Pomon lumon johdanto

Esipuhe tietokirjasta Pomon lumo: Bruce Springsteenin tarina (Arktinen Banaani 2014). Kirjaa saa tavallisena versiona ja sähkökirjana.

Johdanto

Bruce Springsteen (s. 1949) on myynyt maailmanlaajuisesti yli 120 miljoonaa levyä. Hän on saanut 20 Grammya, kaksi Golden Globea ja Oscarin. Hänet valittiin Songwriters Hall of Fameen, American National Academy of Popular Musicin kunniamuseoon, vuonna 1999. Hänen albumeistaan ja singleistään monet ovat nousseet listojen kärkeen etenkin Yhdysvalloissa, missä hän nauttii eräänlaisesta vanhemman valtionmiehen maineesta. Springsteenin mielipiteitä kuunnellaan poliittisissa asioissa, kuten kysymyksissä homoavioliitosta tai maansa seuraavasta presidentistä. Hänen faniensa yhteisössä on uskonnollisen herätysliikkeen piirteitä.

Springsteenin vaikutus populaarimusiikkiin on ollut liioittelematta järisyttävä. Kuten Parke Puterbaugh toteaa, laulaja ja kitaristi antoi ”ihmisille korvat ja silmät, joilla tajuta ympäristöään – huomata, juhlistaa, kritisoida ja, mikä tärkeintä, ymmärtää. Springsteen on luultavasti ensimmäinen uskottava rock & roll -hahmo, joka ei piirtänyt hiekkaan erottavaa demografista rajaa. Sen sijaan hänen laulunsa –yhdessä niiden lavalta lausuttujen jaarittelevien esittelyjen kanssa – pyrkivät yhdistämään sukupolvet, jotka 60-luvun juhlittu ja hajottava ’kuilu’ erotti.” (Bruce Springsteen: The Ultimate Compendium of Interviews, Articles, Facts and Opinions from the files of Rolling Stone, s. xiv)

Voidaan väittää, että Springsteen palautti melkein yksin uskon siihen, että rock-musiikki voi liikuttaa vuoria. On kiintoisaa huomata, että New Jerseyssä syntynyttä muusikkoa hehkutettiin musiikkilehdissä, kuten Creemissa, Crawdaddyssa, Melody Makerissa ja Rolling Stonessa, ennen kuin hänestä tuli kaupallinen ilmiö. Vielä 1970-luvulla Springsteenin saama huomio oli epäsuhdassa hänen myyntilukujensa kanssa. Puterbaugh spekuloi The Rolling Stone Filesissa, että tämä johtui hänen musiikkinsa runollisuudesta ja perinnetietoisuudesta, mutta vähintään samalla tavalla se juontui sähköistävästä vaikutuksesta, jonka Springsteen omasi hänen kanssaan kosketuksiin joutuviin.

The Bossina (Pomona) tunnettu Springsteen ei olekaan yhtä kuin myyntinsä tai mielipiteensä. Hänestä on kirjoitettu monia kirjoja. Pelkästään loppuvuonna 2013 julkaistuissa teoksissa esiteltiin Springsteenin elämää, haastatteluja, konsertteja sekä hänestä otettuja valokuvia. Muusikkoa käsittelevistä julkaisuista saisi koottua pienen kirjaston. Yksikään näistä sinänsä hyvistä kirjoista ei kuitenkaan tavoita Springsteenin suosion salaisuutta, Pomon lumoa, jota käsitellään tässä kirjassa.

Springsteen antoi rock and rollille voimaa ja uskottavuutta silloin kun se tarvitsi sitä eniten. Hän on erinomainen muusikko, mutta mikä tekee hänestä lopulta niin tärkeän? Kuivat tosiasiat eivät kerro koko totuutta. Hiljattaisista Springsteen-elämäkerroista laajin ja myydyin, Peter Ames Carlinin massiivinen Bruce, kärsii hengettömyydestä, kuten eräässä arvostelussa mainitaan: ”Bruce Springsteenin mysteeri – kuka hän on on, mikä häntä motivoi, mikä ajaa häntä – jää enimmäkseen ratkaisematta.” (Backstreets Fall/Winter 2013, ”Bruce leads the pack”) Tämä on Springsteeniä käsittelevien kirjojen keskeinen ongelma. Hän on karismaattinen, intensiivinen, monimutkainen ja älykäs. Hän vetää ihmisiä puoleensa. Hän saa ihmiset uskomaan häneen ja itseensä.

Springsteeniin on vaikea suhtautua neutraalisti hänen vaikutusvaltansa takia. Muut merkittävät artistit, kuten Johnny Cash, Bob Dylan tai Elvis Presley, eivät hallinneet ympäristöään samalla tavalla, vaikka pystyivät yhdistämään vastaavasti taiteen ja viihteen. Springsteen saa huonotkin laulut kuulostamaan hyviltä. Tämä johtuu hänen intensiivisyydestään ja rehellisyydestään, jolla hän lähestyy kulloinkin esittämäänsä laulua. Springsteenin keikoilla on vuosikymmenien ajan ollut hurmioitunut tunnelma.

Springsteenin seuraajat pitävät suosikkiaan virheettömänä pyhimyksenä, joka tekee suurta taidetta. Haukkujien mukaan Springsteen on tekopyhä teeskentelijä, joka tekee mitä tahansa suosion takia. Imagessa väitettiin helmikuussa 2014, että ”Springsteenin musiikin ja viestin paradoksissa on turhankin helppoa nähdä vain nerokas liiketoimintamalli. Musiikillisiin perusarvoihin palautuvat kappaleet miellyttävät heitä, jotka haluavat musiikkinsakin tuttuna ja turvallisena sekä varmasti ymmärrettävänä. Samalla hän kelpaa myös niille vasemmistolaisille, jotka ovat tekstien takia valmiita antamaan anteeksi musiikin ennalta-arvattavuuden.” (Image helmikuu 2014, ”Vasemmalta oikealle”)

Springsteenin musiikillisiin käsityksiin ja poliittisiin näkemyksiin paneudutaan tässä kirjassa. Olen kuunnellut Springsteenin musiikkia pitkään tarkasti. Hänen tuotantonsa on loputon aarreaitta, joka on täynnä hyviä lauluja. Se on merkki johdonmukaisesta kehityksestä. Springsteenin albumeita kuuntelemalla voi seurata hänen kasvuaan pojasta mieheksi. Born to Run, Born in the U.S.A., The Ghost of Tom Joad, The Rising ja Wrecking Ball ovat eri vuosikymmenien menestyslevyjä. Laulajalla on listaykkösiä viidellä eri vuosikymmenellä. Hänellä on 11 Yhdysvaltojen levylistan kärkeen kiivennyttä levyä. Vain Jay-Z:lla (13) ja The Beatlesilla (19) on enemmän.

Suomeksi Springsteenistä käännetyistä teoksista tutustumisen arvoisia ovat edellä mainitun Brucen lisäksi Eric Altermanin Bruce Springsteen – Amerikan ääni ja Dave Marshin Bruce Springsteen: Pomon tarina 1972–2004. Ne keskittyvät Springsteenin elämään. Käsittelen tässä kirjassa lähinnä hänen musiikkiaan ja persoonallisuuttaan, niiden muodostamaa Pomon lumoa. Teen samalla yhteenvedon Carlinin, Altermanin ja Marshin teksteistä. Muita hyödyllisiä lähteitä ovat olleet Songs, jossa Springsteen kirjoittaa tuotannostaan, ja Jeff Burgerin Springsteen on Springsteen: Interviews, Speeches and Encounters, joka sisältää haastatteluita ja puheita vuosien varrelta.

Pitkässä juoksussa vain lauluilla on väliä. Niiden syntymisen henkilökohtaiset ja yhteiskunnalliset olosuhteet jäävät toiseksi kuulijoiden niille antamien merkitysten rinnalla. Niinpä vaikka tässä kirjassa kerrotaan Springsteenin laulujen tarkoituksesta, lukijan kannattaa kuunnella ne itse ja antaa niille oma merkityksensä. Musiikki on elävä perinne, jota ei voi ammentaa tyhjiin lukemalla kirjoja.

Pomon lumo: Bruce Springsteenin tarina on ensimmäinen Springsteenistä suomeksi kirjoitettu kirja. Sen nimen inspiraationa toimii runoilija Kari Aronpuron vuonna 2000 julkaisema kokoelma Pomo:n lumo, josta hänelle suuri kiitos. Kirjani erottuu muista Springsteeniä käsittelevistä teoksista monipuolisen sisältönsä takia. Kyseessä ei ole elämäkerta, vaan esseistinen tietoteos, jossa tutustutaan Springsteenin ja hänen taustayhtyeensä E Street Bandin lisäksi yleisemmin kulttuurihistoriaan. Pomon lumo: Bruce Springsteenin tarina kertoo poikkeuksellisesta artistista ja miehestä, jota hänen faninsa ja vihaajansa kutsuvat arvostavasti Pomoksi.

Helsingissä syksyllä 2014
Esa Mäkijärvi

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *