The Revenantista

maxresdefault

The Revenant (2015) on melkoinen kärsimysnäytelmä. Alejandro González Iñárritun (s. 1963) ohjaama, käsikirjoittama ja tuottama elokuva kertoo amerikkalaisista turkismetsästäjistä, jotka elävät vihamielisessä ympäristössä Yhdysvalloissa 1800-luvun alussa. Julman luonnon lisäksi heitä kiusaavat toiset ihmiset. Elokuva alleviivaa yksittäisen ihmisen mitättömyyttä kohtalon ja luonnon keskellä. Samalla se ylistää vahvojen yksilöiden kykyä nousta armottoman todellisuuden yläpuolelle.

Aikaan ennen Amerikan valloituksen loppuun saattamista sijoittuvan elokuvan pääosassa on turkismetsästäjä Hugh Glass (Leonardo DiCaprio). Glassin sukunimi on sikäli erikoinen, että kaikista vaikeuksista selviävää miestä ei todellakaan ole tehty lasista. Glass kokee The Revenantissa sarjan vastoinkäymisiä. Niistä on vastuussa pääasiassa Glassin kanssa samaan ryhmään kuuluva turkismetsästäjä John Fitzgerald (Tom Hardy), joka osoittautuu melkoiseksi roistoksi. Fitzgerald muun muassa järjestää asiat niin, että karhun raatelemana haavoittunut Glass jätetään kuolemaan talviseen metsään. Koko pitkä filmi kertookin pelkistetyimmillään Glassin selviämisestä ja hänen kostostaan oman nahkansa pelastamiseen pyrkivälle Fitzgeraldille.

The Revenant on saanut kriitikoilta runsaasti kiitosta ja on ehdolla peräti 12 Oscarin saajaksi. Elokuva onkin komean näköinen ja kuuloinen. Emmanuel Lubezkin kuvaus hivelee silmiä. Etenkin luontoa kuvaavat otokset ansaitsevat kaikki mahdolliset palkinnot. Käsikirjoituksessa on kuitenkin ongelmia. Vaikka DiCaprio, Hardy ja muut näyttelijät loistavat, tarinasta puuttuu tarvittavaa syvyyttä. Glassin loputtomat vastoinkäymiset ja hänen sankarillisuutensa alkavat pian käydä koomisiksi. Katsojalle selviäisi vähemmälläkin, että elämä Yhdysvalloissa oli vaikeaa 1800-luvun alussa.

Iñárritun edellinen elokuva, vuoden 2014 Birdman, oli kaikin puolin loistava. The Revenant ei ole aivan yhtä onnistunut, vaikka onkin eeppisyydessään katsomisen arvoinen. Kiinnostavaa kyllä, sen tarina perustuu epäuskottavuudestaan huolimatta tositapahtumiin – ainakin osittain. Todellinen henkilö Glass joutui painimaan karhun kanssa ja selvisi koettelemuksesta hengissä. Tapahtumalla ei ollut silminnäkijöitä, mutta mies kärsi todistettavasti loukkaantumisesta. Hänet jätettiin kumppaniensa toimesta metsään kuolemaan. Tapahtumia on kuvattu muun muassa John Neilhardtin runossa ”The Song of Hugh Glass” (1915) ja Frederick Manfredin romaanissa Lord Grizzly (1954).

The Revenant on kuitenkin historiallisesti epätarkka. Käynnissä on kaikkien sota kaikkia vastaan, eikä edes samalla puolella olevien yhteistyöstä tahdo tulla mitään. Jotkin ovat vastustaneet sitä, että naisia ja ranskalaisia ei esitetä elokuvassa mairittelevassa valossa, mutta toisaalta amerikkalaiset ja intiaanit eivät hekään kunnostaudu juuri missään rakentavassa. Yksittäiset ihmiset tekevät hyviä tekoja. Heidän yrityksensä hukkuvat kuitenkin väkivaltaan ja vastakkain olevien osapuolen kyvyttömyyteen ymmärtää toisiaan.

The Revenant kuvattiin Kanadan erämaassa ja arktisissa olosuhteissa. Autenttisuuteen pyrkiminen näkyy filmissä. DiCaprio ei pelkästään näyttele kylmissään olevaa, hänellä todella on kylmä. Parhaan miespääosan Oscar lienee The Revenantin kärsimysnäytelmän jälkeen selviö. Tekijät ansaitsevat aitouteen panostamisesta kiitosta, vaikka tietokonetehosteita on niitäkin häiritsevästi mukana. Amerikkalaiset, intiaanit ja ranskalaiset esitetään kaikki yksinoikoisen raakalaismaisessa valossa, olkoonkin että 1800-luvun alun Yhdysvallat oli nykyistä selvästi julmempi paikka. Hyvät kuolevat The Revenantissa nopeasti, pahat jäävät elämään. Maailma on maskuliininen, machomainen paikka.

Yksi The Revenantin ongelmista on sen yksioikoisuuden lisäksi sen liian pitkä kesto. Lyhentäminen olisi tehnyt filmille hyvää, varsinkin kun hahmojen tuskailua nähdään enemmän kuin tarpeeksi. Kosto on elokuvan keskeisiä teemoja. Glass elää kostolle, mutta löytää tien osittaiseen anteeksiantoon uskonnosta. Perhe ja muu yhteisöllisyys ovat The Revenantissa tie onneen ja autuuteen. Oman navan tuijottaminen johtaa puolestaan kurjuuteen ja kuolemaan.

Iñárritulla on taipumusta liioitella. Jos hänen edelliset elokuvansa ovat tuntuneet rasittavilta, The Revenant ei saa mieltä muuttumaan. Se on eeppinen filmi yksinkertaisesta aiheesta. Sen tarina toimisi paremmin vaatimattomammissa puitteissa. The Revenant on tasaisen laadukas, mutta ei nouse missään vaiheessa aivan tapahtuma-aikansa ja -paikkansa tuoman potentiaalin tasolle. Jos Iñárritun Birdman oli uskomaton, The Revenant on paluu 21 gramman (2003) ja Babelin (2006) kaltaisiin, liikaan yrittämiseen ja omaan näppäryyteensä jossain määrin sortuviin tunnelmiin.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *