Puhutaan hetken rakkaudesta

One day I will find the right words and they will be simple.

-Jack Kerouac

Tiedättekö, mikä on parasta huvia? Lukea 13 vuotta vanhoja rakkausrunojaan ja nauraa ääneen.

Vielä hauskempaa on lukea niitä siskolleen puhelimessa.

”Ravistella, ravistella/ sängynpeitosta/ pois hänen tuoksunsa /elämänkeitosta/ pois hänen arominsa valuttaa!”

Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka runoissa on nykyisestä näkökulmastani katsottuna jokseenkin voimakas huvittava aspekti, jokainen niistä on vienyt minua eteenpäin kirjoittajana. Jokaisesta niistä näkyy myös kyky ja rakkaus kirjoittamiseen.

selfie

Syy, miksi etsin käsiini vanhoja muistikirjoja, oli eilinen esiintyminen. Kävin Valkeakoskella Tietotien lukiossa puhumassa abiturienteille kirjailijan työstä ja siitä, miten päädyin tähän ammattiin.

Esityksen otsikkona oli ”Kirjailijan matka”. Yritin kuvailla niitä käänteitä, risteyksiä ja valintoja, joita polullani on ollut.

Yksi tärkeä valinta oli luovan kirjoittamisen opintoihin hakeutuminen, toinen kirjoittajaryhmä Nobelistiklubiin meneminen noin 22-vuotiaana. Kerroin, kuinka vein klubille säännöllisesti uuden novellin. Kerroin myös, kuinka yritin yhtenä iltana hioa ja editoida yhtä väkinäistä tekstiä. Se ei muuttunut paremmaksi, vaikka mitä tein.

Niinpä aloin kirjoittaa kokonaan uutta novellia. Kirjoitin siitä, miltä minusta oikeasti tuntui. En yrittänyt tavoitella mitään hienoa ja lyyristä, kirjoitin vain aidosti ja rehellisesti, suoraan sydämestäni. Syntyi novelli Väärät hälytykset, joka alkaa näillä sanoilla:

”Joku pelkää ahtaita paikkoja, joku kuolleita, joku eläviä ihmisiä kahvipöydissä. Minä pelkään katastrofeja.”

Novelli valmistui nopeasti ja pakottamatta, villin flown virrassa. Olin tyytyväinen lopputulokseen ja vein tekstin klubille. Siitä tuli esikoiskirjani Arvostelukappaleen avausnovelli.

arvostelukappale

Puhuin myös siitä, miksi oikeastaan kirjoitan ja mitä kirjoittaminen minulle merkitsee. Se on:

*Ajattelemista

*Järjestyksen luomista kaaokseen

*Leikkimistä

*Uuden luomista

*Tunteiden ilmaisemista

Kerroin myös kirjailijan työn vaikeuksista: työyhteisön puuttumisesta, taloudellisesta epävarmuudesta, haahuilusta, julkaisun jälkeisestä tyhjiöstä. Tuo tyhjyys todistettavasti menee ohi, jossain vaiheessa, täyttyen uusilla tarinoilla. Esimerkiksi Välimatka-romaanini jälkeen minulla oli tunne, että olen antanut kaikkeni, että olen aivan tyhjä sanoista. Aloitin paria uutta romaania, jotka eivät mielestäni lähteneet lentoon. Sitten aloin kirjoittaa jälleen siitä mitä minulla oli sydämelläni, kahvilassa istuessani, teetä juodessani. Näin syntyi pinkka novelleja, ja niistä kirja nimeltä Ennen kuin kaikki muuttuu.

Ennen kuin kaikki muuttuu (17)kansi

Kerroin abeille myös työn hyvistä puolista, joista ensimmäinen on:

*Saa tehdä sitä mitä rakastaa.

Se peittoaa aika hyvin ikävät jutut. Hyviä puolia ovat myös muun muassa nämä:

*Luovuus

*Vapaus, itsenäisyys

*Lukijoiden palaute

En tiedä, kuinka monta kirjoittajaa yleisössä istui. En tiedä, kuinka moni heistä jakaa kanssani saman palon sanoihin. Mutta jos edes yksi heistä sai esityksestäni rohkaisua ja innoitusta kirjoittaa lisää, voin olla tyytyväinen.

