Kirjailijan yövuorossa syntyy laulu

You never have to change anything you got up in the middle of the night to write.

-Saul Bellow

Olen yhä pitkäksi venähtäneellä juhannuslomalla Pohjanmaalla. Loman voisi tosin laittaa lainausmerkkeihin, sillä olen välillä myös kirjoittanut, istahtanut kukkapenkin viereen terassille ja avannut koneen.

kone terassilla

Välillä aivoni työskentelevät myös silloin kun ei pitäisi. Pari päivää sitten inspiraatio iski yöllä klo 01.55. Tuli tunne, että minussa myrskysi laulu jonka piti päästä ulos. Tartuin kynään ja kirjoitin laulun sanat päiväkirjaani. Paperille pyrki pieni hauska tarina, joka sisälsi suuren tunteen.

Tyytyväisenä lopputulokseen menin nukkumaan kello 2.15.

Kello 2.45 sytytin valot ja tartuin uudestaan kynään. Oli pakko korjata pari kohtaa, pidentää kertosäettä, hioa c-osaa. Tätä kesti ehkä viisitoista minuuttia.

Kolmen maissa yritin uudestaan nukkua. Se ei onnistunut. Laulu pyöri mielessä kuin karuselli, sanat pomppivat päässä edestakaisin. Lopulta lakkasin katsomasta kelloa.

Viimeinen havaintoni ennen unta oli aamun ensimmäinen auringonsäde, joka kajasti verhojen läpi huoneeseen.

Toisinaan inspiraatiolla on siis hintansa. Olen kuitenkin iloinen, että tulin kirjoittaneeksi nuo lyriikat, vaikkakin keskellä yötä. Toistaiseksi en ole muuttanut niistä mitään.

Paris muistikirja 1

Kiinnostuin laulujen sanoittamisesta muutama vuosi sitten. Aloin istua enemmän pianon ääressä, etsiskelin säveliä, mietiskelin sopivia sanoja. Jossain vaiheessa luin Heikki Salon kirjoittaman teoksen Kahlekuningaslaji – laululyriikan käsikirja, jota voin suositella kaikille sanoittamisesta innostuneille. Sen myötä rupesin kuuntelemaan biisejä niin, että tarkkailin tietoisemmin niiden rakennetta.

Yksi laulurunoni sai nopeasti sävelen kaverikseen, kun Petra Lampinen sävelsi tekstini tangoksi.

Tuo laulu esitetään huomenna torstaina (30.6.) Kaupungin naisten konsertissa, jossa kuullaan Lampisen säveltämää suomalaista runoutta. Mukana on muun muassa Anja Erämajan, Helena Sinervon ja Ilpo Tiihosen tekstejä. Konsertti järjestetään Balderin salissa Aleksanterinkadulla ja se on osa Helsinki Pride -viikon musiikillista ohjelmistoa. (Ylen tekemästä jutusta voi lukea lisää aiheesta).

Konsertin nimi ’Yhtä en saanut sanotuksi’ on kummunnut sanoittamastani tangosta, sen kertosäkeestä. Tuo Turkuun sijoittuva teksti sai aikoinaan alkunsa junassa matkalla Turusta Pohjanmaalle.

keltainen pelto

Kirjoitin sanat muistaakseni kuitin kääntöpuolelle, aika nopeaan tahtiin. Ja yhtäkkiä edessäni oli pieni tarina, joka sisälsi koko senhetkisen mielenmaisemani.

Olen esittänyt tangon pari kertaa julkisesti, kerran Seinäjoella, kerran Helsingissä. Torstaina kuulen sen ensimmäistä kertaa kokonaisen kuoron laulamana.

 

Tervetuloa mukaan!

Seitsemän syytä iloita juhannuksena

Vietän keskikesän juhlaa pitkästä aikaa Pohjanmaalla, kotikonnuillani. Tänne on ihanaa paeta Helsingin hulinaa, ahdasta kerrostaloasuntoa, seiniä joiden läpi kuulen aivan liian selvästi naapurieni niistämisäänet sekä yölliset musiikinkuuntelu- ja tavaroidenjärjestämistuokiot.

