamuna. Annoin Facebookille ja Twitterille liikaa aikaani. Kävin Flow’ssa ja Kallio Block Partyssa. Kirjoitin näytelmää. Kirjoitin romaania. Viimeistelin novelleja. Julkaisin blogipostauksia. Ideoin lehtijuttuja. Harjasin hiuksia. Meikkasin. Vein roskia. Tiskasin liian vähän. Tamppasin maton, muutaman kerran. Googlasin nimeni. Ostin uusia vaatteita sekä korvakoruja, joista osa on jo kadonnut. Hommasin netistä kännykänkuoret, jotka ovat jo rikki. Matkustin junalla kaupunkeihin joista välitän. Kävin lenkillä, monena päivänä.

lenkkeilija

***

Tämän postauksen äärellä huomaan, miten paljon ehdin tehdä vuonna 2015. Miten paljon kerkesin hymyillä, miten paljon murehtia.

Vuoden viimeisestä kuukaudesta tuli surullinen, kuten edellisestä postauksestani voi lukea.

Sitä ennen tapahtui kuitenkin paljon hyvää.

Onnellisimpia ovat olleet hetket toisten ihmisten kanssa. Ne hetket, kun olen nauranut jonkun kanssa samalle jutulle.

Ja vaikka olisimme tietämättämme nauraneet eri asialle, sekään ei haittaisi.

Onnellisimpia ovat olleet ne hetket, kun joku on soittanut minulle ja kysynyt, mitä kuuluu.

Hetket, kun olen itse soittanut.

Hetket, joina olen nähnyt saman maiseman kuin joku toinen.

Kesämaisema Helsinki 2

Hetket, kun minua on tultu asemalle vastaan.

Hetket, kun joku on istahtanut minua vastapäätä kahvilassa.

Hetket, kun olen laulanut ja minun ääneni on kuultu.

Hetket, kun valot ovat sammuneet teatterissa ja joku on istunut minun vierelläni.

Hetket, jolloin olen ollut kiitollinen omasta olemassaolostani.

Hetket, jolloin minua on kannettu reppuselässä halki kasteisen ruohikon.

 

Onnellista alkanutta vuotta kaikille!

 

Pienoisnäytelmä Provinssista

Perustuu tositapahtumii, tai ainaki tosi todelle tuntuvii unii

-Paperi T: Sanat

Kesäkuu, aamu. Kolmekymppinen pariskunta, TIINA ja MATTI (nimet muutettu), keskustelevat Provinssirockista. 

M: Ei kai me nukuta sitte missään teltassa siellä?

T: No ei todellakaan. Miten sä edes sellasta kysyt?

M: Eiku mä vaan ajattelin, että onko sulla taas joku sellanen vaihe, että ’mä en oo eläny tarpeeksi mun nuoruutta ja mä haluun päätyä jatkoille johonkin telttaan Provinssissa’.

T: Eei.

 

Provinssin päälava kitara 1

Provinssirockin päälava.

Hiljaisuus.

M: Ei me varmaan olla siellä yöhön asti, eihän?

T: En mä usko. Ei ainakaan kovin myöhään.

M: Jos me nimittäin mennään sinne jo kahden maissa päivällä, niin meillähän väsyy jalat, jos me seistään siellä  kakstoista tuntia.

T: Totta.

***

Provinssirock SMG 1

Scandinavian Music Group.

Kaksi kolmekymppistä istuu bussissa, joka vie heidät Törnävänsaarelle. Tiina puhuu puhelimessa ystävänsä kanssa. Hänellä on jalassaan epämuodikkaat lenkkarit, joissa on hyvä kävellä.

T: Arvaa missä mä oon?  — Festaribussissa matkalla Provinssiin!  — Niinpä! Better late than never. (–) No enhän mä nyt ilman korvatulppia lähäre mihinkään. (–) Mä kuulin, että vanhainkodin asukkaitakin on viety sinne. (–) Niin, Kaija Koon keikalle! Ettei me nyt ihan kaikkein vanhimpia siellä olla.

***

Jenni Vartiainen Provinssi 1

Jenni Vartiainen.

Kaksi kolmekymppistä kuuntelee Jenni Vartiaisen keikkaa. Tiina huomaa noin metrin päässä tutun näköisen miehen, joka fiilistelee musiikkia kädet vaimonsa ympärillä.

T: Siis apua. Tuossa on mun ensimmäinen poikaystävä!

