Guillem Balagué: Cristiano Ronaldo: Elämäkerta

bookcover_9789511297659

Kritiikki julkaistu Demokraatissa keväällä 2016.

Maailman paras

Guillem Balagué:

Cristiano Ronaldo: Elämäkerta

Otava 2016, s. 378

suomentanut Pekka Tuomisto

Kunnianhimo voi viedä ihmisen elämässä pitkälle. Kunnianhimo (tai ehkä turhamaisuus tai ylimielisyys) on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen Cristiano Ronaldosta (s. 1985). Real Madridia edustava jalkapalloilija on latonut urallaan käsittämättömän määrän maaleja. Häntä pidetään joko maailman parhaana tai toiseksi parhaana jalkapalloilijana Barcelonaa edustavan Lionel Messin (s. 1987) ohella.

Barcelonassa syntynyt urheilutoimittaja Guillem Balagué on nyt julkaissut elämäkerrat sekä Messistä että Ronaldosta. Molemmat ovat saatavilla suomeksi. Jälkimmäinen julkaistiin siitä huolimatta, että Ronaldo uhkasi marraskuussa 2014 entistä ystäväänsä Balaguéta oikeustoimilla. Syynä oli toimittajan Messin elämäkerrassa esittämä väite, että Ronaldo oli keksinyt Messille alatyylisen lempinimen. Tästä puhtoisesta julkisuuskuvastaan huolehtiva Ronaldo ei pitänyt.

Cristiano Ronaldo: Elämäkerta on auktorisoimaton teos. Sillä ei ole Ronaldon tai hänen lähipiirinsä virallista hyväksyntää, mikä tekee siitä kiinnostavamman ja rosoisemman kirjan. Balagué ei ole puolueeton. Mikään elämäkerta ei ole. Hän kirjoittaa: ”Vain osa totuudesta kerrotaan. Se mitä me satumme pitämään kiinnostavana. Tai minkä me arvelemme myyvän parhaiten.” (s. 18)

Yksilöpelaaja joukkuelajissa

Cristiano Ronaldo: Elämäkerta sisältää paljon tietoa, mutta myös runsaasti turhaa spekulointia ja muuta tyhjäkäyntiä. Hauska on huomautus, että Cristiano Ronaldo on nimetty Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reaganin (1911–2004) mukaan. Kiinnostava on puolestaan anekdootti, jonka mukaan Ronaldo suuttui jo pienenä poikana, jos hänelle ei syötetty palloa. Hänellä oli jo varhain diivan elkeitä.

Siinä missä Lionel Messi on henkeen ja vereen joukkuepelaaja, Ronaldo ratkaisee mielellään pelejä yksin. Hän turhautuu ja suuttuu, jos joukkuetoverit pallottelevat keskenään, eivätkä ota häntä huomioon. Real Madrid hävisi hiljattain paikallispelin Atlético Madridille. Ronaldo aiheutti porua väitettyään ottelun jälkeen, että Real Madrid olisi kärjessä, jos muut pelaisivat samalla tasolla kuin hän.

Kuten Guillem Balaguén kirjasta selviää, Ronaldon itsekeskeisyys ei ole koko totuus. Ronaldo välittää pojastaan, sukulaisistaan ja ystävistään syvästi. Hän hemmottelee heitä lahjoilla. Korskea käytös ja epäkorrektit lausunnot johtuvat Balaguén mukaan psykologisista syistä: ”Oletteko koskaan pohtinut mahdollisuutta, että hänen yrityksensä ylläpitää täydellistä kehoa voisi olla peräisin epävarmuudesta? Tarvitseeko niiden, jotka hyväksyvät itsensä ja ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä on, olla aina täydellisiä.” (s. 74)

Ronaldo on tunnustanut katuvansa sitä, ettei nauttinut lapsuudestaan tarpeeksi. Hän oli jo varhain suorittaja. Kilpailuhenkisyys ja itsensä kehittäminen ovat pitkään olleet hänelle tärkeitä asioita, eikä hän ole osannut pysähtyä. Balagué kommentoi, että Ronaldon persoonallisuutta määrittelevät hänen halunsa tulla rakastetuksi ja hänen haluttomuutensa olla näyttämättä heikkoutta.

Voidaankin sanoa, että Ronaldo on hyvin nykyaikainen sankari. Hän on lähes täydellisen fysiikan omaava urheilija, joka pystyy loputtomiin mainetekoihin näyttäen niitä tehdessään hyvältä. Hänen todellisesta luonteestaan ei tiedetä paljoa. Ehkä se on jo aikaa sitten hukkunut hänestä rakennettuun myyttiin, josta Balaguén kirja on sekin osa.

Messi vai Ronaldo?

Vaikka Cristiano Ronaldo: Elämäkerta on suurimmaksi osaksi luettava, siinä on huonot puolensa. Guillem Balaguén psykologiset analyysit Cristiano Ronaldosta eivät aina vakuuta. Jalkapalloilijaa verrataan Napoléon Bonaparteen (1769–1821), ranskalaiseen keisariin.

Liioittelun puolelle menee myös kohta, jossa tekijä analysoi espanjalaisten kansanluonnetta, ja väittää heidän kadehtivan liikaa Ronaldon kaltaisia menestyjiä. Ronaldoa rakastetaan ja vihataan paljon, mutta jälkimmäinen johtuu tuskin pelkästään kateudesta, vaan syitä siihen on monia.

Pekka Tuomiston suomennos on melko hyvä, mutta ensimmäiseen painokseen on jäänyt joitakin kirjoitusvirheitä ja anglismeja. Kirjasta löytyy esimerkiksi ”hiljaisuuskäsittelyn” (silent treatment) ja ”Bernabéun uskollisten” (Bernabéu faithful) kaltaisia termejä. Hämmentävintä on kuitenkin se, että kirjailijan etunimi Guillem on käännöskirjassa välillä kirjoitettu muotoon Gillem.

Paikoin ontuvaa suomennosta suurempi ongelma on kuitenkin Balaguén tapa sortua latteuksiin. Kun hänellä ei ole mitään uutta sanottavaa, hänellä on tapana kirjoittaa tällaisia lauseita: ”Pelko ei pysäytä suuria pelaajia, haasteet vain kannustavat heitä. Sen sijaan että he pelkäisivät pettyvänsä, jos eivät saavutakaan päämääräänsä, he uskaltavat kiivetä korkeimmalle huipulle.” (s. 171)

Kumpi sitten on parempi, Ronaldo vai Lionel Messi? Balagué antaa diplomaattisen vastauksen. Messin lahjakkuuden todetaan olevan enemmän synnynnäistä, Ronaldon pikemminkin hurjan harjoittelun tulosta. Messi on kokonaisvaltaisesti parempi pelaaja, mutta Ronaldo latoo enemmän maaleja. Molemmat Balaguén tekemät elämäkerrat ovat kohtalaisia katsauksia suurten pelaajien vaiheisiin.

Esa Mäkijärvi

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *