Vuoden huiput

Ja mä vien sut talvipuutarhaan

ja jonnekin korkealle

että tiedät miltä näyttää

tasainen maa

sieltä mä tuun

sinne mä jään.

-Scandinavian Music Group: Talvipuutarhaan (san. Terhi Kokkonen)

Ikkuna Rooma 4

Olemme eläneet tätä uutta vuotta jo kohta neljä päivää. Silti en malttanut olla katsomatta vielä hetken taakseni, edelliseen vuoteen, ennen kuin jatkan eteenpäin.

Tutkailin Marilyn-kalenteristani ja Facebook-päivityksistäni, millaista elämäni oli vuonna 2015. Kalenterista löytyy muun muassa seuraavanlaisia merkintöjä: apurahadeadline, kirja painoon!, julkkarit, Imagen videohaastattelu, Otavan 125-vuotisjuhlat, Kirjailijan kanssa -lukupiirivierailu, lounas L:n kanssa, Nosturin keikka, Taiteiden yön esiintyminen, Looseen!

jenni vartiainen 1

Jenni Vartiainen vappuna Nosturissa.

Vuonna 2015 olen tanssinut, laulanut, puhunut viisaita, puhunut hassuja, kirjoittanut nimeni, kirjoittanut fiktiota, kuunnellut musiikia, käynyt teatterissa ja elokuvissa, nähnyt kaksi kertaa Jenni Vartiaisen, juhlinut vappua, kesää, juhannusta ja joulua, viettänyt aikaa rakkaiden kanssa, tavannut ystäviä, kaivannut ystäviä, uinut meressä, kävellyt lumessa, halannut, hiljentynyt, nauranut, itkenyt.

Olen käynyt paikoissa, joissa en ole koskaan aiemmin käynyt. Näitä olivat ainakin:

 

Helsingin Talvipuutarha

Kävin ystäväni kanssa pääsiäisen aikoihin Talvipuutarhassa, joka oli täynnä tuoksuvia kukkia. Kun muistelen tuota päivää, minulle tulee mieleen Scandinavian Music Groupin biisi Talvipuutarhaan, sen haikeat sanat. Ajattelen tuota laulua usein myös käydessäni kotiseudun lakeuksilla, tasaisella maalla.

Helsingin talvipuutarha

Provinssirock

Vaikka olen kotoisin Lapualta (noin 25 kilometrin päässä Seinäjoelta), en ollut koskaan aiemmin käynyt Provinssissa. Tämä asia painoi minua suuresti, ja halusin korjata virheen ennen kuin täytän 78 vuotta. Se kannatti. Sain tuntea taas, millaista on olla nuori. Tai ainakin nähdä sen. Se näytti hyvältä.

Venetsialaiset

Kävin elokuun lopulla Lapuan Venetsialaisissa, pukeuduin farkkuihin ja taivaansiniseen ruutupaitaan ja hyvästelin kaiholla kesän. Kuuntelin paikallisia bändejä, söin makkaraa, join jaffaa, juttelin ihmisten kanssa. Anniskelualueen portilla minulta kysyttiin paperit. Tällä elin loppuvuoden.

Rooma

Tämä ikuisuuden kaupunki (’The Eternal City’) tuoksui historialta, kaduilta joilla olivat kävelleet niin monet minua ennen, kirkoilta jotka hiljaisina tutkailivat kiireisiä turisteja. Kirjoitin matkasta kaksi postausta blogiin, tällaisen ja tuollaisen.

colosseum

Colosseum.

***

Usein jäsennän vuosiani sen mukaan, millaisia töitä olen milloinkin tehnyt, millaisia tekstejä kirjoittanut.

Yksi vuoden 2015 kiistattomista kohokohdista oli uuden kirjan julkaiseminen. Sen nimi on Ennen kuin kaikki muuttuu ja se ilmestyi huhtikuussa, kevätauringon valossa. Muistan päivän, jolloin sain kirjan käsiini ensimmäisen kerran; minulla oli sähkönsininen villakangastakki ja kauhea nälkä. Ystäväni ajoi minut ABC:lle syömään, ja sieltä jatkoimme matkaa Tampereelle tyttöjen iltaan.

Kirjan tiimoilta elämässä tapahtui paljon hauskaa ja jännittävää: oli kirjajulkkarit, pari radiohaastattelua, Puoli seitsemän -ohjelmassa vierailu, Vaasan ja Helsingin kirjamessut, lukijoiden kohtaamista eri tilaisuuksissa. Muistan lämmöllä esimerkiksi vierailun kääntäjäseminaarissa, jossa eri maiden nuoret kääntäjät olivat loihtineet novellini omalle kielelleen ja keskustelleet teksteistäni.

Olen saanut kirjastani ilahduttavaa palautetta, niin kasvotusten kuin Twitterissä, Facebookissa ja täällä blogissakin. On ollut ihanaa huomata, kuinka tärkeä kirja on ollut monelle.

Ennen kuin kaikki muuttuu (17)kansi

***

Vuonna 2015 tein asioita, joita en ollut koskaan aiemmin tehnyt. Näitä olivat esimerkiksi:

Imagen nettisivuilla bloggaaminen

MinäKertoja-blogini siirtyi kesäkuussa Imagen verkkosivuille. Tämä mahtava muutto toi postauksilleni paljon uusia lukijoita, ja myös blogin ulkoasu koki piristävän muodonmuutoksen.

Sähkökirjan lukeminen

Sain tilaisuuden kokeilla uutta Fabula-nimistä sovellusta, jonka avulla voi lukea sähkökirjoja. Syksyllä kirjoitin aiheesta myös postauksen blogiini. Tällä hetkellä luen Fabulan kautta erästä hienoa amerikkalaista romaania, josta olisi hauska kirjoittaa lähitulevaisuudessa.

Pyöräileminen Berliinissä

Vietin heinäkuussa viikon kirjailijaresidenssissä Berliinissä, josta kirjoitin myös blogiin, tänne ja tuonne. Yhtenä päivänä minä ja lapsuudenystäväni vuokrasimme pyörät Itä-Berliinistä ja poljimme pitkin vieraita katuja. Yritin parhaani mukaan puikkelehtia autojen seassa ja pysyä hengissä.

Olinko se tosiaan minä?

pyörä berliinissä

Oikeasti en ajanut tällä pyörällä, mutta halusin silti ikuistaa tämän berliiniläisen menopelin.

Reissaaminen Porvooseen

En ollut koskaan aiemmin käynyt Porvoossa, mutta kirjailijavierailun vuoksi matkustin sinne bussilla. Valitettavasti unohdin kaikki kirjani kotiin, minkä vuoksi jouduin lainaamaan ne Porvoon kirjastosta. Nyt minulla on siis Porvoon kirjastokortti. Miksi, sitä emme saa ehkä koskaan tietää.

Puheen pitäminen iltapuvussa

Pidin juhlapuheen Pohjalaisten osakuntien Porthan-juhlassa Ostrobotnialla, jossa suuri osa yleisöstä oli pohjalaissyntyisiä opiskelijoita. Puheessani mainitsin Lapuan kahdeksan kertaa, Pohjanmaan viidesti ja Lauri Tähkän kahdesti. Kerroin myös, kuinka muutin vuosia sitten Lapualta Helsinkiin ja kuinka kirjoitin ensimmäisen kirjani Arvostelukappaleen osakunnan asunnossa, 18 neliön yksiössä.  Illan tunnelma oli niin lämminhenkinen, että muistan sen ikuisesti. Monet kuulijat tulivat kädestä pitäen kiittämään minua puheesta.

iltapuku 1

Kuva: Jenni Kavén

Kaija Koon keikalla käyminen

Kaija Koo lauloi autossa kun olin lapsi ja nuori, ja hän lauloi Tinakenkätytöstä, kun luin huoneessani yo-kirjoituksiin. Ensimmäistä kertaa kävin Kaija Koon keikalla Hartwall Arenalla joulukuussa. Ja totesin, että hän on todellinen supernainen.