Matti ei käänny katsomaan vaan tuijottaa Jenni Vartiaista, jolla on yllään neonkeltainen sifonkitakki ja musta intiaanipäähine.

T: Se on tuo tyyppi, jolla on harmaa paita. Kato nyt sitä.

M: En mä halua.

T: Mikset? Me ”tapailtiin” viidennellä luokalla.

Matti ei edelleenkään käänny katsomaan.

T: Voi kuinka suloisesti se pitää vaimostaan kiinni. Ne on lähekkäin koko ajan, fanittaa yhdessä Jenniä.

Matti ymmärtää vihjeen ja ottaa Tiinan kainaloonsa.

***

First Aid Kit uus 1

First Aid Kit.

Kaksi kolmekymppistä on tavannut Provinssirockissa Tiinan kolmekymppisen ystävättären, SANNAN (nimi muutettu). Ruotsalaisduo First Aid Kitin keikka on juuri päättynyt. Tiina tutkailee rypistynyttä festariohjelmaa.

T: Mä haluaisin ehkä nähdä ton Paperi T:n. Voidaanko mennä katsomaan sitä?

S: Kai me voidaan. Mä en vaan yhtään tiedä, kuka se on.

T: Se on ilmeisesti sellainen rap-artisti. Mä oon kuullu siitä paljon kehuja.

Menevät anniskelualueelle, ostavat juomat ja kuuntelevat sieltä käsin Paperi T:n keikkaa. Artistilla on kokomusta asu ja pitkät hiukset. Hän räppää.

Älä duunaa mitään paskaa, niin ei tuu mitään paskaa.

Älä duunaa mitään paskaa, niin ei tuu mitään paskaa.”

Kolmekymppiset katsovat toisiaan. He näyttävät kiinnostuneilta Paperi T:n sanomasta. Paperi T jatkaa Jumalan peili -nimisen biisin esittämistä, kolmekymppiset seuraavat keikkaa verkkoaidan takaa. Tiina näyttää levottomalta.

T: Hei voidaanko mennä lähemmäksi lavaa? Täs on jotenkin ahdasta, miks me seistään täs aidan takana?

S: Koska tää on anniskelualue.

Tiina miettii hetken, oivaltaa.

Paperi T Provinssi 2

Tuolla jossain on Paperi T.

***

Kolmekymppiset lipuvat vähitellen lähemmäksi Paperi T:tä. Tutun kuuloinen kappale alkaa soida.

”Taas niissä juhlissa mis aina väärät bileet

Tääl Kalliossa missä tytötki on kivee”

Sanna alkaa jammailla musiikin tahtiin.

S: Mä tiedän tän biisin!

Myös Tiina alkaa tanssia, hänkin tunnistaa Elokuvan tutut sävelet. Matti ei tanssi. Mutta hänen ilmeestään näkee, että hänkin jollakin tavalla pitää kuulemastaan. Tiina heiluttelee käsiään muiden mukana ja hymyilee, katselee lavalle jota aurinko lämmittää. Hänen silmänsä loistavat; juuri tällaista hetkeä hän tuli hakemaan.

Tiina ottaa Matista valokuvan tallentaakseen välähdyksen tästä kaikesta. Paperi T:n Sanat soivat taustalla.

”Nää biisit ei oo susta vaik vähän oiski

Tunnet mut niin hyvin et tiedät etten mä voisi”

 

Paperi T Provinssi uus 1

Paperi T vähän lähempää.

***

Tiina ja Matti ovat jälleen kahden. Kello on noin 20.10. Matti näyttää tuskaiselta.

M: Mun jalat on aivan sairaan väsyneet.

T: Onko? Voi ei.

Jatkavat kuitenkin vaeltelua. Tiina ottaa Matin kädestä kiinni.

T: Arvaa mikä mua vähän harmittaa.

M: No?

T: Risto soittaa vasta yhdeltätoista.

***

Matti ostaa matkaliput festaribussin kuskilta. Matti ja Tiina istuvat alas, bussi starttaa pian kohti Seinäjoen rautatieasemaa. Tiina näyttää tyytymättömältä.

T: Mä en nähny edes kaikkia niitä lavoja!

M: Mutta mehän nähtiin kaikki ne bändit, jotka me haluttiin. Ja sähän sanoit, että sä haluat mennä kohta saunaan.

T: Niin, JOSSAIN vaiheessa. Mun mielestä vasta sitten voidaan lähteä, kun kumpikin todella haluaa.

