A.W. Yrjänä: Angelus

Aikalaiskritiikkiä

A.W. Yrjänä: Angelus, runoja, Johnny Kniga 2010

Muusikko-runoilija A.W. Yrjänän runoprojekti on edennyt viidenteen osaansa. Yrjänän runokokoelmien alkukirjaimista muodostuu lause ARS MAGNA. Se on latinaa ja tarkoittaa ”suurta työtä”. Latinaksi ovat yksittäisten kirjojen nimetkin, eli Yrjänä tavoittelee tässäkin suhteessa korkeampaa todellisuutta. Projekti alkoi kolmella mytologishenkisellä kirjoilla, jotka olivat Arcana, Rota ja Somnia. Ne olivat vaikeahkoja kokoelmia, jotka liikkuivat paljon lukeneen ja kokeneen Yrjänän kieltämättä kiinnostavissa mielenmaisemissa. Neljäs kokoelma, Mechanema, säilytti aiempien runojen mytologiset elementit, mutta laajensi ilmaisua arkipäiväiseen suuntaan.

Angelus on Yrjänän selkeästi yhteiskuntakriittisin kokoelma tähän asti. Mukana on Mechanemasta ja aiemmasta tuotannosta tuttuja arkipäiväisiä ja korkealentoisia aiheita, mutta pääpaino on tässä hetkessä. Yrjänä ei koskaan ole välittänyt nykymenosta, vaan elänyt mielellään kirjojen, musiikin ja muun taiteen maailmassa. Hän on kertonut ihailevansa Pentti Saarikosken runojen vaivatonta ja samaan aikaan älykästä tarinointia. Tätä tyyliä hän itsekin toteuttaa. Tuloksena syntyy erikoinen yhdistelmä alatyyliä ja ylätyyliä, maata ja taivasta, josta ei voi Saarikoskea lukuun ottamatta vetää yhtäläisyysmerkkejä yhteenkään suomalaiseen runoilijaan.

Angelus hyökkää kirjoittajansa käsittämättömäksi ja vastenmieliseksi käsittämää yhteiskuntaamme vastaan. Sen runoissa seikkailee yksilöitä, jotka kärsivät henkilökohtaisista ongelmista (Ja aamut on yhä kaihon saartamat / kun muistaa vain kaiken, mistä tietää, / ettei se ole tapahtunut / ja kammoaa elämäänsä kuin hidasta tukehtumista) mutta jaksavat joissain tapauksissa silti taistella epäinhimillistä maailmaa vastaan (Liput liehuvat / vallankumouksen runous täyttää laaksot / ihanalla aamukasteella / sotilailla kukkia hiuksissa / sortaja on kaatunut).

Samaan tapaan kuin esimerkiksi niin ikään runoutta ja musiikkia tehnyt Leonard Cohen, niin juuri musiikki on Yrjänän äidinkieli. Runous on sivuprojekti, mahdollisuus puhua laulujen ulkopuolisista asioista. Angelus on vihainen kirja. Se on täynnä vallankumousta, vihaa ja satunnaista kirkkautta. Se on Yrjänän aiemman tuotannon kaltainen, eli välähdyksiä loistavasta runoudesta. Katkelmat jäävät kuitenkin edelleen katkelmiksi, koska kokonaisuus ei ole yksittäisten hienojen hetkien veroinen. Kun Yrjänä kirjoittaa ”Katkelmia ja väläyksiä kaikki / eikä Jumala lähetä ohjeita / hän lähettää profetian, mysteerin, kaaoksen siemenet”, hän todella tarkoittaa sitä. Jossain Angeluksen takana välkkyy korkeampi todellisuus ja klassikon aseman ansaitseva runokirja, joka Yrjänältä on kuitenkin edelleen kirjoittamatta.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com

A.W. Yrjänän runoista

Mechanema

Erästä asiaa olen miettinyt ennenkin, ja kirjoittanut siitä (12). Se liittyy A.W. Yrjänän runoihin. Yrjänä on kieltämättä älykäs ja paljon lukenut mies. Hänen taiteellinen tuotantonsa on kuitenkin hyvin epätasaista. Hänen CMX-yhtyeellään on esimerkiksi enemmän taiteellisia ansioita kuin hänen runoillaan.

