Super Nintendosta

Eri malleja

Super Nintendo täytti viime viikonloppuna kaksikymmentä vuotta. Tämä 16-bittinen pelikonsoli edusti aikansa huippuosaamista niin tekniikan kuin muotoilunkin osalta. Nykyään sen noin kolmen MHz:n keskusyksikkö on tietenkin naurettavan tehoton, mutta monet pelaavat konsolilla edelleen. Super Nintendolle julkaistiin monia loistavia pelejä, kuten Super Mario World, Super Mario World 2, Super Metroid, F-Zero ja The Legend of Zelda: A Link to the Past. Ne jättivät populaarikulttuuriin lähtemättömän jäljen.

Super Nintendon edeltäjä, Nintendo Entertainment System (NES), toi videopelit julkiseen tietoisuuteen. NES-konsolia myytiin maailmanlaajuisesti yli 60 miljoonaa kappaletta. Super Nintendo (SNES) jatkoi samalla linjalla, sillä sitäkin on myyty noin 50:n miljoonan kappaleen verran. Kone sementoi Nintendon aseman maailman johtavana pelitalona. Vasta 1990-luvun puolivälissä julkaistu PlayStation suisti Nintendon valtaistuimeltaan, jolla se istui yli kymmenen vuoden ajan.

Kymmenien loistavien pelien lisäksi Super Nintendolle julkaistiin myös monia innovatiivisia lisälaitteita. Game Boy -adapteri salli käsikonsolipelien pelaamisen TV-ruudulta. Super Scope oli maailman ensimmäinen raketinheitin-lisälaite ja SNES Mouse oli puolestaan ensimmäinen käyttökelpoinen konsolihiiri. Itse laitteestakin nähtiin useita eri versioita (kuvassa), jotka olivat toinen toistaan tyylikkäämpiä. Nykyään pelikonsolit näyttävät avaruusaluksilta, mutta ennen sentään osattiin muotoilla.

Suurin osa Super Nintendon parhaista peleistä tulivat Nintendolta itseltään. Yhtiö kehitti eteenpäin Marion, Zeldan ja Metroidin kaltaisia tavaramerkkejään, joita se käyttää edelleen. Muutama muukin julkaisija pääsi hyötymään Super Nintendon menestyksestä. Esimerkiksi Capcom (Street Fighter 2) ja Squaresoft (Chrono Trigger ja Final Fantasy VI) tekivät pelejä, jotka nykyään luetaan alan klassikkojen joukkoon.

Nintendo aiheutti lopulta oman mahalaskunsa. Se suunnitteli julkaisevansa kasetteja käyttävälle Super Nintendolle CD-lisälaitteen ja kääntyi asiassa Sonyn puoleen. Kun projekti kaatui, niin Sony muutti lisälaitteen konsoliksi ja julkaisi PlayStationin. Nintendo putosi kehityksen kelkasta, mutta valtasi silti aikaisilla konsoleillaan pysyvän paikan monen videopelien ystävän sydämestä. Siksi Super Nintendon merkkipäiväkin on muistamisen arvoinen.

Hunter S. Thompson: Suuri hainmetsästys

Sekoilukronikka

Hunter S. Thompson: Suuri Hainmetsästys, artikkeleita, Sammakko 2010 (Sami Heino, Seppo Lahtinen, Kalle Lintunen ja Pekka Markkula suom.)

Hunter S. Thompson (1937-2005) oli amerikkalainen kapinallinen. Hän kehitti suureen suosioon nousseen gonzo-journalismin, jossa pantiin kaikki likoon kulloinkin käsiteltävänä ollutta aihetta käsitellessä. Tähän omistautumiseen kuuluivat usein alkoholi, huumeet ja muut päihteet. Elämä oli vauhdikasta ja kuluttavaa. Thompson sekoili eniten, mutta ehti silti löytää aikaa tuhansien artikkelien ja kirjojen kirjoittamiseen. Hän rustasi muun muassa Helvetin enkeleistä ja Yhdysvaltain presidentinvaaleista. Muitakin tempauksia riitti. 1970-luvulla hän pyrki erään amerikkalaisen pikkukaupungin sheriffiksi vaalilupauksella, jossa hän lupasi päällystää kaupungin kadut hevosenlannalla. Valinta jäi hiuskarvan päähän.

Suuri Hainmetsästys on eräs Thompsonin pääteoksista. Tämä 716-sivuinen suomennosjärkäle sisältää valtavan määrän artikkeleita Thompsonin uran varrelta. Pekka Markkula suomensi kirjan jo vuonna 1982, mutta silloin se nähtiin pätkittynä versiona. Uusi painos on alkuperäistekstin laajennettu ja suorasukaisempi laitos. Samalla mukaan on otettu uusia kääntäjiä.

Thompson kirjoitti ahkerasti aiemmin kapinalliseen mutta sittemmin laimentuneeseen Rolling Stone -lehteen. Hänen teksteistään tuli legendaarisia. Thompson oli muun muassa paikalla todistamassa, kun The Rolling Stones -yhtyeen konsertti Altamontissa päättyi verilöylyyn vuonna 1969. Fani kuoli, kun turvamiehiksi palkatut prätkäjengiläiset pistivät ranttaliksi.

Suuri Hainmetsästys sisältää Thompsonin artikkeleita 1950-luvulta 1970-luvun loppuun. Kirja alkaa verrattain kiltisti, kun kokematon Thompson analysoi politiikkaa ja urheilua. Tässä ollaan lähellä perinteistä journalismia. Seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä tekstit muuttuvat mielenkiintoisimmiksi. Amerikkalainen unelma vääristyy, kun huumeet ja hippikulttuuri astuvat näyttämölle. Idealismin kyllästämää vuosikymmentä seuraa kyynisyyden ja pettymysten aika. Samalla Thompsonin tekstit muuttuvat varauksellisiksi. Hän alkaa käsitellä yhä enemmän politiikkaa ja muuta likaista peliä.

Thompson edusti, ehkä tahtomattaankin, 1960- ja 1970-lukulaista anarkistista nuorisokulttuuria. Vietnamin sota, Richard Nixon, Kuuban ohjuskriisi, rock-musiikki ja muut asiat olivat elementtejä, joihin asialleen omistautunut lehtimies pystyi paneutumaan. Gonzo antoi mahdollisuuden sukeltaa pintaa syvemmälle. Sekoiluistaan huolimatta (tai niistä johtuen) Thompson kirjoitti valtavat määrät tekstiä. Hänen artikkelinsa ovat myös poikkeuksellisen laadukkaita, kuten Suuri Hainmetsästys -kokoelmasta käy ilmi. Niitä ei ehkä koskaan hyväksytä hyvän journalismin viralliseen kaanoniin, mutta Hunterin lahjoja ei voi kiistää. Uusi suomennos tekee kunniaa hänen elämäntyölleen ja nostaa hänen nimensä jälleen ajankohtaiseksi, niin kuin pitääkin.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi[at]gmail.com

John Keats: Yön kirkas tähti

Kirkkain tähti

John Keats: Yön kirkas tähti, kirjeitä, Teos 2010 (Kaisa Sivenius suom.)

Yön kirkas tähti sisältää 99 englantilaisen runoilijan John Keatsin kirjettä. Niiden mainiosta käännöksestä vastaa Kaisa Sivenius, jonka suomennos sekoittaa mainiosti uutta ja vanhahtavaa kieltä. Näin käännös tavoittaa alkuperäiskirjeiden 1800-lukulaisen tunnelman.

Keats kuoli nuorena, vain 26-vuotiaana. Hän sairasti tuberkuloosia ja päätyi kuolemaan Roomaan. Ikuiseen kaupunkiin hänet on myös haudattu. Yön kirkas tähti -valikoimaan kuuluu kirjeitä niin silloiselle rakastetulle Fannylle kuin runoilijan veljelle, Georgelle. Ne on valittu reilun kahden sadan alkuperäiskirjeen joukosta. Teksteistä välittyy nuorena kuolleen runoilijan epätoivo, kuoleman alituinen läheisyys. Keats oli romantikko. Eipä ihme, että romanttisuus välittyy runojen lisäksi kirjeistäkin. Kirjeiden punaisena lankana kulkee epäonnistumaan tuomittu rakkaussuhde Fannyyn. Rakkaus ja kuolema muodostavat kirjan pohjavireen.

Nyt käsillä oleva käännös on ajoitettu suurin piirtein samaan aikaan kuin Jane Campionin ohjaama Keats-elokuva, joka niin ikään on nimeltään Yön kirkas tähti. Sekin käsittelee Keatsin ja Fannyn suhdetta. Yön kirkas tähti -kirjan kirjeistä parasta antia ovat ehkä kuitenkin pitkät George-veljelle kirjoitetut kirjeet. George oli muuttanut Yhdysvaltoihin, joten runoilija kuvailee teksteissään yksityiskohtaisesti elinympäristöään ja muuttuvaa maailmaa. Tämä antaa kirjalle pontta. Esipuhe voisi tosin olla pidempi ja yksityiskohtaisempi. Keatsin elämästä lukisi mielellään enemmän, sillä kirjeet eivät paljasta kaikkea.

Keatsin kirjeet julkaistiin alun perin vuonna 1878. Ne olivat aikansa sensaatio, sillä teksti oli aikalaisille liian suorasukaista ja paljastavaa. Maailma on muuttunut, sillä nykylukijalle tekstit tuskin aiheuttavat vastaavaa reaktiota. On ikävää, ettei yksikään Fannyn Keatsille lähettämistä kirjeistä ole säilynyt. Niinpä rakkaussuhdetta kuvailevat tekstit jäävät yksipuolisiksi. Lukijan tehtäväksi jää kuvitella loput.

On hienoa, että nämä kirjeet on käännetty ja julkaistu. Keatsia(kään) ei ole käännetty suomeksi tarpeeksi. Kirjeet tulevat tarpeeseen, sillä runojakin on käännetty vain teoksiin Runoelmia (1917), Englannin kirjallisuuden kultainen kirja (1933) ja Tuhat laulujen vuotta (1974). Onkin korkea aika, että Keats nostetaan jälleen esiin. Lisää on myös luvassa, kun Leevi Lehdon kääntämä toinen Keatsin kirjevalikoima julkaistaan.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi[at]gmail.com