Matti on hetken hiljaa, nousee ylös.

M: Selvä. Mennään takaisin.

Poistuvat bussista ja lähtevät kävelemään uudestaan kohti festarialuetta.

Before Provinssi ends 1

Liitutaulu, jonka otsikkona oli: ”Before Provinssi 2015 ends I’m sure gonna…”

***

Tiina ja Matti kuuntelevat hattupäistä muusikkoa, joka soittaa kitaraa sinisten valojen keskellä. Hän on P-K Keränen ja hän esittää oman versionsa Lycke Li:n biisistä I Follow Rivers.

Tiina hyräilee mukana, katsoo sitten Mattia huolestunut ilme kasvoillaan.

T: Ooksä jotenki hermo?

M: E.

Matti tutkailee festariohjelmaa yliluonnollisen kiinnostuneena, kulmat kurtussa. Hän ei kuulosta omalta itseltään.

M: Mä meinaan jäädä kattoon Antti Tuiskun keikan! Se soittaa varttia vaille yks yöllä!

***

trendilasit 1

Heräteostos.

Tiina sovittelee aurinkolaseja. Taustalla rämisee jokin meluisa bändi, josta Matti on yhtäkkiä kovin kiinnostunut. Tiina laittaa kasvoilleen valkoiset trendilasit, joissa hän muuttuu ikään kuin toiseksi ihmiseksi.

T: Sopiiko nää mulle?

M: Sopii.

Tiina ei usko vaan kokeilee myös kulta- ja hopeasankaisia aurinkolaseja. Matti puistaa päätään.

M: Nuo valkoiset oli parhaat.

T: Mutta onko näissä UV-suoja?

M: Eiköhän.

Tiina ostaa lasit ja hymyilee.

T: Nyt me voidaan lähteä.

***

Kolmekymppiset juoksevat kohti linja-autoa, jossa lukee ”Ala-Härmä”. Kello on noin kymmenen illalla. Kaksi bussikuskia juttelee linja-auton portailla, Tiina ryntää hengästyneenä heidän luokseen.

T: Menöökö tää Lapualle?

K: Ei. Seuraava lähtöö vasta yhyreltä yällä.

Kolmekymppiset näyttävät epätoivoisilta. Toinen kuljettajista hymyilee rennosti.

K: Hypäkkää mun kyytihin. Mä oon ajamas Lapualle joka tapaukses.

***

Lakeus ikkunasta 1

Lakeus linja-auton ikkunasta.

Tiina ja Matti istuvat minibussissa vierekkäin. Vihreät lakeudet vilistävät ikkunan takana, Simpsiön vuori vartioi heitä.

T: Ihanaa, että me kuultiin vielä se Kygon remiksaus I See Fire -biisistä.

M: Niin oli.

T: Mä oon niin onnellinen, että me saatiin kokea tuo tunnelma, ja kaikki ne bändit! Nyt mä saan ruksata yli yhden kohdan siitä mun Mä en oo koskaan -listasta.

Tiina ottaa heistä melfien kännykkäkamerallaan. He painavat päänsä yhteen ja hymyilevät linssille. Tiinalla on nyt uudet valkoiset lasit, joita hän käyttää vaikka on hämärää.

T: Oli hyvä, että jäätiin vielä hetkeksi. Muuten mä en ois saanu näitä laseja.

***

Matti makoilee Tiinan lapsuudenhuoneessa, etsii YouTubesta sopivaa biisiä. Hän valitsee Paperi T:n Elokuvan. Aurinko laskee rauhallisesti, sauna lämpiää. He kuuntelevat sanoja vieretysten.

”Kesäkuussa ei pitäs olla pimeet

Sä oot ainut skene mihin enää haluun päästä inee.”

Mä en oo koskaan

If you look the right way, you can see that the whole world is a garden.

-Frances Hodgson Burnett

Muistatteko Levottomat-elokuvasta sen kohtauksen, jossa porukka nuoria kaupunkilaisia istuu juhannuksena rantakalliolla ja pelaa ”Mä en oo koskaan” -peliä. Jokaisen pitää sanoa vuorollaan asia, jota ei ole milloinkaan tehnyt.

Mieleeni on jäänyt lause, jonka Ari (Mikko Nousiainen) tunnustaa: ”Mä en oo koskaan ollu rakastunu.”