Täällä lakeuksien rauhassa melkein unohtaa sen, että britit haluavat erota EU:sta. Mutta vain melkein.

juhannusruusut 1

Parasta tässä juhannuksessa ovat tähän mennessä olleet nämä asiat:

1. Seura

Perhe, läheiset ihmiset, nauru, yhdessäolo. Ei tarvitse edes meikata, ellei halua.

2. Sää

Aurinko on ollut innokkaalla päällä, ainakin näillä leveysasteilla. On niin lämmintä, että olen jopa käyttänyt aurinkorasvaa. Onko tällaista juhannusaattoa nähty sitten vuoden 1987 – jos silloinkaan?

3. Maisemat

Yritin tänään ottaa valokuvan Lapuanjoesta mutta huomasin liian myöhään, että kamerani oli selfie-asetuksella. Tuossa luontokuvassa näkyy nyt lähinnä osa kasvoistani sekä yksi vino etuhammas.

Olen myös ihastellut kotikadulla kukoistavia juhannusruusuja sekä näitä äidin istuttamia orvokkeja:

orvokit

4. Karl Ove Knausgård

Vaikka hän on kauhean painava, otin hänet mukaan reissuun. (Taisteluni-sarjan kuudennessa osassa on jopa 1216 sivua, lähdeluetteloineen). Katriina Huttusen suomentama romaani alkaa lupaavasti, koska siinä mainitaan kesämökki:

”Syyskuun puolivälissä vuonna 2009 lähdin käymään Thomasin ja Marien pienellä kesämökillä joka sijaitsi Höganäsin ja Möllen välimaastossa, koska Thomasin oli tarkoitus ottaa minusta siellä kuvia seuraavia romaanejani varten.”

Taisteluni 6 kirja

5. Uudet shortsit

Löysin lähtöpäivänä Vero Modasta uudet korallinpinkit shortsit, jotka olivat huomattavassa alennuksessa. Kaiken lisäksi ne sopivat väriltään uusiin kesäkenkiini sekä Maybellinen huulipunaani, jonka nimi on Sunset Blush.

6. Ruoka- ja kahvitteluhetket

Lapsuudenkodissa ei ehdi tulla nälkä. Sain tänään nauttia tällaisen äidin loihtiman herkkupöydän antimista:

kahvipoyta

7. Mahdollisuus mennä Power Parkiin

Alahärmässä Power Park -huvipuistossa on iso juhannusjuhla, jossa esiintyvät tänään muun muassa Paula Koivuniemi, Kyösti Mäki-Mattila ja Marita Taavitsainen. Perheessämme ollaan erimielisiä tapahtumaan osallistumisesta.

”Kolmen tunnin päästä alkais Jari Sillanpään keikka”, yritin muistuttaa kuuden maissa.

”Kahden tunnin päästä alkaa Uuno muuttaa maalle”, kuului vastaus.

Enemmistön päätöksellä matkaan kuitenkin lähdetään, hurraa!

 

Aurinkoista juhannusta kaikille!

Treffeillä Tainan kanssa

Tapasin viime viikolla lounaalla kaverini, jonka kanssa puhumme paljon tarinoista ja kirjoittamisesta. Kerroin hänelle, että olin loppukeväästä saanut näytelmäni valmiiksi ja yritin jälleen kirjoittaa proosaa. Työ tuntui edistyvän vähän nahkeasti, ehkä siksi että olin antanut jo kaikkeni draamaan.

”Onks sulla nyt takki ihan tyhjä”, hän kysyi.

”Aika lailla joo.”

kavely 1

Kaverini neuvoi, että nyt olisi nyt sopiva hetki ottaa rennosti, nauttia elämästä, inspiroitua uusista maisemista.

”Voisit tehdä niitä asioita, joista olet aina haaveillut, hän sanoi. ”Käydä vaikka Pariisin Disney Worldissa.”

(Keskustelu eteni niin vauhdikkaasti, että en ehtinyt kertoa hänelle, että Pariisin Disney World on jo koettu, yhdeksän vuotta sitten. Mikkihiiret ja akuankat hymyilivät leveästi, minä itkin. Olin äskettäin eronnut silloisesta poikaystävästäni).

Joka tapauksessa kaverini ehdotus oli loistava. Hän oli vähän samoilla jäljillä kuin Julia Cameron Tie luovuuteen -kirjassaan, jota olen tässäkin blogissa monesti siteerannut.

kirjapino

Cameron puhuu kyseisessä teoksessaan taiteilijatreffeistä. Ne ovat sikäli erikoiset treffit, että niille mennään yksin, aivan omassa seurassa. Paikan olisi hyvä olla sellainen, että se ravitsee ja inspiroi, täyttää taiteilijan luovaa varantoa.

”Sisäinen taiteilijasi on lapsi, joka ei välitä niinkään rahasta kuin huomiosta: käynti kiehtovassa romukaupassa, yhdessä ja yksin nähty vanha suosikkielokuva, taidenäyttely, luontoretki. Yhdessä vietetty aika on oleellista, ei kustannukset”, Cameron kirjoittaa.

Treffit yksin romukaupassa ei välttämättä kuulosta kovin houkuttelevalta; kirjailijan ammatissa joutuu muutenkin olemaan niin paljon yksin, ja hyvin usein myös ajatusten roinan keskellä.

Viime aikoina olen kuitenkin löytänyt muita inspiroivia paikkoja. Olen mennyt spontaanisti yksin elokuviin, itseni kanssa, ehtimättä pyytää ketään seuraksi – ja olen tajunnut olevani taiteilijatreffeillä. Olen nähnyt Tainan seurassa sekä uusia että vanhoja elokuvia, muun muassa nämä: Kirsikkapuiden alla, Kaksi yötä aamuun, Tanskalainen tyttö, Kuka pelkää Virginia Woolfia? sekä Ingmar Bergmanin Mansikkapaikka.

leffateatteri

Orionissa on hauska käydä katsomassa klassikkoelokuvia vuosien takaa.

Tainan kanssa on oikeastaan aika kiva käydä elokuvissa. Hän nauraa aivan samoille asioille kuin minä, täsmälleen samoissa kohdissa. Usein hän myös ostaa leffaan karkkipussin ja yrittää syödä niin, ettei aiheuttaisi salissa kiusallista rapinaa.

Se ei koskaan onnistu.

Ärsyttävin piirre hänessä on se, että hän usein myöhästyy treffeiltä vähintään viisi minuuttia. Viimeksi hiippailimme jälleen hiukan myöhässä elokuviin; Elizabeth Taylor lauloi jo Who’s afraid of Virginia Woolf -sävelmää, sali oli aivan pimeä ja Taina valaisi meille kännykällä tietä.

Yhtenä päivänä kävimme yhdessä lenkillä. Se on helppoa, koko ajan ei ole pakko juosta. Välillä pysähdymme ihailemaan meren aaltoja tai puiston hopeapajuja, otamme ehkä muutaman valokuvan ja jatkamme matkaa. Lenkin jälkeen voimme mennä kalliolle istumaan, paistatella auringossa kuin kilpikonnat ja kuunnella Sannin biisejä.

kesakalliot 3

Joskus mietin, uskaltaisinko pitkästä aikaa lähteä matkalle ihan vaan Tainan kanssa. Hänellä ei ole kovin hyvä suuntavaisto, mutta hän osaa kyllä lukea karttaa ja puhua englantia. Hänellä ei ole koskaan tyylikkäitä kenkiä, mutta olen tottunut siihen. Tärkeintä on, että Tainan on hyvä kävellä.

Reissussa hän haluaa tehdä ihan samoja asioita kuin minä: samoilla kauniilla kaduilla, pysähtyä kahviloihin, juoda teetä hämärässä pubissa. En tiedä ketään, joka jaksaisi vaellella kirjakaupoissa yhtä kauan kuin hän.

Parasta Tainassa on ehkä se, että hänen kanssaan ei koskaan tarvitse herätä aikaisin aamiaiselle. Hän nukkuu niin pitkään kuin huvittaa ja kerää voimia uutta päivää varten. Mikäli hotellin aamiaisaika on jo ohitse, Taina ei rupea mököttämään.

Hän kävelee ensimmäiseen vastaantulevaan kahvilaan ja tilaa croissantin marmeladihillolla.