Tsemppiä!

Luin Välimatkan ensimmäisen luvun. Kuva: Satu Malkamäki

Luulen, että useimmilla ihmisillä on omat
tsemppibiisinsä, joita kuunnellaan esimerkiksi ennen jotakin tärkeää
tilaisuutta.

Tai esimerkiksi silloin, jos on pakko
tiskata.

Minun tsemppibiisini vaihtelevat. Tällä
hetkellä kuuntelen paljon mm. Lana del Reyn musiikkia, erityisesti
lauluja Summertime Sadness sekä This is What Makes Us Girls. Toisinaan myös Katie Melua laulaa keittiössäni
biisiä Happy Place. Ja Cheek räppää.

Ennen esiintymistäni tiistain Prosak-klubilla kuuntelin tauotta
Pinkin hittiä Try, samalla kun imeskelin Vicksejä flunssaani ja join kuumaa hunajavettä. Erityisesti tämä kohta kosketti minua syvästi: ”You gotta get up and try try try”.

Yritin siis parhaani. 

Toki kohtasin vastoinkäymisiä niin
kuin kaikissa jännittävissä seikkailuissa tapaa käydä.

Ensinnäkin, huomasin kajaalini loppuneen
viime hetkellä. Tästä syystä jouduin menemään puolikuntoisena meikkikauppaan
juuri ennen H-hetkeä. En pidä meikkiostosten tekemisestä. Se saa tuskanhien
pintaan, vaikkei olisi flunssaakaan.

Kun saavuin Kansallisteatterille,
huomasin, että toinen vihreistä korviksistani oli kadonnut. Korvikset ovat
hyvin tärkeät minulle, sillä ne ovat hellehatun muotoiset, ja ostin ne
Barcelonasta La Ramblan kadulta viime keväänä.

Soitin kotiin ja pyysin, että minulle
tuotaisiin toiset, korvaavat korvikset.

Näin tapahtui.

Ennen esiintymistäni join kupin kuumaa
teetä. Vessassa otin salaa annoksen nenäsumutetta voidakseni hengittää myös
sierainten kautta.

Marko Gustafssonin haastattelussa. Kuva: Satu Malkamäki

Onneksi paikalla oli ystäviäni, läheisiäni
ja tuttuja ihmisiä; jo heidän pelkkä läsnäolonsa kannusti minua. Olin juuri uppoutunut keskusteluun siskoni kanssa, kun
kuulin juontaja Marko Gustafssonin lausuvan lavalta: ”Missäs se
toinen kirjailija on?”

Ryntäsin lavalle
ja sanoin tietysti heti jotakin kummallista.

Mutta onneksi sain koottua itseni kirjailija Pia
Pesosen
haastattelun ja lukutuokion aikana.

Lavalle tuotu sohva oli hyvin mukava.
Samoin oli Marko Gustafsson, joka esitti kiinnostavia kysymyksiä muun muassa
Välimatkasta
ja sen henkilöhmoista, kerrontaratkaisuista, näytelmän
kirjoittamisesta sekä matkastani tähän ammattiin.

Haastattelun alkupuolella kävimme läpi dialogin, joka sai minut rentoutumaan. Se meni
suunnilleen näin:

MARKO: Sä olet kotoisin Pohjanmaalta Lapualta, sieltä Hellanmaan ja Raamattu-kylän
tienoilta… Tiesitkö sä jo silloin lapsena, että susta tulee kirjailija?

MINÄ: Tuata… Mun pitää heti tähän
alkuun todeta, että mä oon siis kotoisin Lapuan keskustasta, en sieltä sivukyliltä.

Tämä tähdennys herätti yleisössä huvittunutta naurua. Se oli
parasta tsemppiä.

PS: Jos sinulla on jokin oiva tsemppibiisi, jonka haluat paljastaa, kerro toki. Hyviä vinkkejä tarvitaan!

Keijut markkinoilla

Minä, Ilkka Ahola-Luttila ja Miinan saapas.

Tiedoksi niille, joita tämä asia on vaivannut päivin, öin: selvisin ihan hyvin elämäni toisesta paneelista.

Se järjestettiin viime sunnuntaina Korjaamon vintillä kirjamarkkinoiden yhteydessä.

Väkeä vintillä oli tosin aika vähän. Siskoni näki asiassa kuitenkin positiivisen puolen: ”Onhan täällä yleisöä enemmän kuin panelisteja!”

Ja vähitellen ihmisiä kerääntyikin paikalle kuulemaan keskustelua.

Panelistit eli minä, Leena Parkkinen ja Miina Supinen puhuimme muun muassa kirjailijan työstä ja huumorista.

Opin keskustelusta paljon, esimerkiksi sen, ettei edellisena iltana kirjoitettua tekstiä kannattaisi aamulla lukea lainkaan. Pitäisi vain kirjoittaa eteenpäin.

En koskaan tee niin. Ja kärsin syvästi.

Miina Supinen kertoi kuulleensa, että jos teksti näyttää aamulla todella huonolta, asiasta voi syyttää vain ”paskatekstikeijua”.

Huomasin juuri, että kyseisellä keijulla on oma Facebook-sivustonsa. Sivustolla lukee:

”Kun illalla kirjoittamasi loistava, tyylikäs ja hämmästyttävän valmis
teksti muuttuu yön aikana itsekseen totaalisen paskaksi, asialla on
ollut PASKATEKSTIKEIJU. Tämän sivun tarkoitus on lisätä ihmisten
tietoisuutta paskatekstikeijusta.”

Puhuimme myös paljon muusta, jota on hankalaa tiivistää tähän. Ilkka Ahola-Luttilan vetämä keskustelu virtasi niin soljuvasti, että 50 minuuttia hurahti yhdessä hujauksessa.

Jälkeenpäin tosin jäimme miettimään, olisiko alun perin suunniteltu (ja hylkäämämme) otsikko ”Samppanjaa, leivoksia ja mekkoja” houkutellut paikalle enemmän porukkaa kuin nyt käytössä ollut ”Tosissaan muttei totisesti – ei yhtä nuottia naiskirjailijoille”.

”Samppanjatarjoilu olisi vielä ollut hyvä lisä”, siskoni huomautti.

Tässäpä oiva vinkki kirjallisuuspaneelien järjestäjille!

Kaviaari ei olekaan konjakkia?

Huomenna minulla on jännittävä päivä. Esiinnyn elämäni toista kertaa paneelissa.

Koko sana on jäänyt minulle jotenkin vieraaksi, hiukan samalla tavalla kuin esimerkiksi ”kaviaari”, jota luulin pitkään alkoholijuomaksi. 

Miten te selittäisitte paneelin Aliaksessa?

Äsken googlasin sen. Sain Wikipediasta vastauksen:
Paneeli on yleisnimike toisiinsa ponttiliitoksin yhdistettäville verhouskappaleille.”

Ensikosketukseni paneelien jännittävään maailmaan oli Helsingin Sanomien järjestämä esikoiskirjapaneeli kirjamessuilla syksyllä 2007.

Minulla on siitä vain hatarat mielikuvat. Mutta muistan täsmälleen, mitä jaloissani oli: mustat sukat, joissa oli pieniä valkoisia palloja. Kengiksi olin valinnut hopeanhohtoiset ballerinat. Tämä yhdistelmä oli varmasti järkyttävä tyylivirhe.

Kaikesta huolimatta minua on nyt kuitenkin pyydetty mukaan Korjaamon kirjamarkkinoilla järjestettävään paneeliin, jonka otsikkona on: ”Tosissaan muttei totisesti – ei yhtä nuottia naiskirjailijoille”. Keskustelussa ovat minun lisäkseni mukana kirjailijat Miina Supinen ja Leena Parkkinen. Moderaattorina (?) toimii Ilkka Ahola-Luttila.

Uskon, että saamme aikaan mielenkiintoisen keskustelun. Yleensä kaikki menee hyvin, kunhan mikrofoni toimii.

Paneeli järjestetään Vaunuhallissa sunnuntaina 10.3. klo 11.30. Tervetuloa!

Ja toinen kiva juttu: esiinnyn 19. maaliskuuta Prosak-klubilla Kansallisteatterin Lavaklubilla. Minä ja kirjailija Pia Pesonen luemme ääneen tekstejämme yleisölle ja vastailemme Marko Gustafssonin kysymyksiin. Dj:nä toimii Pasi Rakas.

Nähdään siellä!