Kaikki vaikenevat vaivaantuneina. Arin kanssa hengaileva Tiina (Laura Malmivaara) lähtee tuohtuneena pois.

orkidea1

Orkidea Talvipuutarhassa. Taustalla ehkä Lumikuningatar?

Olen onneksi kokenut rakastumisen. Mutta keksin kyllä joukon muita asioita, joita en ole tehnyt (ja kaikki muut ilmeisesti ovat. Silloin saa pisteen.)

Tässä koottuna pieni lista:

1. Mä en oo koskaan polttanut kokonaista tupakkaa.

2. Mä en oo koskaan matkustanut New Yorkiin.

3. Mä en oo koskaan tehnyt makaronilaatikkoa yksin.

4. Mä en oo koskaan käynyt Provinssirockissa (vaikka olen kotoisin Lapualta, noin 25 kilometriä Seinäjoelta).

5. Mä en oo koskaan katsonut Kummisetä-elokuvia. (Enkä Tähtien sotaa, enkä luultavasti myöskään Taru Sormusten Herraa, ainakaan täysin hereillä ollessani)  – nöyrin anteeksipyyntöni.

6. Mä en oo koskaan ollut purjehtimassa.

7. Mä en oo koskaan käynyt reilaamassa.

8. Mä en oo koskaan ollut Erasmus-vaihdossa.

meri kesällä pieni

Meri, jossa en ole purjehtinut.

9. Mä en oo koskaan surffannut.

10. Mä en oo koskaan ajanut autoa Helsingissä ilman neuvonantajan läsnäoloa.

11. Mä en oo koskaan yöpynyt hostellihuoneessa, jossa nukkuu vieraita ihmisiä.

12. Mä en oo koskaan oppinut tekemään kärrynpyörää.

13. Mä en oo koskaan lukenut James Joycen Odysseusta.

14. Mä en oo koskaan leikannut nurmikkoa.

15. Mä en oo koskaan käynnistänyt kodin pesukonetta ilman sanallista ohjeistusta.

Viisitoista pistettä!

Odysseus ikkunalaudalla 1

Kirja, jota en ole lukenut.

Tämän pitkän alustuksen jälkeen voin ilokseni todeta, että kuluneen vuoden aikana olen tehnyt kuitenkin muutamia täysin uusia asioita.

1. Olen lukenut Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta jo noin 415 sivua.

2. Piipahdin keväällä salakapakassa.

3: Lauloin karaokessa Ed Sheerania.

4. Kävin ystäväni kanssa Talvipuutarhassa.

5: Hankin kaksi täysin samanlaista mutta eriväristä jakkua, koska ihastuin molempiin: smaragdinvihreän ja auringonkeltaisen. (Edellinen on tämän blogin profiilikuvassa, jälkimmäisen toivoin kirjajulkkarilahjaksi.)

6. Näin Kasmirin livenä Helsinki-päivän konsertissa – ja vaikka minulla oli kiire juhliin, jäin keikan loppuun asti saadakseni kuulla Vadelmaveneen.

7. Aloitin bloggaamisen Image.fi:ssä.

8. Ostin itselleni lennot Berliiniin.

9: Luin Paul Austeria saksaksi: Die Geschichte meiner Schreibmaschine (tästä teoksesta luvassa postaus myöhemmin).

suihkulahde

Talvipuutarhan suihkulähde (Huom. Kuva otettu pääsiäisen aikoihin).

Jotakin liikehdintää siis tapahtuu, koko ajan. Toivon kovasti, että saisin tänä kesänä ruksattua yli jonkin kohdan tuosta Mä en oo koskaan -listastani. Haaveissani olisi päästä ensi viikolla ainakin Provinssiin, jossa esiintyvät lauantaina muun muassa Scandinavian Music Group, First Aid Kit ja Jenni Vartiainen. Ja ehkä jonakin kauniina päivänä lainaan kirjastosta Odysseuksen, pakkaan laukun ja lähden reilaamaan, katson junassa Kummisetä I:n, yövyn hostellihuoneessa jossa kuorsaa vieraita hollantilaisia, teen kärrynpyörän matkalla Dublin Writers’ Museumiin ja poltan kaiken kunniaksi tupakan.

(Vai riittääkö, jos syö lakritsipiipun?)

Joka tapauksessa luulen, että tämän kaiken jälkeen olisin täysin muuttunut ihminen.

 

Hyvää juhannusta kaikille!

 

”If you want something new, you have to stop doing something old.

-Peter F. Drucker