Narcosista

claire-chazal-s-039-invite-dans-narcos-l-039-apparition-improbable-536341

Netflixille tehty Narcos (2015–) on yksi tämän hetken viihdyttävimmistä televisiosarjoista. Se ei ole millään mittapuulla paras, mutta sen juoni vetää hyvin. Tositapahtumiin perustuva ja tähän mennessä kaksi kautta kestänyt Narcos kertoo Kolumbian huumekaupasta 1970-luvulta 1990-luvulle. Pääosassa on pahamaineinen huumeparoni Pablo Escobar (1949–1993), joka nousi yhdeksi maailman rikkaimmista miehistä viemällä kartellinsa kautta kokaiinia Kolumbiasta Yhdysvaltoihin.

Escobaria jahdattiin amerikkalaisten ja kolumbialaisten viranomaisten toimesta, mutta häntä ei saatu pitkään aikaan kiinni. Narcosin tähän mennessä tulleet tuotantokaudet kertovat näistä verisistä tapahtumista. Escobarin kiinni saamista hidasti se, että hänellä oli rikkautensa takia Kolumbiassa vaikutusvaltainen asema, ja että Kolumbia ei ollut huumekaupan takia vakaa maa. Maan hallitus kärvisteli huumekauppiaiden lisäksi etenkin kapinallisten FARC-sissien kanssa, eivätkä välit Escobarista erityisen kiinnostuneeseen Yhdysvaltoihin olleet kovin lämpimät.

Escobar asui Medellínin kaupungissa ja hänen rikollisjoukkoaan kutsuttiin Medellínin kartelliksi. Se oli johtava huumemyyjä 1980-luvulla. Sillä oli joitakin kilpailijoita, mutta Escobar tuhosi ne tai pakotti ne yhteistyöhön kanssaan. Etenkin Narcosin ensimmäisellä kaudella huumeparonilla on hyvin pullat uunissa. Hän pääsee yhteyksiensä ansiosta jopa hetkeksi Kolumbian parlamenttiin, mutta joutuu erotetuksi rikostensa takia. Escobar katkeroituu ja julistaa viralliselle Kolumbialle sodan. Tämä johtaa pitkässä juoksussa hänen tuhoonsa, sillä se pakottaa Kolumbian hallituksen ottamaan kovemmat otteet käyttöön ja tekemään läheisempää yhteistyötä amerikkalaisten kanssa.

Narcosin päärooleja näyttelevät Wagner Moura (Escobar), Boyd Holbrook (Yhdysvaltojen huumevirasto DEA:n agentti Steve Murphy) ja Pedro Pascal (Murphyn työpari Javier Peña). Kaikki ovat oikeita henkilöitä, vaikka heidät esitetään fiktiivisen filtterin läpi. Narcos ei tavoittele täydellistä historiallista todenmukaisuutta, vaikka seuraakin faktoja hyvin. Monet sarjan käänteistä tapahtuivat todella, vaikkakaan eivät aina täsmälleen sen kuvaamalla tavalla.

Narcos on saanut kritiikkiä siitä, että Escobaria näyttelevä Moura on brasilialainen, eikä puhu täydellistä espanjaa. Mouran suoritus on kuitenkin niin vakuuttava, että hänen hieman erikoinen puhetapansa ei haittaa. Hänen roolinsa perusteella Escobarin menestys on helppo ymmärtää. Hän veti ihmisiä puoleensa ja oli aikaansaava mies. Narcosissa korostetaan, että Escobar olisi voinut saada paljon hyvää aikaan Kolumbiassa, mutta valitsi rikosten tien.

Escobarilla oli etenkin kotikaupungissaan Medellínissä maine köyhien auttajana ja modernina Robin Hoodina. Hän jakoi huumeista saamiaan rahoja auliisti etenkin vähäosaisille ja auttoi heitä muutenkin mielellään. Kyse ei kuitenkaan ollut hyväntekeväisyydestä. Kansan suosion omaaminen merkitsi Escobarille lisääntynyttä turvallisuutta, sillä silloin hän saattoi luottaa paremmin ihmisten uskollisuuteen. Niin kauan kuin rahaa riitti, juuri kukaan ei kääntänyt selkäänsä Escobarille, eikä käytännössä kukaan halunnut kysyä mistä saadut setelit olivat tulleet.

Narcosin eräänä mottona toimii Nobel-palkitun kolumbialaisen kirjailijan Gabriel García Márquezin määritelmä maagisesta realismista. Márquezin romaanit, jotka edustavat maagisen realismin lajityyppiä, muistuttavat tunnelmaltaan jossain määrin Narcosia. Kyseessä on tyylilaji, jossa realistiseen kuvaukseen liittyy maagisia elementtejä. Narcosin kuvaamassa Kolumbiassa mikä tahansa tuntuu olevan mahdollista. Escobar nousee vaatimattomista oloista uskomattomaan rikkauteen ja myös hänen tuhonsa on kuin elokuvan käsikirjoituksesta.

Escobarin lisäksi sarjan keskiöön nousee agentti Murphy, joka toimii myös kertojana. Narcosissa kuvataan suureksi nopeasti paisuvan huumekaupan muutosta Kolumbiassa ja Murphyssa. Murphyn avioliitto rakoilee, kun hän alkaa jahdata Escobaria pakkomielteisesti. Yhteiskunnallisen kommentoinnin lisäksi Narcos sisältää hyvää psykologista kuvausta. Sarja on huumekriittinen. Se näyttää huumekartellien raakalaismaiset johtajat ja heidän myymänsä tuotteen ikävät seuraukset. Lopputulos on kiinnostava ja katsomisen arvoinen.

Huumeista (2)

Tom Feiling toteaa teoksessaan Kuinka kokaiini valloitti
maailman
, että Langalla-televisiosarja
(2003–2008) kuvaa erinomaisesti nykyisen huumepolitiikan epäonnistumista. Väittämä pitää
paikkansa, oli sitten miten huumeiden vastainen tahansa. Feilingin mielestä aineiden laittomuudesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa käytetään valtavia summia huumeiden vastaiseen sotaan, joka ei johda mihinkään.

Viiden kauden ajan pyörineessä Langalla-sarjassa seurataan Baltimoren kaupungin
huumeiden ympärillä pyörivää elämää. Jaksoissa käsitellään tasapuolisesti huumekauppiaiden, käyttäjien, poliisien ja poliitikkojen toimia. Kaikki saavat
elantonsa huumeista. Lain molemmin puolilla olevat ovat sidoksissa
monimutkaiseen verkkoon, jonka myyminen ja kaupan estämistä vastaan taisteleminen muodostaa. Vyyhdistä ei ole helppoa ulospääsyä.

Baltimoren kaupunki sijaitsee Yhdysvaltojen itärannikolla. Se on suuri paikka,
sillä sen ja Washingtonin kuntien muodostamalla metropolialueella asuu 8,4 miljoonaa
ihmistä. Mustien enimmäkseen asuttama Baltimore kärsi 1980-luvulla
crack-epidemiasta, joka ajoi kaupungin kaaokseen, ja seuraavalla vuosikymmenellä
siitä tuli heroiinikaupan keskus. Nykyisin se on malliesimerkki hylätyn
keskuskaupungin elvyttämisestä ja sen tilanne on huomattavasti parempi kuin esimerkiksi rappeutuvalla Detroitilla. Huumeongelmaa ei ole silti ratkaistu.

Muun muassa Edgar Allan Poen ja Billie Holidayn kotikaupungista Baltimoresta
ei saa 2000-luvun alkuun sijoittuvien Langalla-jaksojen perusteella
mairittelevaa kuvaa. HBO:n televisiosarjan vahvuus on sen uskottavuudessa.
Ristiriitaiset ja haastavissa tilanteissa luovivat hahmot tuntuvat aidoilta.
Huumekaupassa liikkuva valtava rahamäärä aiheuttaa noidankehän, jota poliisit
eivät pysty rikkomaan. Kun yksi iso diileri pidetään, seuraava nousee hänen
tilalleen.


Langalla
kuvaa uskottavasti etenkin poliisitoiminnan vaikeutta. Paineet
rikosten määrän vähentämiseksi ovat etenkin vaalien aikaan suuret, mikä
johtaa kepulikonsteihin muun muassa tilastojen väärentämisen muodossa. Poliisit
keskittyvät mitättömiin pidätyksiin saadakseen prosentit hyväksyttävälle
tasolle. Varovaiset isot tekijät jätetään hieman epäuskottavasti sarjan vähäisestä tuesta kärsivän ydinjoukon jahdattavaksi.

Kaikkien kuvattujen ryhmien, huumekauppiaiden, käyttäjien, poliisien ja
poliitikkojen, joukosta löytyy hyviä ja huonoja tyyppejä. Esimerkiksi
kolmannella kaudella ensiesiintymisensä tekevä poliitikko Thomas Carcetti on yhdistelmä
idealistia ja lieroa. Sympaattisella etsivällä James McNultylla on
puolestaan alkoholi- ja auktoriteettiongelma. Sarjan suosio perustuu hyvään käsikirjoitukseen
ja hyviin hahmoihin. Täytejaksoja ei ole.

Jaakko Hämeen-Anttila kirjoittaa vastikään ilmestyneessä teoksessaan Trippi
ihmemaahan – huumeiden kulttuurihistoria
: ”Huumeiden kriminalisoinnin
seuraukset eivät ole olleet toivottuja. Sen sijaan, että käyttö olisi vähentynyt,
kriminalisointi on vain onnistunut luomaan huumerikollisuudesta erittäin
kannattavan teollisuudenalan.” (s. 219) Hämeen-Anttila huomauttaa, että vaikka
alkoholin, kahvin ja tupakan kaltaisilla aineilla on terveyshaittoja, niiden käyttö
on hyväksyttävää, eikä niistä yhteiskunnalle koituvista kuluista juuri puhuta.

Feiling, Langalla-sarjan tekijät ja Hämeen-Anttila ovat jokseenkin samoilla
linjoilla. Heidän mielestään nykyistä huumepolitiikkaa tulisi muokata tai se
pitäisi muuttaa kokonaan. Ainakin mietojen huumeiden myyntiä voisi harkita.
Toisaalta kaikki korostavat kovien huumeiden vaarallisuutta ja niiden tuhoisaa
vaikutusta käyttäjiensä elämään. Aineita käytettiin yleisesti 1800-luvulla,
mutta niiden teho oli vähäinen. Nykyiset synteettiset ja suonensisäiset huumeet
aiheuttavat vakavan ongelman, jota kaupan laillistaminen tuskin ratkaisee.
Langalla-jaksoja katsomalla huomaa, ettei umpisolmun aukeamisesta näy merkkejä.