Bob Dylanista

Bob Dylan täyttää tänään 70 vuotta. Se on kunnioitettava ikä muusikolle ja taiteilijalle, joka on jo pitkään nauttinut vanhemman valtionmiehen asemasta. Vuonna 1962 levyttävänä artistina debytoinutta Dylania on pidetty milloin minkäkin liikkeen profeettana, muun muassa 1960-luvun nuorisokapinan ja 1980-luvun uuskristillisen liikkeen airuena, ja vielä tänäkin päivänä maailmasta löytyy lukemattomia Dylaniin hurahtaneita ihmisiä. Kuulun tähän hurahtaneiden ryhmään, sillä olen jo pitkään ostanut kaikki Dylanin viralliset levyjulkaisut, mutta lähestymistapani on mielestäni terveellisempi kuin niillä, jotka ihailevat miestä varauksetta. Kaikki Dylanin tekemä ei yksinkertaisesti ole kuolematonta tavaraa, vaikka suurin osa kieltämättä on.

Kaksi syntymäpäiväsankaria vastaan kohdistettua pääväitettä, eli se, ettei mies osaa laulaa, ja se, että hänen live-esiintymisensä ovat jo pitkään olleet keskinkertaisia, ovat päällisin puolin totta. Onneksi nykymuusikkojen ei enää välttämättä tarvitse omata kaunista lauluääntä, vaan esimerkiksi pelkällä tekniikalla pääsee pitkälle. Dylan on vanhemmilla päivillään oppinut hallitsemaan ääntään samaan tapaan kuin taitava näyttelijä. Painotukset ovat oikeissa kohdissa, kuten kuulee esimerkiksi levyillä Love and Theft (2001) ja Modern Times (2006). Dylanin yhä pahemmaksi käynyt raakkuminen on tuonut hänen lauluihinsa lähestyvän kuoleman tuntua.

Lisäksi Dylan soittaa edelleen lukemattomia konsertteja vuodessa. Hänen 1980-luvulla alkanut ja siitä lähtien lähes katkeamattomana jatkunut Neverending Tour -kiertueensa loppuu kyllä aikanaan, mutta todennäköisesti vasta miehen kuukahtaessa lavalle. Loppumisesta ei ole vielä näkynyt merkkejä. Leipääntymistä vältelläkseen Dylan soittaa monessa konsertissaan kappaleittensa vaihtoehtoisia versioita, mikä on tietysti varma keino saada kuuluisia hittejä odottavat fanit menettämään hermonsa. Kaiken hyväksyvät Dylan-seuraajat puhuvat samassa tilanteessa tietysti tinkimättömästä taiteilijasta.

Tinkimätön taiteilija Dylan kieltämättä on, mutta totuus on, ettei hänen konserttejaan jaksa enää kuunnella. Onneksi mies on julkaissut sellaisen läjän musiikkia, että siihen tutustumisessa menee loppuelämä. Suurin osa musiikista on vieläpä erinomaista. Musisoinnin lisäksi Dylan on kunnostautunut taidemaalarina, radio-dj:nä ja kirjailijana. Toivoa muuten sopii, että Dylan ehtii viimeistellä tekeillä olevan elämäkertansa ennen siirtymistään manan majoille.

Hyvää merkkipäivää, Bob!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *