Cormac McCarthyn proosasta

McCarthy

Cormac McCarthyn (s. 1933) Rajatrilogia (The Border Trilogy) on vihdoin ilmestynyt kokonaan suomeksi. Siihen kuuluvat loistavat romaanit Kaikki kauniit hevoset, Matka toiseen maailmaan ja Tasangon kaupungit. Ne julkaistiin Suomessa nurinkurisessa järjestyksessä. Erkki Jukaraisen suomentama toinen osa Matka toiseen maailmaan nähtiin jo vuonna 1995, mutta ensimmäinen Kaikki kauniit hevoset ilmestyi vasta vuonna 2014 kolmas ja Tasangon kaupungit syksyllä 2015. Ne käänsi Kaijamari Sivill.

Sekä Jukarainen että Sivill ovat tehneet hienoa työtä. McCarthyn kieli on kaunista ja vaikeaa, eikä sen sävyjä ole helppo siirtää muille kielille. Suomennokset ovat erinomaisia. McCarthy tunnetaan lyhyistä, täsmällisistä lauseistaan. Hän ei juuri käytä välimerkkejä. Huolimatta siitä, ettei McCarthy käytä lainausmerkkejä, lukija tietää vaistomaisesti kulloisenkin puhujan. Tämä on yksi osoitus kirjailijan kyvystä. Hän hallitsee proosan parhaimmillaan täydellisesti, huonoimmillaankin hyvin.

Vuonna 1985 englanniksi ilmestynyt Veren ääriin oli McCarthyn läpimurtoromaani. Suuremmasta suosiosta hän pääsi nauttimaan kuitenkin vasta vuonna 1992 alkukielellä tulleen Kaikki kauniit hevoset -romaanin ja siitä myöhemmin tehdyn elokuvan myötä. Kriitikkojen lisäksi McCarthyn löysivät myös lukijat. 1990-luvulla valmistuneet Rajatrilogian muut osat lisäsivät hänen suosiotaan jonkin verran. Valtavista myynneistä hän ei arvostuksestaan ja palkinnoistaan huolimatta ole kuitenkaan koskaan nauttinut.

McCarthy ei juuri anna haastatteluita. Hän totesi The New York Timesille vuonna 1992, ettei pidä kepeistä prosaisteista. Romaaneissa pitää hänen mielestään käsitellä vakavia aiheita. Tämä näkyy hänen tuotannossaan, jonka parhaat teokset, Rajatrilogia ja Veren ääriin (suomeksi 2013), ovat traagisia. Niissä käsitellään vakavia teemoja. Niiden raakuus korostuu Yhdysvaltojen ja Meksikon väliselle rajamaalle sijoittuvassa vaikuttavassa Veren ääriin -kirjassa, jossa väkivalta ei ole vain tehokeino, vaan olennainen osa tarinaa. Myöhempi Rajatrilogia on siihen verrattuna melko seesteinen.

Kaikki kauniit hevoset kertoo nuoresta John Grady Colesta. Colen isoäiti kuolee ja äiti päättää myydä huonosti pärjäävän maatilan vuonna 1949. Cowboy-elämästä haaveileva Cole ei suostu muuttamaan kaupunkiin, jota hän pitää epärehellisenä ja keinotekoisena paikkana, vaan karkaa ystävänsä Lacey Rawlinsin kanssa Meksikoon. Siellä he joutuvat seikkailuihin ja vaikeuksiin. Vaikka pojat kärsivät, he kokevat pakomatkallaan myös onnea. He löytävät elämälleen suunnan.

McCarthy kirjoittaa katoavasta villistä lännestä, jossa miehet joutuvat esittämään itseltään vaikeita kysymyksiä. Kuten muut Rajatrilogian osat, Kaikki kauniit hevoset käsittelee ajan kulumista ja maailman muuttumista ankeammaksi paikaksi. Vanha maailma on katoamassa. Elämä nähdään sen hauraudesta ja vaikeudesta huolimatta elämisen arvoisena, eikä aivan yhtä raadollisena kuin Veren ääriin -teoksessa. Kaikki kauniit hevoset, Matka toiseen maailmaan ja Tasangon kaupungit muistuttavat toisiaan. Ne ovat mieleenpainuvia tarinoita, joille ei löydy vertaista.

Trilogiassa käyskennellään Meksikon preerialla. Se on korutonta maastoa, jossa ei kasva juuri mikään, ja jota lainsuojattomat ja karjankasvattajat pitävät kotinaan. Matka toiseen maailmaan -romaanissa veljekset Billy ja Boyd Parham kokevat asioita yhdessä. Kirja sijoittuu 1930-luvulle. Tasangon kaupungeissa päähenkilöinä ovat puolestaan trilogian alusta tuttu John Grady Cole ja toisen kirjan vanhentunut Billy Parham. Myös päätösosa on yhdistelmä julmuutta ja kauneutta. Sen tapahtumat jäävät kummittelemaan. Työ antaa Colen ja Parhamin elämille merkityksen ja suunnan. Se ei kuitenkaan ole tarpeeksi, kuten molempien miesten sydämessä elävä levottomuus osoittaa.

McCarthyn ehdottomuudesta kertoo eräässä haastattelussa annettu kommentti siitä, ettei mikään mikä ei vuosia elämästäsi ja aja sinua itsemurhan partaalle ole tekemisen arvoista. Tämä asenne näkyy hänen kirjoissaan. Ne eivät päästä lukijaa helpolla. Muista kuin tässä mainituista McCarthyn romaaneista lukemisen arvoisia ovat etenkin Menetetty maa (2006) ja Tie (2008), joka kertoo maailmanlopusta. McCarthy ei synkkyydestään huolimatta ole täysi pessimisti. Hänen kirjansa muistuttavat meitä tärkeistä asioista ja kirjallisuuden voimasta.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *