Virtual Boysta

Nintendo on vastuussa videopelien historian eräistä suurimmista menestyksistä ja kömmähdyksistä. Kiotolaisen valmistajan jääräpäisyys on pitänyt sen pinnalla tunnetusti nopealiikkeisellä alalla. Se on kuitenkin johtanut myös epäonnistumisiin. Niistä tunnetuin on Nintendon haluttomuus siirtyä käyttämään konsoleissaan CD-formaattia. Se teki yhteistyötä Sonyn ja Philipsin kanssa CD-laajennuksen kehittämisestä Super Nintendolle. Pitkällä olleen projektin lyhytnäköinen lopetus johti Nintendon pahimman kilpailijan, PlayStationin, syntyyn.

Vielä Nintendon viidennen sukupolven konsoli Nintendo 64 käytti vanhanaikaisia kasetteja. Ne mahdollistivat lyhyemmät latausajat, mutta pakottivat julkaisijat perimään peleistä korkeampia hintoja. Kaseteille ei myöskään voinut tallentaa pitkiä välianimaatioita tai kunnollista ääninäyttelyä, vaikka ne olivat nousemassa suosioon. Konsolisukupolven laitteista Sega Saturn julkaistiin marraskuussa 1994, PlayStation joulukuussa 1994 ja Nintendo 64 kesäkuussa 1996. Nämä konsolit taistelivat markkinaosuuksista verisesti.

Viidennen polven väliinputoajia, 3DO Interactive Multiplayeria, Atari Jaguaria ja Virtual Boyta, ei juuri mainita. Ne epäonnistuivat täydellisesti. Nintendon kehittämä kannettavan ja kotona pelattavan konsolin välimuoto Virtual Boy tuli kauppoihin heinäkuussa 1995. Sen suunnitteli Game & Watchin ja Game Boyn kaltaisista läpimurtolaitteista vastuussa ollut Gunpei Yokoi. Virtual Boyn tarkoitus oli vahvistaa Nintendon asemaa tärkeänä innovaattorina ja laajentaa pelimarkkinoita toiseen suuntaan. Uuden laitteen ei pitänyt korvata valtavasta suosiosta nauttinutta Game Boyta, tai tulevaa Nintendo 64:ää, vaan avata niiden välille uusi alue.

Yokoi ja hänen tiiminsä keskittyivät teknologiaan. Nintendo teki sopimuksen amerikkalaisen Reflection Technologiesin kanssa sen kehittämän heijasteteknologian käytöstä. Computer and Video Gamesin Virtual Boy -historiikissa yhteistyön tuloksena syntynyttä näyttöä kuvaillaan eksentriseksi. 50 kertaa sekunnissa pyörinyt peili heijasti LED-valot pelaajan verkkokalvoille. Tavoitteena oli luoda illuusio kolmiulotteisesta animaatiosta joka rullasi käyttäjän silmien edessä.

Kiire pahensi Virtual Boyn ongelmia. Nintendo panosti kotikonsoliinsa, eikä ehtinyt valmistaa Virtual Boylle pelejä. Kireän aikataulun takia Yokoin visioima laite jäi konseptin asteelle. Se julkaistiin puolivalmiina ja ilman kunnollista tukea. Virtual Boy oli paristoilla toiminut kolmijalka. Sen grafiikka oli säästösyistä valittujen LED-valojen takia punaista. Pelit aiheuttivat fyysisiä vaivoja, kuten päänsärkyä, eikä ohjekirjaan painettu varoitus, jonka mukaan liiallinen pelaaminen saattoi johtaa silmävammoihin, johtanut luottamukseen ja kassakoneen kilinään.

Noin 180 dollarin hintainen Virtual Boy myi lopulta kohtuulliset 770 000 kappaletta. Se tuotti Nintendolle tappiota ja johti Yokoin potkuihin. Yokoi pysyi silti lämpimissä väleissä entiseen työnantajaansa, vaikka perusti kilpailevan konevalmistaja Bandain. Virtual Boylle ilmestyi vain 22 peliä. Laitetta ei julkaistu Euroopassa, ja siitä on tullut harvinaisuus ja keräilykohde. Nintendo epäonnistui suunnittelun lisäksi Virtual Boyn markkinoinnissa. Virtuaalitodellisuutta ylistäneet kalliit mainokset eivät olleet hyviä. Blockbuster vuokrasi Virtual Boyta kymmenellä dollarilla. Kampanja ei toiminut, kun useimmat palauttivat konsolin kauppaan sitä ostamatta.

Kuluttajat luottivat 1990-luvun puolivälissä Nintendon peleihin, joten Virtual Boyn täydellinen floppaaminen oli monelle yllätys. Hanskat heitettiin sen suhteen tiskiin nopeasti, vaikka sen mainostamiseen käytettiin kymmeniä miljoonia dollareita. Projekti ei kuitenkaan ollut täysin hyödytön. Nintendo oppi etenemään jatkossa varovaisemmin ja käytti Virtual Boyn ohjainta uuden vuosituhannen GameCube-konsolinsa ohjaimen mallina. Virtual Boyta ympäröinyt negatiivisuus muistuttaa Wii U:n kompurointia 2010-luvulla. Kone ei edustanut selvästi uutta konsolisukupolvea, vaan jäi väliinputoajaksi vanhan ja uuden tekniikan välille. Arpominen sai pelaajat ja ulkopuoliset kehittäjät ymmälleen. Molemmat päättivät tukea selkeämpiä alustoja.

Virtual Boy oli ja on Nintendon suurin hiljattainen fiasko. Konsoli epäonnistui jo kabineteissa. Nintendon presidentti Hiroshi Yamauchi ei antanut muiden kuin johtamansa yhtiön kehittää pelejä laitteelle. Julkaisupelit eivät olleet hyviä, minkä lisäksi ne aiheuttivat pahoinvointia ja päänsärkyä. Yokoi epäonnistui Virtual Boyn suunnittelussa, mutta samalla on selvää, että Nintendo luovutti sen suhteen liian nopeasti, eikä antanut Yokoille aikaa kehittää parempaa laitetta. Virtual Boyn valmistus lopetettiin puoli vuotta sen julkaisun jälkeen. Nintendo 64 kävi kaupaksi, mutta Virtual Boy oli kipeä muistutus siitä, ettei omaperäisyys aina johda tuloksiin.

Nintendosta

Peliteollisuus on nopeimmin kasvavia ja armottomimpia aloja. Harvat sen parissa toimivat yritykset pysyvät pystyssä
pitkään. Konkurssit ovat suhteellisen yleisiä, koska budjetit ovat niin suuria,
että yksi kaupallinen epäonnistuminen johtaa pelitalon nopeaan loppuun. Viime
vuosina on uutisoitu muun muassa LucasArtsin (The Secret of Monkey Island, Day
of the Tentacle
), SCE Studio Liverpoolin (Lemmings, Wipeout) ja
Irrational Gamesin (System Shock 2, BioShock) lopuista.
Nopealiikkeisellä alalla päitä putoilee paljon useammin kuin muualla.

Nintendo on poikkeus sääntöön. Konsoli- ja pelivalmistaja perustettiin
jo vuonna 1889. Se valmisti alkuaikoinaan käsin tehtyjä hanafuda-kortteja,
mutta ei saavuttanut menestystä. Kiotossa majaileva yritys kasvoi hitaasti.
Sen presidentiksi vuonna 1949 nimetty Hiroshi Yamauchi kehitti toimintaa. Nintendo myi hänen aikansa aluksi muun muassa pikariisiä ja pyöritti taksipalvelua ja ilotaloa. 1960- ja 1970-luvuilla se siirtyi ensin
lelubisnekseen ja sitten videopeleihin. Nintendo levitti varhaista Magnavox
Odyssey -konsolia Japanissa. Se ryhtyi tekemään omia Color TV Game -laitteitaan 1970-luvun lopussa.

Televisioon liitetyt ja melko hyvin myyneet Color TV Gamet enteilivät
tulevaa. Nintendon ensimmäinen todellinen menestystuote oli Game & Watch, vuonna 1980 kauppoihin tullut peli, jota
pelattiin kannettavalla laitteella. Lopullisen läpimurron yhtiö teki heinäkuussa
1983 julkaistulla Family Computerilla, tai Famicomilla, joka tunnettiin länsimaissa Nintendo
Entertainment Systeminä, tai NESinä. Konsolia myytiin monta miljoonaa. Pitkälti sen ansiosta marginaalissa olleet pelit pääsivät kulttuurissa keskeiseen asemaan.

NESiä seuranneet laitteet, Game Boy, Super Nintendo ja Nintendo 64, sinetöivät
Nintendon maineen johtavana ja innovatiivisena valmistajana. Suunnittelija
Shigeru Miyamoton luomat hahmot, kuten Donkey Kong, Link ja Mario, nousivat lähes ikoniseen asemaan, ja niiden tähdittämät pelit käyvät yhä kaupaksi. Viime
aikoina Nintendo on pärjännyt Nintendogsin ja Pokémonin kaltaisilla peleillä.
Se luottaa erikoisiin konsepteihin, jotka se muuttaa pitkiksi sarjoiksi.
Ala elää jatko-osista, mutta Nintendon pelit eroavat muista säilyttämällä kiinnostavuutensa.

Nintendo on aina kulkenut omia polkujaan. Se käytti konsoleissaan pitkään
kasetteja, kunnes PlayStationin yllättävä menestys 1990-luvulla
pakotti sen siirtymään käytännöllisimpiin formaatteihin. Game Over: Press Start to Continue
– The Maturing of Mario
on parhaita Nintendo-historiikkeja. Sen kirjoittajan David Sheffin mukaan Nintendo säilytti johtavan asemansa tekemällä asiat omalla tavallaan. Sen kilpailija Sega lopetti konsoleiden tekemisen vuonna 2001 Dreamcastin epäonnistuttua. Nintendo ei ole kokenut samaa
kohtaloa, koska sen innovaatiot, kuten kosketusnäytöllinen käsikonsoli Nintendo DS
ja monessa mielessä erikoinen laite Wii, ovat onnistuneet kiinnittämään suuren yleisön
huomion.

Jääräpäisyys on johtanut toisinaan vaikeuksiin. Tämän päivän keskeiset ongelmat
ovat Nintendon haluttomuus keskittyä verkkopelaamiseen ja parhainta teknologiaa sisältäviin laitteisiin. Kilpailevat firmat Microsoft ja Sony ovat näissä
asioissa sitä edellä. Nintendon uusin kotikonsoli, Wii U, on myynyt odotuksiin nähden heikosti. Nintendo on myöntänyt tehneensä viime vuosina isot tappiot. Sen katoaminen markkinoilta olisi ikävää, sillä
sen lippulaivasarjat, kuten Mario, Metroid ja Zelda, ovat ainutlaatuisuudessaan omaa luokkaansa.
Ne muistetaan mielikuvituksellisina tuotteina, jotka yhdistävät hauskuuden ja luovuuden.

Nintendon onnistumiset ja epäonnistumiset ovat olleet suuria. Jälkimmäisistä pahin oli vuonna 1995 julkaistu paristokäyttöinen konsoli Virtual Boy. Tekijä ennusti sen
takovan miljoonia, mutta päänsärkyä ja muita fyysisiä oireita aiheuttanut laite jäi hyllyille. Se vedettiin pian myynnistä. Aivan hiljattain Wii U:n huonon menekin huomioineet kommentoijat ovat ehdottaneet, että Nintendo unohtaisi konsoleiden tekemisen ja julkaisisi pelinsä muiden valmistajien
laiteille. Myös siirtymistä mobiilipeleihin on vaadittu. Suurista muutoksista
ei ole kuitenkaan vielä merkkejä, vaan Nintendo suunnittelee seuraavia alustojaan kuten ennenkin.

Pelien ystävät ovat intohimoista väkeä. Nintendon ystävät ja vihaajat
väittelevät yhtiön suunnasta yhtä kiivaasti. Eriävistä mielipiteistä huolimatta on selvää, että ala olisi ilman Nintendoa tylsempi. Siinä missä Microsoft ja Sony pyrkivät tavoittamaan
aikuisen yleisön, ja panostavat toiminta- ja urheilupeleihin, Nintendo rikkoo rajoja ja haluaa tehdä pelejä kaikille. Useimmat ovat samaa mieltä siitä, että Segan mahalasku oli ikävä. Nintendon sama kohtalo olisi katastrofaalinen, koska se johtaisi viimeisen mielikuvituksen nimeen vannovan konsolijätin loppuun. Videopelit
jakautuisivat nykyistä jyrkemmin massatuotteisiin ja indiepeleihin. Nyt ero taiteen ja viihteen välillä on Nintendon ansiosta yhä häilyvä.