Piakkoin saan toivottavasti tavata lukijoita, kun lähden Helsingin kirjamessuille. Keskustelen tänään Laura Honkasalon ja Tua Harnon kanssa vahvoista naisista ja vahvoista rakkaustarinoista, Baba Lybeckin johdolla (Mika Waltari -lava klo 14.30).

 

Nähdään messuilla!

 

Sylissä satoja kirjoja

”Niin muuttuu mailma, Eskoni.”

-Aleksis Kivi: Nummisuutarit

 

E-kirja

 

Yhteistyössä Fabula

 

Muutamia päiviä sitten koin historiallisen hetken: aloin lukea ensimmäistä kertaa elämässäni sähkökirjaa.

Tuo ajatus tuntui minusta pitkään melko kaukaiselta. Olenhan ihminen, joka vaeltelee mielellään kirjakaupoissa kirjoja ja kansia hypistellen, valitsee sitä oikeaa kolmisen tuntia, haistelee kotona tuoreita ostoksiaan ja alleviivailee viisaita lauseita lyijykynällä.

Mutta kuten kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kirjoittaa komedianäytelmässään Nummisuutarit (1864), maailma muuttuu.

Ja me sen mukana. Hiljalleen.

Tutustumiseni sähkökirjoihin sai alkunsa, kun minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla uutta kotimaista Fabula-nimistä sovellusta, e-kirjojen tilauspalvelua, jota käyttämällä voi lukea rajattoman määrän kirjoja kuukausimaksua vastaan.

Maailmalla samantyyppistä palvelua on ollut tarjolla ainakin Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Espanjassa.

Lukutuokio

Lukiessa vaihtuvat sivut – ja näköjään myös kampaukset.

Julkisuudessa Fabulasta on jo puhuttu kirjojen Spotifyna. Yritys on perustettu Suomessa, mutta se aloitti toimintansa Latviasta, lähinnä siksi, että perustajatiimiin kuului aluksi vain latvialaisia. Latviassa Fabula on onnistunut tuplaamaan sähkökirjamarkkinat vuodessa.

Minusta Fabulan toimintaperiaate kuulosti heti kiinnostavalta. Jos kerran ihmiset viettävät nykyään niin paljon aikaa älypuhelimiensa ja taulutietokoneittensa äärellä, miksi kirjoja ei tuotaisi juuri sinne, heidän luokseen, näille tutuille rakkaille ruuduille?

Ammattini puolesta minua kiinnosti tietysti myös se, mitä Fabula merkitsee kirjailijantyön kannalta. Selvisi, että kirjailija saa ostetuista sähkökirjoista normaalit kustannussopimusten mukaiset tekijänpalkkiot, jotka kustantaja tilittää kirjailijalle. Kirja katsotaan ostetuksi, kun Fabulan käyttäjä on lukenut kirjasta yli kymmenen prosenttia.

pystykuva

Tältä näyttää Fabulan Löydä-sivu.

Myönnettäköön, että aluksi minua vähän jännitti tutustua Fabulaan. Hermoilin ennen kaikkea kahta asiaa:

1) osaanko ladata sovellusta ja rekisteröityä?

2) pidänkö sähkökirjojen lukemisesta?

Tunnustan, että en uskaltanut rekisteröityä ilman apuria, sillä pelkään aina painavani väärää nappia. Prosessi vaikutti kuitenkin yksinkertaiselta, ja uskon, että siitä voi selvitä kuka tahansa, joka osaa käyttää omaa älypuhelintaan/tablettiaan. Sovellus on ladattavissa iPadille, iPhonelle tai Androidille, ja rekisteröityä voi joko Facebookin, Twitterin tai sähköpostin kautta. Minä valitsin viimeksi mainitun vaihtoehdon.

Ja pian puhelimeni näytöllä komeili pieni kettu, joka johdatti minut kirjojen äärelle.

kettu fabula

Tällä hetkellä Fabulan valikoimaan kuuluu noin 400 kirjaa suomeksi. Pyrkimyksenä on lisätä katalogiin vähintään 50 uutta teosta viikoittain.

Mukana on paitsi kotimaista ja käännettyä kaunokirjallisuutta myös oppi- ja tietokirjoja: esimerkiksi historiaa, filosofiaa, kulttuuria, politiikkaa, psykologiaa, hyvinvointia sekä yhteiskuntaa käsitteleviä teoksia. Parhaillaan Fabulassa on mukana toistakymmentä kustantajaa, muun muassa Siltala, Myllylahti, SKS, Gaudeamus, Long Play Media sekä Into. Yrityksen tavoitteena on saada joukkoon vielä lisää kustantajia. Kaunokirjallisuusosiota selatessani huomaan, että tämänhetkinen katalogi vahvistuisi, jos valikoimasta löytyisi enemmän esimerkiksi tunnettuja kirjailijanimiä ja teoksia.

Koska leijuin itselleni vieraalla maaperällä eli sähkökirjasfäärissä, halusin aloittaa lukemisen jostakin tutusta. Niinpä latasin puhelimeeni heti kaksi kotimaista romaania: Tuomas Kyrön Kerjäläisen ja jäniksen (2011) sekä Kari Hotakaisen Jumalan sanan (2011).

jumalan sana

Hotakaisen romaania olen lukenut tähän mennessä noin 23 prosenttia, sekä kännykältä että iPadilta. (Tabletilta lukeminen on toki miellyttävämpää, koska näyttö on suurempi – eikä ero perinteiseen kirjaan tunnu dramaattisen suurelta.) Kummallakin laitteella Fabulan käyttäminen ja kirjan lukeminen sujuvat vaivattomasti; näyttöä hipaisemalla etenen sivuista ja luvuista toiseen, hyppään mukaan tarinan kyytiin, istun Jaguarissa autonkuljettaja Armaksen vierellä matkalla Lapista Helsinkiin.

Sähkökirjassa ei ehkä ole painettuun kirjaan liittyvää juhlallisuutta, sitä taianomaista tunnetta kun saa kosketella ja rapistella tuoretta paperia ja katsella hymyilevää kirjailijaa teoksen kansiliepeessä. E-kirja ei myöskään tarjoa lepohetkeä sähköisten laitteiden ruuduilta.

Mutta sähkökirjalla on muita etuja. Ensinnäkin se on vain parin klikkauksen päässä. Ja nyt, kun kännykässäni on kettu, voin myös helposti lukea mielin määrin hyvin erilaisia kirjoja. Toiseksi e-kirja saa oloni tuntumaan siltä, että olen edes jossain määrin nykyaikainen nainen. Lisäksi se säästää selkälihaksia; minun ei välttämättä tarvitse rehata repussani kilokaupalla kirjoja, vaan voin halutessani kuljettaa niitä älypuhelimessani, skottiruutuisen käsilaukkuni uumenissa – ja lukea kirjoja missä ja milloin huvittaa, missä ja minne ikinä liikunkin.

Lukemista pysakilla 2

Vaikka en koskaan hylkää perinteistä paperikirjaa, voin hyvin kuvitella, että e-kirja löytäisi oman lokeronsa myös minun elämässäni, painetun kirjan rinnalla.

Saatan esimerkiksi odotella raitiovaunua, ottaa esiin kännykkäni ja lukaista pari riviä Jumalan sanaa.

Sellaisina hetkinä tuntuu, että sähkökirja on todella tehtävänsä täyttänyt.

 

 

PS: Tämän viikon lauantaina 24. lokakuuta Fabula järjestää Helsingin kirjamessuilla (Kullervo-sali klo 17-18) kiinnostavalta vaikuttavan keskustelun sähkökirjojen tilauspalveluista sekä sähkökirjan historiasta ja asemasta Suomessa. Keskustelijoina Fabulan edustaja Antti Randell, kustantajat Mikko Aarne ja Lassi Junkkarinen, kirjailija Karo Hämäläinen sekä bloggaaja Vesa-Linja-Aho.

Rakastu Roomaan neljässä päivässä

I would like to be like Rome when I am an old lady.

-Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love

 

Täällä Helsingin syksyssä, putoavien lehtien keskellä harmaa villamyssy päässäni, halusin vielä hetkeksi palata Rooman tunnelmiin.

Vietin kaupungissa neljä päivää, mutta ehdin nähdä paljon. Päätin listata muutamia nähtävyyksiä ja elämyksiä, jotka kiireisen Rooma-matkailijan ainakin kannattaa kokea.

1. Colosseum

Taina Latvala Colosseumilla

Colosseum on pakko nähdä, vaikka ei ihan tietäisi, mikä se on. Roomassa oivaltaa ainakin yhden asian: kuinka vähän ihminen muistaa koulun historiantunneilta. Mutta aina voi lukea lisätietoa vaikkapa Top 10 Rooma -matkaoppaasta tai Wikipediasta.

Antiikin aikaan vuosina 72-80 jKr. rakennettu Colosseum oli maailman suurin amfiteatteri, jonne on mahtunut jopa noin 50 000 katsojaa. Colosseumissa järjestettiin muinoin varsin kyseenalaisia sirkushuveja kuten gladiaattoritaisteluja ja villieläinten teurastusta. Nykyään se on katolisen kirkon pyhä paikka, joka hehkuu pitkänäperjantaina paavin johtaman soihtukulkueen valoista.

2. Forum Romanum

Romuluksen temppeli

Forum Romanum oli muinaisen Rooman valtakunnan ydinalue ja poliittinen keskus. Alueella sijaitsee useita nähtävyyksiä, muun muassa kuvassa näkyvä Romuluksen temppeli, Tituksen riemukaari sekä Via Sacra, Rooman vanhin tie.

Raunioiden keskellä voi nähdä myös oliivipuita ja ehkä pari vilkasta sisiliskoa. Ja lukuisia vanhoja kivilohkareita ja koristeltuja pylväiden palasia, jäänteitä ikiaikaisesta loistosta.

”Mitähän nää kaikki on?”

”Jotain roomalaisii juttuja.”

Roomalaisia raunioita

3. Pantheonin temppeli

Pantheonin, kaikkien jumalten temppelin, suunnitteli arkkitehtuurista innostunut keisari Hadrianus vuosina 118-125.  Pienen matkaoppaan mukaan temppeli vihittiin kristilliseksi kirkoksi 600-luvulla.

4. Espanjalaiset portaat

Piazza di Spagna -nimisellä aukiolla sijaitsevat Espanjalaiset portaat on rakennettu rokookajalla, 1700-luvulla, ja ne houkuttelevat luokseen lukuisia turisteja. Tällä kertaa portaille ei kuitenkaan päässyt istuskelemaan, ilmeisesti rakennustöiden vuoksi.

5. Keats-Shelley House

keats-shelley kirjailijamuseo

Eräs runoilija suositteli minulle tätä kirjailijamuseota, joka sijaitsee Espanjalaisten portaiden vieressä. Kaikessa kiireessä en ehtinyt perehtymään museoon juuri lainkaan etukäteen, joten tietoni olivat sen mukaiset.

Talossa oli vieraskirja, johon sai kirjoittaa nimensä ja tervehdyksen. Mietin pitkään sopivaa lausetta. Siskoni kurkisti olkani yli ja kuiskasi:

”Kirjoita siihen, että ’Who are these people?'”

Vähitellen, askel askeleelta, asia kuitenkin selvisi. Kiehtova, vanhojen kirjojen ja käsikirjoitusliskojen koristama museo on omistettu John Keatsille (1795-1821), Percy Bysshe Shelleylle (1792-1822) ja muille romantiikan ajan runoilijoille, jotka viettivät aikaa Roomassa. Keats myös asui kyseisessä talossa ja kuoli tuberkuloosiin vain 25-vuotiaana.