Mad Menin katsominen

Kaikki puhuivat Mad Menistä, paitsi minä – kunnes vihdoin tutustuin kyseiseen sarjaan. Ja rakastuin Don Draperiin, ihan vähän. Tai paljon. Niin paljon, että olin jo vähällä lainata kirjastosta kaikki ne kirjat, joita hän lukee.

Energiakivien ostaminen.

Ei tästä sen enempää.

Joulun viettäminen Lapissa

Vietin ensimmäistä kertaa joulun Pohjois-Suomessa, lumen ja pakkasen valtakunnassa. Kirjoitin aiheesta myös kolumnin Ilkkaan. (PS: Tuo kirjoitus oli viisivuotisen kolumnipestini päätösteksti. Jos joku siellä jossakin tarvitsee uutta kolumnistia, ota yhteyttä).

lumimaisema

***

Vuonna 2015 tein asioita, joita olen aiemminkin tehnyt:

Nukuin liian myöhään, liian monena aamuna. Annoin Facebookille ja Twitterille liikaa aikaani. Kävin Flow’ssa ja Kallio Block Partyssa. Kirjoitin näytelmää. Kirjoitin romaania. Viimeistelin novelleja. Julkaisin blogipostauksia. Ideoin lehtijuttuja. Harjasin hiuksia. Meikkasin. Vein roskia. Tiskasin liian vähän. Tamppasin maton, muutaman kerran. Googlasin nimeni. Ostin uusia vaatteita sekä korvakoruja, joista osa on jo kadonnut. Hommasin netistä kännykänkuoret, jotka ovat jo rikki. Matkustin junalla kaupunkeihin joista välitän. Kävin lenkillä, monena päivänä.

lenkkeilija

***

Tämän postauksen äärellä huomaan, miten paljon ehdin tehdä vuonna 2015. Miten paljon kerkesin hymyillä, miten paljon murehtia.

Vuoden viimeisestä kuukaudesta tuli surullinen, kuten edellisestä postauksestani voi lukea.

Sitä ennen tapahtui kuitenkin paljon hyvää.

Onnellisimpia ovat olleet hetket toisten ihmisten kanssa. Ne hetket, kun olen nauranut jonkun kanssa samalle jutulle.

Ja vaikka olisimme tietämättämme nauraneet eri asialle, sekään ei haittaisi.

Onnellisimpia ovat olleet ne hetket, kun joku on soittanut minulle ja kysynyt, mitä kuuluu.

Hetket, kun olen itse soittanut.

Hetket, joina olen nähnyt saman maiseman kuin joku toinen.

Kesämaisema Helsinki 2

Hetket, kun minua on tultu asemalle vastaan.

Hetket, kun joku on istahtanut minua vastapäätä kahvilassa.

Hetket, kun olen laulanut ja minun ääneni on kuultu.

Hetket, kun valot ovat sammuneet teatterissa ja joku on istunut minun vierelläni.

Hetket, jolloin olen ollut kiitollinen omasta olemassaolostani.

Hetket, jolloin minua on kannettu reppuselässä halki kasteisen ruohikon.

 

Onnellista alkanutta vuotta kaikille!

 

Synttärit joka päivä

Start every day like it’s your birthday.

-teksti sohvatyynyssä

Ostin kerran ystävälleni lahjaksi koristetyynyn, jossa luki tuo teksti. Eilen minulla itselläni oli syntymäpäivä ja mietin, millaista olisi oikeasti herätä synttärisankarina joka aamu.

Ensinnäkin säpsähtäisin aina hereille klo 6.03, koska jännittäisin syntymäpäivää niin kovasti. Tämä asia ei muuttuisi mihinkään vuosien kuluessa. Olisin siis joka päivä noin seitsemänvuotias.

Eikä minkäänlaista henkistä kehitystä olisi luvassa.

20150925_115723 (1)lahjapussi 1

Lahjakassi ja paperinarua (2015). Akryyli kankaalle.

Minulle laulettaisiin onnittelulaulu pari kertaa päivän aikana. Eräällä toimistolla leikkaisin palan mansikkakkua, joka on hommattu minua varten. Saisin postissa paketin Pohjanmaalta joka päivä. Facebookissa 189 ihmistä muistaisi minua sydämin, videoin, kukkasin. Minulle ojennettaisiin sanomalehtipaperiin kääritty 624-sivuinen elämäntaito-opas, jonka alaotsikkona on ”Uusi näkökulma arjen haasteisiin”. Saisin myös itse tehdyn kortin, jossa lukee ”Happy Birthday, Your Royal Highness”.

Tietäisin, että olen tehnyt ainakin jotain oikein.

Tapaisin joka päivä pari ystävää, joiden kanssa saisin jakaa synttärihetken. Olisin tauotta kiitollinen siitä, että nämä ihmiset ovat minun elämässäni. Pyöräilisin kaupungin läpi kimaltava lahjapussi korissa, menisin teelle Rytmiin ja avaisin hymyillen äidin paketin, joka on matkustanut luokseni noin 350 kilometriä.

lapaset 1

Näillä selviän talven yli.

Joka päivä jännittäisin, ketkä muistavat syntymäpäiväni – ja jos muistavat, niin millä tavalla. Pulssini olisi jatkuvasti vähintään 110.

En tiedä, kuinka kauan elimistöni kestäisi sitä.

Olisin joka päivä vähän haikea jostakin, jota en osaa tarkasti määritellä. Siitä, että aika vyöryy eteenpäin, että ihmiset muuttuvat, että kaikki muuttuu hiljalleen.

Paitsi minä. Olenko nyt yhtään viisaampi kuin 27-vuotiaana, onko mikään selkeämpää? Miksi en kasva ja kehity niin täydellisesti kuin romaanihenkilöt?

Vaikka vuodet kuluvat.

lahjoja ystäviltä 1

Muistamisia ystäviltä.

Keskiviikkona, synttärieni aattona, olin Imagen 30-vuotisjuhlissa Korjaamolla. Ylläni oli musta paljettijakku ja halusin julistaa kaikille, että täytän yöllä vuosia. En kuitenkaan sanonut sitä kovin monelle ihmiselle. Kun keskustelin kahden kirjailijaystävän kanssa, ymmärsin kirkkaasti erään tosiasian.

”Mä oon vanhempi ku Image. Apua. Ja Image on ollu aina. Se on jo niinku joku… instituutio.”

”Ja sä et?”

En ollut varma. Googlasin ”instituution”. Kuvaus ei oikein sopinut minuun.

Paperi-T 1

Paperi-T Korjaamon lavalla.

Onneksi en ehtinyt miettimään näitä asioita pidempään, sillä yllätysesiintyjä Paperi-T astui estradille. Hänkin on hiukan nuorempi kuin minä, mutta se ei haittaa. Hän ei kuulosta siltä.

Kylmät väreet vilistivät pitkin selkää, kun hän räppäsi Jumalan peiliä ja kysyi, ’mihin sulla on nii hoppu’. Yhtäkkiä, kaiken levottomuuden keskellä, tuntui että ehkä tässä kaikessa on jotakin järkeä, ehkä joku muukin on joskus miettinyt samoja asioita kuin minä, tai miettii juuri nyt.

”Jos sä jäät siihen niin ollaan viel aamulla tässä

hetki samas iässä.”

Mä en oo koskaan

If you look the right way, you can see that the whole world is a garden.

-Frances Hodgson Burnett

Muistatteko Levottomat-elokuvasta sen kohtauksen, jossa porukka nuoria kaupunkilaisia istuu juhannuksena rantakalliolla ja pelaa ”Mä en oo koskaan” -peliä. Jokaisen pitää sanoa vuorollaan asia, jota ei ole milloinkaan tehnyt.

Mieleeni on jäänyt lause, jonka Ari (Mikko Nousiainen) tunnustaa: ”Mä en oo koskaan ollu rakastunu.”

Kaikki vaikenevat vaivaantuneina. Arin kanssa hengaileva Tiina (Laura Malmivaara) lähtee tuohtuneena pois.

orkidea1

Orkidea Talvipuutarhassa. Taustalla ehkä Lumikuningatar?

Olen onneksi kokenut rakastumisen. Mutta keksin kyllä joukon muita asioita, joita en ole tehnyt (ja kaikki muut ilmeisesti ovat. Silloin saa pisteen.)

Tässä koottuna pieni lista:

1. Mä en oo koskaan polttanut kokonaista tupakkaa.

2. Mä en oo koskaan matkustanut New Yorkiin.

3. Mä en oo koskaan tehnyt makaronilaatikkoa yksin.

4. Mä en oo koskaan käynyt Provinssirockissa (vaikka olen kotoisin Lapualta, noin 25 kilometriä Seinäjoelta).

5. Mä en oo koskaan katsonut Kummisetä-elokuvia. (Enkä Tähtien sotaa, enkä luultavasti myöskään Taru Sormusten Herraa, ainakaan täysin hereillä ollessani)  – nöyrin anteeksipyyntöni.

6. Mä en oo koskaan ollut purjehtimassa.

7. Mä en oo koskaan käynyt reilaamassa.

8. Mä en oo koskaan ollut Erasmus-vaihdossa.

meri kesällä pieni

Meri, jossa en ole purjehtinut.

9. Mä en oo koskaan surffannut.

10. Mä en oo koskaan ajanut autoa Helsingissä ilman neuvonantajan läsnäoloa.

11. Mä en oo koskaan yöpynyt hostellihuoneessa, jossa nukkuu vieraita ihmisiä.

12. Mä en oo koskaan oppinut tekemään kärrynpyörää.

13. Mä en oo koskaan lukenut James Joycen Odysseusta.

14. Mä en oo koskaan leikannut nurmikkoa.

15. Mä en oo koskaan käynnistänyt kodin pesukonetta ilman sanallista ohjeistusta.

Viisitoista pistettä!

Odysseus ikkunalaudalla 1

Kirja, jota en ole lukenut.

Tämän pitkän alustuksen jälkeen voin ilokseni todeta, että kuluneen vuoden aikana olen tehnyt kuitenkin muutamia täysin uusia asioita.

1. Olen lukenut Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta jo noin 415 sivua.

2. Piipahdin keväällä salakapakassa.

3: Lauloin karaokessa Ed Sheerania.

4. Kävin ystäväni kanssa Talvipuutarhassa.

5: Hankin kaksi täysin samanlaista mutta eriväristä jakkua, koska ihastuin molempiin: smaragdinvihreän ja auringonkeltaisen. (Edellinen on tämän blogin profiilikuvassa, jälkimmäisen toivoin kirjajulkkarilahjaksi.)

6. Näin Kasmirin livenä Helsinki-päivän konsertissa – ja vaikka minulla oli kiire juhliin, jäin keikan loppuun asti saadakseni kuulla Vadelmaveneen.

7. Aloitin bloggaamisen Image.fi:ssä.

8. Ostin itselleni lennot Berliiniin.

9: Luin Paul Austeria saksaksi: Die Geschichte meiner Schreibmaschine (tästä teoksesta luvassa postaus myöhemmin).

suihkulahde

Talvipuutarhan suihkulähde (Huom. Kuva otettu pääsiäisen aikoihin).

Jotakin liikehdintää siis tapahtuu, koko ajan. Toivon kovasti, että saisin tänä kesänä ruksattua yli jonkin kohdan tuosta Mä en oo koskaan -listastani. Haaveissani olisi päästä ensi viikolla ainakin Provinssiin, jossa esiintyvät lauantaina muun muassa Scandinavian Music Group, First Aid Kit ja Jenni Vartiainen. Ja ehkä jonakin kauniina päivänä lainaan kirjastosta Odysseuksen, pakkaan laukun ja lähden reilaamaan, katson junassa Kummisetä I:n, yövyn hostellihuoneessa jossa kuorsaa vieraita hollantilaisia, teen kärrynpyörän matkalla Dublin Writers’ Museumiin ja poltan kaiken kunniaksi tupakan.

(Vai riittääkö, jos syö lakritsipiipun?)

Joka tapauksessa luulen, että tämän kaiken jälkeen olisin täysin muuttunut ihminen.

 

Hyvää juhannusta kaikille!

 

”If you want something new, you have to stop doing something old.

-Peter F. Drucker