Parhaat pikkujoulut vain 28,90 €!

Kävin eilen Stockmannilla ostamassa pari joululahjaa. Jäin pitkäksi ajaksi tuijottamaan erästä saippuasarjantuoksuista dvd:tä: siihen oli koottu Kauniiden ja rohkeiden 25 parasta hääjaksoa.

Luulen, että kirjakustantamoiden juhlista voisi saada yhtä mielenkiintoisia koosteita:  Otavan tuhmimmat takkatuli-illat, 25 episodia! Tammen tautisen  hauskat Tammibileet, 30 jaksoa! WSOY:n veikeimmät valkeat glögit, koko sarja vain hintaan 28,90 €!

Kirjallisiin juhliin valmistautuminen tuntuu melkein siltä kuin olisi menossa naamiaisiin. Suurin kysymys on: miten toimia, jotta onnistuisin näyttämään mahdollisimman vähän siltä kuin kirjaa kirjoittaessani. On löydettävä komerosta sopiva mekko, valittava oikeansävyinen huulipuna, maalattava hymy naamalle. On mietittävä, ottaako mukaan juhlakengät, missä pussissa ne kuljettaisi, miten välttyä näyttämästä kassi-Almalta.

Viime keskiviikkona suuntasin jälleen oman kustantamoni pikkujouluihin. Sydän pamppaillen saavuin taksilla Bulevardille. En halunnut, että tuuli tempaisi hattuni, jonka olin huolellisesti valinnut mekkoni kavaljeeriksi.

Alkajaisiksi vein narikkaan takkini, kaulaliinani, takin hihaan tungetun kirkkaankeltaisen baskerini sekä kuraiset talvikengät. Ihmettelin, kun naulakoissa oli niin vähän tavaraa. Kello oli jo 15.20, ja siihen aikaan hyllyillä oli yleensä makoillut jo monia hattuja.

Nousin portaat hitaasti ylös. Glögilaseissa ei ollut vielä höyryävää juomaa, tarjoilijat törmäilivät toisiinsa tyhjissä huoneissa.

Lopulta kysyin eräältä kiireiseltä nuorukaiselta: ”Anteeksi, mutta koska nämä juhlat alkavat?”

Hän vilkaisi kelloaan ja sanoi: ”Neljältä.”

Hipsin häpeissäni takaisin narikoille ja hain tavarani. Kaikkina edellisinä vuosina pikkujoulut olivat alkaneet kolmelta, ja nyt tuntui siltä kuin kaikkien muiden kellot olisi siirretty paitsi minun. Onneksi alakerran kirjakauppa oli auki, ja aurinkoinen Rosa Liksom oli siellä signeeraamassa Hyttiään. Onnittelin häntä Finlandia-palkinnon johdosta ja näin samassa erään tutun myyntimiehen. Halatessamme hattuni lensi lattiaan, ja samassa myös jännitykseni.

Varsinaiset juhlat menivät lopulta melko hyvin, lukuun ottamatta erään kirjallisen idolini tapaamista. Jouduin tekemään kaikkeni, etten olisi polvistunut hänen eteensä ja suudellut hänen kenkiään seisovan pöydän vierellä. Kättelin häntä arasti ja sanoin, kuinka paljon häntä ihailin. Keskustelumme päättyi siihen, että hänen mielestään olin ymmärtänyt hänen romaanihenkilönsä aivan väärin.

Ei se mitään. Juhlat jatkuivat. Sydämeni oli murtunut. Hattuani kehuttiin. Pitsihansikkaani toivat jollekulle mieleen Madonnan, kuten olin salaa toivonut. Joku jopa sanoi minua Chisun näköiseksi, ja sillä hetkellä tiesin, että selviäisin elämästä voittajana.

Jatkoilla yritin tanssia villisti vetämättömän musiikin tahtiin. Kun kysyin eräältä runoilijalta, mitä genreä tämä oikein on, hän vastasi rauhallisesti: ”Hissimusiikkia”.

Loppuillasta minulla oli jo nälkä ja vaadin pähkinöitä pöytään. Eräs kirja-alalla työskentelevä herrasmies totesi, että olin hyvin erilainen kuin muut kirjailijat.

”Ai miten niin?”
”Muiden kanssa yleensä puhutaan kirjallisuudesta.”
”Ahaa.”
”Sä oot rento, kiva tyttö. Sun kanssa on mukava jutella.”
”Mutta jos sä eläisit mun kanssa, sä olisit luultavasti itsemurhan partaalla.”
”Voiks sun kanssa elää?”

Hän nauroi nauramistaan. Hänen mielestään en näyttänyt naiselta, joka osaisi kokata muusia. Tuoksuisiko koti muka madeiralaiskastikkeelta ja metsäkauriilta, kun mies tulisi kotiin? Ei varmaankaan.

Miten oikeassa hän olikaan!

Juuri siksi olin raivoissani. Pelkät pitsihansikkaat ja hipsterihattu olivat paljastaneet kaiken yhdessä silmänräpäyksessä, heittäneet minut bilehileen lokeroon kuin putkaan.

Myöhemmin, kun mietin tuota iltaa, mieleeni muistui eräs yksityiskohta, kuin outo ennustus. Kun olin alkuillasta keskustellut erään kustannustoimittajan kanssa, käsilaukustani oli yhtäkkiä pudonnut korvatulppa.

Hiukan hämillään mies oli nostanut sen ja sanonut:

”Ole hyvä. Sä voit tunkea tän sun nenään, jos siitä alkaa vuotaa verta.”

Hymyilin hänelle kiitollisena. Miten oikeaan hän olikaan osunut.