Tämä harmittaa, sillä Yrjänällä on selvästi sanottavaa. Ja vieläpä tärkeää sanottavaa. Se kuitenkin jää tyhjänpuhumisen ja muun hapatuksen alle. Yrjänän runoista puuttuu, enimmäkseen, selkeys. Laulut ovat selkeämpiä.

Yrjänän neljä tähän mennessä ilmestynyttä runokirjaa, Arcana, Rota, Somnia ja Mechanema, eivät ole kummoisia. Kaksi viimeisintä ovat askelia parempaan suuntaan, mutta vain askelia.

Mechanema on täynnä kaipausta. Yrjänä kirjoittaa: ”näky olisi jotain / esisokraattinen välähdys totuudesta / kasvoista, jotka sinulla oli ennen maailmaa / vuorenvarmasti kuin mannerlaattojen liikkeet, / selkeästi kuin kaikki mistä ei voi tehdä kuvaa”. Totuus vaikea pukea sanoiksi tai kuviksi. Väitetään, että se on mahdotonta. Mutta eniten Mechanemassa häiritsee se, että totuus on sen sivuilla läsnä; valitettavasti kuitenkin vain katkelmissa.

Sitten mennään tähän: ”Sitten saa lukea jostakin olevansa keskinkertainen runoilija / keskinkertainen runoilija ei ole runoilija ollenkaan / runoilijoita on vain huonoja”. Yrjänän ristiriitaisuus taitaa olla juuri se asia, jonka takia hänen musiikkinsa ja kirjansa myyvät. Se puhuttelee ihmisiä, heissä asuvaa luovuutta. Mutta ei se tee Yrjänän runoista hyviä.

Kirja-arvostelu – A.W. Yrjänä: Päiväkirja 1995-2008

Erään ahdistuksen kronikka

A.W. Yrjänä: Päiväkirja 1995-2008, päiväkirja, Johnny Kniga 2009

A.W. Yrjänä

A.W. Yrjänä (s. 1967) tunnetaan menestyksekkään CMX-yhtyeen puuhamiehenä ja yhtenä maamme eniten myyvistä runoilijoista. Aiemmin kuuluisuutta kaihtaneesta muusikosta on kuoriutunut vuosien saatossa eräänlainen minijulkimo; mies tiedetään, vaikka hän ei iltapäivälehtien sivuilla häärikään.

Kaikkialla muualla Yrjänä on kyllä jo pyörinyt. Tänä syksynä muusikko-kirjailija on jo ehtinyt toimimaan Helsingin Sanomien ruokakolumnistina ja seurannut kahden kirjan julkaisua. Kirjoista ensimmäinen on CMX:n verkkosivujen kysy/vastaa-palstan älyttömyyksiä kirjaava Encyclopedia Idiotica ja toinen Yrjänän editoidut päiväkirjat viimeiseltä reilulta vuosikymmeneltä. Ensimmäinen on yksi vuoden turhimmista julkaisuista, mutta jälkimmäisen painaminen on vielä perusteltua.

Päiväkirja on erään ahdistuksen kronikka. Sen sivuilla näyttäytyy kärsivä taiteilija, jonka jokainen runo ja laulu syntyvät vasta kovan taistelun jälkeen. Syntyy mielikuva, ettei Yrjänä pidä ihmisistä eikä juuri elämästäkään. Silti hän elää, tekee työtä, lukee kirjoja, muuttaa asunnosta toiseen, menee naimisiin ja asuu vaimonsa kanssa. Mitäpä muutakaan hän voisi tehdä? Päiväkirja vyöryttää lukijan silmille konflikteja toisensa jälkeen. Kovien paineiden parissa painivat saavat varmasti lohtua Yrjänän vastoinkäymisistä ja onnistumisista.

Encyclopedia Idiotica ja Päiväkirja myyvät varmasti, sillä Yrjänän fanien joukossa riittää uteliaita ja tirkistelijöitä. Tirkistelyähän päiväkirjojen kirjoittaminen ja julkaiseminen on. Ajatusten ja tapahtumien kirjoittaminen muistiin on taistelua unohdusta vastaan. Kaiken takana on halu muistaa itse ja että myöhemmin muut muistaisivat. Yrjänän (sisäinen) elämä on kiinnostavaa luettavaa. Hänen päälahjansa ovat kuitenkin edelleen musiikinteossa.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi(at)gmail.com