Ostin museokaupasta muun muassa ihanan muistikirjan sekä Bright Star -nimisen pokkarin, joka koostuu Keatsin runoista ja kirjeistä hänen suurelle rakkaudelleen Fanny Brawnelle.

6. Villa Borghese

20151012_150315villa borghese

Jos haluaa hetkeksi rauhoittua, kannattaa suunnata Espanjalaisten portaiden lähellä sijaitsevaan Villa Borgheseen, valtavaan puistoon, josta löytyy muun muassa sellaisia luksusjuttuja kuten puita ja nurmikkoa. Katusoittaja puhaltelee saksofoniin, kahvilassa voi juoda lasillisen sitruunalimsaa. Jos seurueeseen kuuluu joku, joka osaa käyttää rattia, suosittelen polkuauton vuokraamista. Ajelu puistossa saattaa tosin aiheuttaa pientä nahistelua matkustajien välille, etenkin jos joku porukasta on taipuvainen road rageen – mutta lopulta kuitenkin hauskuus voittaa!

7. Vatikaani

pietarinkirkko

Pietarinkirkko.

Vatikaani on maailman pienin valtio ja paavin asuinpaikka. Vatikaanissa on paljon nähtävää: ennen muuta Sikstuksen kappeli, jonne päästäkseen täytyy kulkea läpi loputtomalta tuntuvien käytävien ja salien. Nuo salit ovat täynnä uskomattoman hienoja taideteoksia, joten taival sujuu melkein kuin tanssi. Melkein.

Odotus palkitaan, kun pääsee näkemään Sikstuksen kappelin upeat kattofreskot, Michelangelon ja muiden renessanssitaiteilijoiden kuuluisat teokset. Hienoinen antikliimaksi koittaa siinä vaiheessa, kun tajuaa, että kappelissa ei saa valokuvata.

Toinen merkittävä kohde on Pietarinkirkko, jonne saattaa olla pari sataa metriä pitkät jonot. Odottaminen kuitenkin kannattaa, sillä jonon päässä odottaa mitä kaunein nähtävyys.

8. Turistikojut ja matkamuistomyymälät

Loma roomassa taulu

Nämä halusin mainita monikossa, sillä niitä on tietysti useita ja niistä ei voi saada tarpeekseen. Turistikaupoista voi ostaa sellaisia tarpeellisia hyödykkeitä kuten pienen taulun, jossa Loma Roomassa -elokuvan tähdet Audrey Hepburn ja Gregory Peck ajavat moottoripyörällä, tai vihreän silkkihuivin, johon on painettu Rooman nähtävyyksiä, tai saappaanmuotoisen lasipullon, joka on täynnä italialaista limoncello-likööriä. Valikoimasta löytyy myös rukousnauhoja, paavi-aiheisia esineitä, koruja, tauluja, Rooma-kasseja ja -lompakoita yms.

Mainitsinko jo paavin?

9. Anglo American Bookshop

kirjakauppa

Löysin tämän kirjakaupan sattumalta, sillä se sijaitsi hotellimme lähellä, osoitteessa Via della Vite 102. Täältä ostin kaksi teosta: Susan Cahillin toimittaman Smiles of Rome -nimisen kirjoituskokoelman sekä italialaisen Giovanni Arpinon romaanin Scent of a Woman, johon Al Pacinon tähdittämä kuuluisa elokuva Naisen tuoksu pohjautuu.

10. Jäätelöbaarit

Italia on tunnettu herkullisesta jäätelöstään, gelatosta. Roomassa ei voi koskaan syödä liikaa jäätelöä. Kannattaa muuten tilata gelaton kylkeen ainakin yksi makoisa macaroni.

jäätelö

 

Tämä kaikki on siis mahdollista kokea neljässä päivässä.

Toivottavasti pääset näillä makupaloilla eteenpäin – minne ikinä oletkaan seuraavaksi matkalla.

 

Parasta lauantain jatkoa!